Alkoholismi on häiriintyneen mielen ilmentymä. Se häviää kun mieli paranee.
Minun määritelmä
Todettua asiaa
11982
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toisaalta on niin, että juominen peittää alleen mielen muut häiriöt. Vasta kun alkoholisti lopettaa juomisen hän voi alkaa toipua psyykkisistä vaivoistaan.
Itse olen vahvasti sillä kannalla, että terve mieli terveessä ruumiissa. Terveellinen ruoka, riittävä uni, liikunta, päihteettömyys ja raitis ilma edistävät mielenterveyttä. Kun tähän lisätään vielä mielekästä tekemistä ja muutama hyvä ihmissuhde, alkaa elämä olla luksusluokkaa.
tuo mielekäs tekeminen on erittäin tärkeällä sijalla, tai ehkä ilmaisisin sen vielä laajemminkin: elämän kokeminen mielekkääksi on minulle kaiken perusta. Jos tässä elämässä ei ole mitään mieltä = tarkoitusta, niin miksi täällä kannattaisi pitempään keikkua?
Alkoholiin ja mielenterveyteen sekä alkoholismin perinnöllisyyteen ym liittyen laitoin muutaman linkin tuohon ylemmäs.
Kauniisti sanoen, mielen epätasapaino voi helposti johtaa alkoholismiin ilman perinnöllistä alttiutta tai ympäristön luomia olosuhteita. Kehittynyt alkoholismi säilyy, mutta juomisen voi lopettaa, ja sen jälkeen ovat edessä lähes samat tai muuntuneet psyykkiset vaivat. Haepa niihin apua nyky-Suomessa?
että alkoholismi on säilynyt minussa, vaikka raittiina eläminen on tasapainottanut mieltäni tuntuvasti.
Elämä ei ole mennyt likimainkaan niin kuin sen piti mennä. Parikymppisenä tehdyt unelmat eivät ole toteutuneet sinne päinkään. Työ ei miellytä, puoliso ei miellytä, harrastuksia ei ole, millään ei ole väliä. Eikö silloin ole oikeastaan sama juoda?
Alkoholismi häviää, kun löytyy jotain riittävän tärkeää tilalle.
Mikään ei tyydytä,mikään ei tunnu miltään,viinasta on hetken ilo ja unohdus.
ainakaan minun kohdallani. Olin juodessani hyvässä, kiinnostavassa, haasteellisessa ammatissa; huonon puolison olin jättänyt jo aikoja sitten mutta olin aika ajoin parisuhteessa; harrastin jossain vaiheessa tosi aktiivisesti sekä liikuntaa että kulttuuria; matkustelin vuosittain ulkomailla ja kaikki perusasiat olivat hyvin.
Raitistuessani minulla ei ollut enää työpaikkaa, ei puolisoa eikä edes minkäänlaista parisuhdetta, liikunta ei kiinnostanut ja kulttuuriharrastuksiin ei ollut varaa, ulkomaanmatkoista ei voinut ensimmäisinä parina vuotena haaveillakaan (Tallinnaa en laske ulkomaaksi).
Eikö tuolloin oikeastaan vasta olisi ollut sama juoda?
Minä en näe omalla kohdallani turhautumiseen muuta lääkettä, kuin että en elä vain itseäni varten. Jos ei minusta olisi mitään iloa kenellekään muulle ihmiselle, niin miksi olisin olemassa vain itseäni varten?
Minulla on etuoikeus tehdä työtä nuorten ihmisten kanssa ja auttaa heitä elämässä eteenpäin. Kaikki eivät saa samaa tyydytystä työstään, mutta samaa tyydytystä voi saada myös vapaa-aikana. Eläintensuojelu, vanhusten, vammaisten tai mielenterveyskuntoutujien tukihenkilönä oleminen, iäkkään naapurin auttaminen, vapaaehtoistyö urheiluseuroissa tai partiossa, kirkollisessa toiminnassa tms. antaa sisältöä elämään. Toimimalla muiden hyväksi liittyy myös kiinteämmin sosiaaliseen yhteisöön, joka on ihmiselle sosiaalisena eläimenä erittäin tärkeää. Ihmisen mielenterveyden kannalta on tärkeää kokea kuuluvansa suurempaan kokonaisuuteen, koska yksin ei täällä kukaan pärjää.
Kiitos tästä. Kumarrus ja hatunnosto.
7653563456
Yritä typerä pentu aikuistua.
Edes vähän.
Ja lopeta vanhojen viestien tonkiminen