Täällä kun "viisastelijat" sanovat,ettei olis kannattanut ottaa huonoa miestä! Niin mitkä ovat hyvän miehen/isän tuntomerkit?
Minä ilmeisesti en ole osannut katsoa miestä sillä silmällä, että tietäisin hyvän miehen tuntomerkit.
Alussa mies oli loistava ja ihana mies ja isä, mutta tässä sitä nyt sitten ollaan yksinhuoltaja, kun sai sen huonon miehen.
Minä ilmeisesti en ole osannut katsoa miestä sillä silmällä, että tietäisin hyvän miehen tuntomerkit.
Alussa mies oli loistava ja ihana mies ja isä, mutta tässä sitä nyt sitten ollaan yksinhuoltaja, kun sai sen huonon miehen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvä mies on rakastava, tasavertainen, rehellinen, luotettava, kunnioittaa toista ja kohtelee hyvin ja arvostaen.
Itselleni tulee mieleen ja monesti sanottuakin, että miksi on ottanut tietynlaisen miehen, kun täällä palstoillakin monet vaikeroivat sitä, ettei mies esim. suostu tekemään kotitöitä. Tuollainen seikkakin on varmaan tullut esille jo suhteen alussa, eli siltä osin minä kuulun näihin "viisastelijoihin", pakko myöntää.
Hyvä isä rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa lastaan, osallistuu lapsen- ja kodinhoitoon äidin kanssa.
Eihän toista voi ikinä 100% tuntea ja tietää mitä tuleman pitää, joten ei voi automaattisesti syyttää yh:ksi jäänyttä siitä, että on ottanut huonon miehen. Onhan pettämisestäkin ja muusta "huonoudesta" usein merkkejä mutta silti se voi tulla myös ihan yllätyksenä, jos toinen on kieroillut ja valehdellut.
Eka mies teki ensimmäiset yhteiset viisi vuotta kotitöitä, jonka jälkeen loppui. Tilalle tuli paljon muuta "tärkeämpää" ja lopuksi erokin..
Nykyinen mieheni ei osannut seurustelun alussa edes vettä keittää. Nykyään onnistuu ruuanlaittokin.
Joten minun kokemukseni on juuri päinvastainen kuin sinun teoriasi. ;o)
huomasithan, että mainitsin myös, että toista ei voi tuntea ja tietää 100% ja yllätyksiäkin voi tulla..
Mutta usein näissä tarinoissa on taustalle se, että mies on alusta alkaen käyttäytynyt jollain tavalla ja sitten se on alkanut vasta aikojen kuluttua toista häiritä.. Ja siinä tapauksessa, että mies yhtäkkiä vaikka nyt ne kotityöt esimerkkinä, lopettaa niitten tekemisen niin sehän on jo merkki siitä, että alkaa sanoa parisuhdettaan irti - tästä taas päästään siihen toisen kunnioittamiseen ja arvostamiseen ;)
Ei minunkaan mies kokki ollut tavatessa, mutta innokas oppimaan ja nykyään sen uskaltaa jättää yksinkin keittiöön :D Tosin enpä itsekään osannut auton kanssa tehdä perusjuttujakaan, kun kortinkin sain vasta yhteiselomme aikana, mutta nyt sujuu nekin. Voisin vain kuvitella, miten mieheni olisi suhtautunut, jos minä olisin sanonut että en osaa täyttää lasinpesunestettä autoon enkä halua opetellakaan, vaan soittaisin aina hänet paikalle :D Tasapuolisesti siis voi toisiaan opettaa asioissa, joita ei hallitse. Mutta se onkin jo kinkkisempi juttu, jos toisella ei ole kiinnostusta johonkin.
Ihan samalla lailla kuin nainenkin. Minun mieheni on nykyään aivan erilainen kuin ennen lapsia, isyys on tuonut monia asioita esille. Lapset on pieniä, ja työt stressaa. Vastuu perheestä painaa, ja talokin pitäisi saada valmiiksi. Hän ei juurikaan nykyisellään kotitöihin osallistu, on kuitenkin lasten kanssa mahdollisuuksien mukaan. Osaa myös pestä pyykit, hoitaa sairaat lapset, ruokkia tarvittaessa, moppikin on tuttu jne. Ihan tarpeeksi hyvä mies ja isä. Mutta väittäisin, että hän on muuttunut parempaan suuntaan iän karttuessa. Niin olen muuten itsekin. Näitä asioita ei voi täysin tietää suhteen alkupuolella, sen onnistumiseen kun vaikuttaa moni muukin asia kuin puolison persoonallisuus ja tavat. Ensimmäisenä tulee mieleen omat ominaisuudet. Lapset kuitenkin toivat mukanaan vielä lisää tahtoa selvitä myös vastamäistä, joita on ollutkin. Huonommat ajat kestää, kun tietää, että kyllä ne ohimenevät.
Oikeasti varmasti ainoa tapa saada etukäteen vähän enemmän "varmuutta" siitä "hyvyydestä" on ottaa mies jolla on jo lapsia ja peilata sitä tapaa millä tämä heitä hoitaa ja miten toimii. Ja sekään ei tietenkään ole varma tie onneen, tilanteet kun muuttuu ja ihmiset muuttuu milloin minkäki johdosta...
Turha sitä on toisten rutista. Rakkaus tekee toisinaan sokeaksi ja kaikki ei tarvitse edes rakkautta. Mikä sitte on hyvää yhdellä on toista toiselle jne.
Itse sanoisin että hyvän miehen/ isän merkit on niinkin yksinkertaiset kuin että tämä osaa sijoittaa jälkikasvunsa itsensä edelle. Tämä tosin jää ikävän usein käytännössä pelkän puheen tasolle.
Tuota treffipalstaa hieman vilkuilleena, olen huomannut että todella monet naiset nimenomaan haluavat ettei miehellä ole lapsia vaikka itsellä olisikin. Liekö sitten syynä se, että ovat lukeneet suomi24:n keskustelupalstaa ja tulleet siihen tulokseen että kaikki exät ovat kostonhimoisia amatsoneja. Onneksi näin ei sentään ole.
hmm... itse olen tullut ainakin siihen tulokseen että kaikkein viisainta on seurustella sellaisen miehen kanssa jolla on myös lapsia.
siinä näkee kuinka huolehtii lapsista vai jääkö kaikki vaan puheen asteelle. olen yh äippä ja seurustelin edellisen kerran miehen kanssa jolla ei ollut lapsia ja siitä ei tullut mitään, ei vaan voinut hyväksyä minua ja minun edellistä elämää, eli lastani, joka on minulle tärkein.
nyt olen löytänyt miehen jolla on itsellään lapsi, olemme molemmat yh:t. enkä parempaa miestä olisi voinut löytää. =)pitää vallan toivoa että se oikea vihdoin olisi osunut kohdalle.
Jos nyt jotain sellaista tapahtuu että jään taas yksin niin en todellakaan halua miestä jolla ei lasta.
niin et löytyy sellaisiakin jotka haluavat miehen jolla lapsia on.
Mun mielestä em. kuvailtu tapa on paras tapa, nähdä vähän sitä todellista arvomaailmaa, ja tietysti, jos itsellä on lapsia, myös niiden yhdistävien tekijöiden takia.
Omakohtaisesta kokemuksesta ja ystäväpiiristä, jos yhtään vakavampaa suhdetta haetaan (ja sitähän yleensä haetaan jos ollaan valmiita esittelemään/esittäytymään lapsillekkin) niin paras vaihtehto on "kaksi haaksirikkoista"eli jo jotain kokenutta ja kokemuksesta saanutta samalla majakalla. Kokonaisuuden kannalta, mutta eihän tätäkään voi yleistää.
En ymmärrä minäkää muutamaa tuttua jotka tietoisesti hakevat lapsettomia sinkkumiehiä (itsellään lapsi ed. suhteesta) ja sitten kun arki koittaa niin itketään kun ei se sittenkään ymmärrä, mikään ei mene yksiin jne. Kyllähän se valmis tuntuma antaa toisenlaista perspektiiviä kokonaisuuteen.