Miksi ihminen huomaa olevansa totaalisen tyhmä liian myöhään? Olen naimisissa oleva mies, mutta vaikka elänkin naisen kanssa, tunnen seksuaalista vetoa miehiä kohtaan. Pitkään tämä pysyi pelkkänä fantasiana, kunnes päätin kokeilla. Se oli kiihottavaa ja jännittävää. Minä, joka en ollut koskaan pettänyt, olin nyt kuin mikäkin huora, miehet vaihtuivat ja kokemuksia karttui. Alkuun hieman omatunto vaivasi, mutta äkkiäkö se siitä, minunhan täytyi toteuttaa itseäni. Ei, en ole jäänyt kiinni vaimolleni, vaan huomasin, että parisuhteemme alkoi voimaan pahoin. En edelleenkään ole kertonut vaimolleni, enkä koskaan kerro. Uskon että olemme päätymässä eroon ja syynä on tämä idiottimainen käytökseni, joka loitoonnutti minua ihmisestä, jota rakastan. Tämän kiihkon ja huuman aikana en sitä huomannut. Ajattelin vain alapäälläni ja elin omalle nautinnolle. Jälkeenpäin on helppo moralisoida, mutta toivon tämän kirjoituksen laittavan muita vastaavassa tilanteessa olevia miettimään, mitä todella haluatte, mistä olette valmiita luopumaan? Sillä ei kenenkään pääkoppa voi kestää ikuisesti raastavaa kaksoiselämää, jota itse ehdin noin kolme vuotta elää. Nyt niitän sitä mitä kylvin.
Elämäni tyhmyydet
BiMies
111646
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et kyllä paranna tilannetta olemalla hiljaa, jos vielä olette ajautumassa eroon. Epärehellisyys maksaa aina enemmän kuin luulet.
Avaudu vain tilanteesta ja vaikka kävisi niinkin, että eroatte, eroatte ainakin rehellisesti, ei valheilla.
Ihme, että aikuiset eivät tajua näin yksinkertaista asiaa, vaan ylidramatisoivat.
Tuo juttusi olisi voinut olla omani, muuten kuin tuon avioerouhan osalta. Vaikki seksielämämme vaimon kanssa on kärsinyt, se itse asiassa kärsi jo pitkään ennen kuin päädyin ensimmäisen miehen kanssa sänkyyn. Jo pelkästään mielikuvituksen ja intohimojen ruokkiminen ilman varsinaista toimintaakin oli siihen syynä.
En tiedä mikä tilanteesi on tällä hetkellä, mutta uskon että avioliittosi olisi vielä pelastettavissa. Se on kuitenkin työläs ja vaatii paljon itsekuria ja määrätietoisuutta.
Parasta on käyttää vertaistukea, sellaista voi netin kautta löytää täysin anonyymisesti. Ota yhteys, jos kaipaat tukea.
Harry
Kuulostat ällöttävältä. Vaimosi on taatusti arvannut, missä mennään, mutta ei ole vielä uskaltanut ottaa sitä puheeksi. Et ehkä usko, mutta monet naiset ovat hyviä tulkitsemaan ilmeitä, äänensävyjä, eleitä .... Joten heidän aviomiehensä saattaa olla heille kuin avoin kirja, vaikka mies ei tätä huomaisikaan. Toivottavasti vaimosi päätyy oikeaan loppupäätelmään ja jättää sinut, koska hän ansaitsee paljon parempaa kuin valehtelevan retkun, jolla ei ole mitään omaatuntoa. Naisten tulisi kertoa muillekin sinun kaltaisistasi retkuista, jotta kukaan ei tekisi enää samaa virhettä ja alkaisi seurustelemaan sinun kanssasi. Jatka vain vapaasti huoraamistasi miesten kanssa ja nauti olostasi. Häpeä!
Ymmärrän Julietten reaktion varsin hyvin, mutten kokonaan yhdy hänen johtopäätökseen. Jos vaimosi ansaitsee kerran parempaa, se tarkoittaisi mielestäni nimenomaan tietä sovintoon ja uuteen alkuun. Rakastatta toisiaan. Ei "parempi" mies koskaan korvaa sitä, mitä teillä on ollut kaikkina näinä vuosina. Ei nainen välttämättä halua luopua omasta miehestään, kun saa selvää että tämä on ollut uskoton. Lankeamisen jälkeinen uusi alku kaikkine tuskineen saattaa sittenkin olla paljon rikkaampi kuin elämä ennen uskottomuutta, elämä valheen kanssa tai elämä erillään.
Parhaiten voisitte selvitä, jos kävisitte perheneuvojan luona. Tarvitsette kaikkia asiantuntija-apua, mikä vaan on saatavilla.
Voimia teille!
Ota opiksi virheesi. Saat ne anteeksi. Rakasta vaimoasi yli kaiken. Silloin eivät muut himot tee yliotetta. Jääkööt tulevat ajatuksesi fantasian asteelle.
emm
Jotenkin Cubiosta haksahdin ja päädyin tähän teemaan..Luin tekstiäsi ja jotenkin ajatteli,että jonkun sanasen voisin heittää.Itsekin 40-vuotiaana "kasvukivuista" kärsivänä ja neljän vuoden seurustelun päättymisestä toipuvana tunnen jotain samaa.Uskoton en ole ollut,enkä voisi itse suhteessa sitä kuvitellakaan.Joku sisäinen jarru pidättelee hyppimästä aidan yli tai ali.Se on ihan sama,pettääkö miesten vai naisten kanssa,itse olen "avarakatseinen",enkä pysty nk.normaaliutta selkeästi määrittelemään.Perusarvoni tosin tukevat yksiselitteisesti miehen ja naisen välistä vakaata suhdetta,niin myötä,kuin vastamäessä.Tuskin olet itse kaikkeen tapahtuneeseen syypää.Olen pähkäillyt näitä asioita nurin ja oikein ja todennut että asiat vaan tapahtuvat,ja jos "pohja" ei ole riittävän vankka,asiat etenee huonoon suuntaan,monista syistä johtuen.Vaatii rankkoja korjaustoimia tilkitä vuotavaa venettä monesta kohdasta-jopa kahdesta.Itse uskon kahden ihmisen väliseen kunnioittavaan suhteeseen,se rakkaus on loppuun kaluttu juttu.Tämä aika jota elämme,yliseksuaalista ja yliromantisoivaa;kun ihmisten pitää elää ja käydä töissäkin rakkauden ja seksin lisäksi.Totta puhut,että sitä kylvää mitä niittää,mutta sinulle rohkenen sanoa, että elämä ihmeellisellä tavalla kantaa.Vaikka itsellänikin tunteet vaihtelevat epätoivon,masennuksen ja orastavan elämänhalun välillä.Itse haluaisin vain,että minulla olisi joku reilu,fiksu,syvällisiä ajatteleva ja "henkisesti estoton" ja asioista niiden oikeilla nimillä puhumaan kykenevä, esim. lenkille lähtevä mieskaveri-nekin kun taitavat olla hakusessa ja kapakoista ei minkään tason kavereita kannata hakea..Ja sitä paitsi,en usko että elämässä peli on vielä kuitenkaan menetetty.Sen kuitenkin lopuksi sanon, että älä liikaa itseäsi syytä tai piinaa,asiat tapahtuvat,ja niistä joudumme oppimaan.Olipa kyseessä mitkä suhteet tahansa,nykyaika ja maailma on moraalilta ja henkiseltä kulttuurilta täysin sairas..Ihmekö siis jos houkutukset kasvavat ja heikot sortuu,heikkoja me kaikki ollaan.
Moi, vaikutat todella fiksulta kaverilta. Jos haluat kirjoitella niin sähköpostini on [email protected], kukapa tietää, jos vaikka olisimme sopivat lenkkikaverit ajatusten vaihtoon. Itse olen miettinyt samaa, olisi kiva keskustella asioista ja ajatuksista.
Moi, no, fiksuudesta en osaa sanoa.Hulluksi kai tässä joku päivä tulee,mutta minkäs ihminen luonnolleen mahtaa.Sitä on mikä on ja miksi Luoja on luonut-on oltava avoin ja ajattelevainen,itsekriittisyyden äärirajalle asti.Mutta turha itsensä piiskaaminen,syyttäminen ja patologinen analysointi on sairasta.Itselläkin on välillä pakko pysähtyä ja hokea itselleen, ettei aina kaikki maailman vika ja synnit ole minusta lähtöisin.Kun kaksi ihmistä elää ja on yhdessä tavalla tai toisella:siis oikeassa vakavassa suhteessa,en tarkoita näitä seikkailuja sitten hetero-bi-homo-leso-tai missä tahansa valhemaailmassa (ja myös niissäkin) kohtaa kaksi kokonaan eri maailmaa ja planeettaa menneisyyksineen,eikä tiedä mitä tuleman pitää,vaikka aavistella saattaa.Itse tunnistan omat heikkouteni ja varjopuoleni,tuon ne esille vastapuolellekin,mutta silti turha kuvitella, etteikö ongelmia kaikesta huolimatta jostain kehkeydy.Elämä kun ei ole saippuaoopperaa-vaikka nykynaiset ja miehetkin niin ajattelee (vaikka puheiden tasolla osataankin syvällisesti näyutellä).siispä, kehen tässä maailmassa voi enää luottaa kuin omaan itseensä (ja sekin heikko).Ja mitä näihin oman sukupuolen suhteisiin tulee, vaikka ystävät eivät tarjoaisi suoranaista seksiseuraa, voi ystäväpiirin arvot ja viitekehykset olla molempien parisuhteessa elävien kannalta kyseenalaisia.Maailmankatsomuksellisessti, arvomaailmalta tms.Olen huono lohduttaja, koska itselläkin ajatukset "fluktuoi" ees sun taas, mutta sinuna ja teinä kuitenkin yrittäisin jos se vaan suinkin on mahdollista ja anteeksianto ja saaminen puolin ja toisin ei liian rankkaa egolle.Nämä erot ei ole todellakaan mitään trendikästä, vaikka siltä sen annetaan vaikuttaa.Muuten,en sitten halua olla missään tekemisissä "patologisten" tapausten ja epäluotettavien tyyppien kanssa.Sitä seuraa maailma tarjoaa kyllä ilman nettiäkin.Työkaverit houkutteli uimaan, joten kai lähdettävä kun seuraa tarjolla.
Kuullostaapa tutulta! Minulla oli mieskokemuksia, ennenkuin aloin seurustelemaan nykyisen vaimoni kanssa. Kerroin hänelle rehellisesti, minkälainen olen ja mitä olen kokeillut. Alkujärkytyksen mentyä asiasta pystyttiin keskustelemaan asiallisesti. Jonkun ajan kuluttua vaimoani alkoi kiinnostaa aihe enemmän, halusi kuulla tarinoita. Nykyisin, kun haluamme vaihtelua seksielämäämme, pokaamme jonkun mukavan bi-kundin ja pidämme hauskaa kolmisin. En ole kertaakaan pettänyt vaimoani eikä hänen ole tarvinnut juosta vieraissa, kun on luvalla saanut kokeilla muitakin miehiä kuin minua :)
homma