En elättele kovin korkeita toiveita siitä, että täällä olisi ihminen, joka pystyisi vastaamaan kysymykseeni, mutta yritetään. Opiskelen tällä hetkellä biologiaa yliopistolla, mutta olen huolestunut tulevaisuudesta eikä tutkijan urakaan kovin kiinnosta. Minulla ei ole oikeastaan kovin kummoista käsitystä siitä, miten biologit (geneetikot & fysiologit lähinnä) työllistyvät ja mitä työ tutkijan työ käytännössä on. Motivaatio alkaa olla hukassa eikä opiskelu oikein etene. Alan tuntea olevani väärällä alalla. Opiskelua on takana kohta kaksi vuotta ja nyt ajattelin hakea eri alalle.
Motivaatio hukassa
biologiko
91276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et varmasti todellakaan ole ainoa, jolla motivaatio opiskelujen suhteen on hukassa! Itelläni menossa kolmas vuosi terveystieteitä. En tiedä mihin tulevaisuudessa työllistyn tai mitä ylipäänsä tulen tekemään. Tämä vuosi onkin jo mennyt muita aineita lukiessa ja tänä keväänä haen ihan toiseen tiedekuntaan. Sellaseen paikkaan, mistä tiedän mikä minusta tulee...pelottaa vaan ajatella, että opintotukea ei ikuisesti saa, joten luultavasti joudun tulevaisuudessa rahoittaan vuokrat yms. rahalla, josta ei vielä tietoa:(
ennemmin, jo ennenkuin haitte lukemaan kyseisiä aineita. Opintojen tarkoituksenahan on ammatin hankkiminen ja ainakin itselläni tuo palkkataso ja työllistyminen oli tärkeimpiä kriteerejä. Kaikki hakee aina vaan sinne mikä kiinnostaa eikä ajattele yhtään ja sitten valitetaan kun joudutaan työttömäksi.
loppujen lopuksi työhän on vain työtä, ja varmasti jokainen tyytyy tekemään lopulta sitä työtä mitä tekee, vaikka se nyt ei olisikaan mikään unelmien täyttymys
Se on niin tosi helppoa sanoa, että miksi ei mietitty ennen kuin haettiin lukemaan kyseisiä aineita. Ei se kaikille ihmisille ole niin helppoa ja yksinkertaista. Oon aina suhtautunut hieman kaksijakoisesti ihmisiin, jotka tietää jo suurinpiirtein lapsena mikä niistä tulee isona. Se on toisaalta hyvä juttu, jos on selkeät suunnitelmat jne., mutta toisaalta se on omituistakin. Miten niiden lukemattomien alojen joukosta voi tietää mitä haluaa...eikö oo kiva tehdä kaikenlaista? Tottakai se ei ole mahdollista tehdä kaikenlaista ja mitä haluaa. Mulle on ainakin alkanut vasta nyt vähän päälle parikymppisenä selviämään mitä oikeasti haluan tehdä tulevaisuudessa. Voi olla, että nekin suunnitelmat vielä muuttuvat, tiedä häntä.
Mutta älkää sanoko, että miksi ette miettineet aiemmin. Ihmiset eivät ole samanlaisia ja kaikki ei mene niin kuin itse ajattelee.
Opiskelen kyllä mieluiten alaa, joka kiinnostaa. En niinkään palkkatason mukaan. Onko hienoa tehdä työtä, joka ei nappaa? Pääasia, että nostaa kunnon palkkaa ja töitä riittää? Se on tämä minäminämaailma, ahneuden paratiisi. Voihan työstä kyllä myös oppia pitämään.
On toki kivaa kokeilla kaikenlaista ja opiskella huvikseen, vaikka ei oiken tietäisikään, mitä niillä opinnoilla tekee.
Siitä vaan, mutta sellainen opiskelu, joka ei johda ammattiin ja työllistymiseen (tai edes sen mahdolisuuteen), ei ansaitse yhteiskunnan tukea.
opiskele vaikka loppuelämäsi miettimättä, mutta kä välillä MacDonaldsilla duunissa. Minä en ainakaan halua maksaa elämäntapaopiskelijoiden elämistä.
Eihän sitä opintotukea saa kuin kuusi vuotta nykyään. Ja ei kyse ole elämäntapaopiskelusta (tai opiskelu läpi elämänhän on positiivinen juttu, eikä siihen tarvita aina rahaa...voi sitä monilla tavoin opiskella) vaan oman alan löytämisestä ja sitä kautta ammattiin valmistumisesta! Rahoitan kyllä opiskeluni senkin jälkeen kun opintotuki loppuu..joten AJP älä huolehdi ja kannattaa myös olla hieman positiivisempi! Sossun luukulle meikäläistä ei saa menemään, se on varma. Kummasti sieltä kuitenkin monet rahaa kerjäävät. Onko niitä sitten kiva elättää?!
Minulla ei itsellänikään ollut (silloin 16 vuotiaana) mitään käsitystä, mitä alkaisin tekemään. Halusin kuitenkin tehdä työtä, vaikka peruskoulupohjalta rahkeeni olisivat riittäneet mihin vain.
Valitsin catering-alan ja päätin, että tästä tulee ammattini, tätä työtä tulen tekemään ja sillä siisti! Otin vain kaiken mitä tuli vastaan, ja jaksoin uskoa omaan valintaani. Minullekin on sanottu joskus, että helppo sinun on, kun tiesit jo niin nuorena...
En minä mitään tiennyt, mutta tein vain päätöksen, että tätä latua kuljen. Työelämässä ja opinnoissakin tulee varmasti vastaan se vaihe, kun tuntuu, että tämän yli en pääse, enkä jaksa jatkaa. Minä käänsin ajatusmaailmani ympäri ja jatkoin silti.
Tavallaan olen kasvanut tähän ammattiini, oppinut ja elänyt, tänä päivänä en vaihtaisi tätä pois mistään hinnasta. Usko elämään ja tähän hommaan, se ehdottomasti kuvaa minun ammatinvalintaani.
Epäuskon hetkiä on kaikilla, mutta tietenkin, jos tuntuu, että ei vain henkinen ja fyysinen kantti enää kestä, niin nuoriahan tässä vielä kaikki ollaan; vielä kerkeää vaihtamaan!
Mutta etkö voisi harkita vaikka alkaa opettamaan kyseistä alaa? Tai mennä asiantuntijaksi johonkin yritykseen...mihin muuhun voisit soveltaa oppimaasi? Luulisi kuitenkin, että tuoan alan tietäjää johonkin rakoon tarvittaisiin, etenkin näinä aikoina...
Ota sellaisia sivuaineita, että voit erikoistua johonkin tiettyyn alaan, on se sitten lehmän rehu, elintarvikebiokemia tai bioinformatiikan markkinointi. Älä rajoitu pelkkään perushuttuun. Koeta tehdä oma kombinaatio. Selvittele työpaikkoja jo nyt, ja koeta päästä kesätöihin tai harjoitteluun valitsemasi "polun" varrelta. Ei haittaa, vaikka menisit vain toimistoapulaiseksi Nestlelle, pääset edes luomaan suhteita. En suosittele pitäytymään pelkissä vakkariopinnoissa tyyliin hydrobiologia ja mikrobilsa.
Ajatuksia suuntaan ja toiseen:
http://personal.inet.fi/koti/vexom/raam.htm
http://www.kaapeli.fi/eko.fi/magazine/tuotanto.html
http://www.lds.org/library/display/0,4945,538-1-2988-14,00.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Freinetpedagogiikka
http://www.anarkismi.net/wiki/?wakka=HarvainvaltaLenttari