Äitini kuoli yli 10- vuotta sitten. Isälläni ja äidilläni oli keskinäinen testamentti.
Perunkirjoituksessa ilmoitimme, ettemme ota siinä vaiheessa vastaan rintaperillisille kuuluvaa osaa.
Isämme tyytyi pelkkään hallintaoikeuteen, eikä siis vaatinut myöskään osuuttaan pesästä.
Kysymys kuuluu: Hallitseeko isämme myös sitä osuutta pesästä, josta luovuimme, eli käytännössä koko kuolinpesää? Jos joku lapsista haluaa osansa pesästä, niin onko se mahdollista, jos isämme ei haluakaan jakaa pesää?
Mitkä mahdollisuudet lapsilla on vaatia omaa osuuttaan pesästä, taikka koko pesän jakoa ja miten pitää toimia, jos isämme panee vastaan?
Perunkirjoituksessa ilmoitimme, ettemme ota siinä vaiheessa vastaan rintaperillisille kuuluvaa osaa.
Isämme tyytyi pelkkään hallintaoikeuteen, eikä siis vaatinut myöskään osuuttaan pesästä.
Kysymys kuuluu: Hallitseeko isämme myös sitä osuutta pesästä, josta luovuimme, eli käytännössä koko kuolinpesää? Jos joku lapsista haluaa osansa pesästä, niin onko se mahdollista, jos isämme ei haluakaan jakaa pesää?
Mitkä mahdollisuudet lapsilla on vaatia omaa osuuttaan pesästä, taikka koko pesän jakoa ja miten pitää toimia, jos isämme panee vastaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oliko testamentissa määrätty ensiksi kuolleen koko jäämistö omistusoikeudella leskelle? Leski sitten luopui omistusoikeudesta ja otti testamentin vastaan hallintaoikeustestamenttina. Leski antoi testamentin tiedoksi perillisille, jotka hyväksyivät sen hallintatestamenttina vaatimatta lakiosaansa.
Jos asia oli yllä kerrotuin tavoin, perilliset omistavat vainajan jäämistöomaisuuden, mutta leski saa testamentin nojalla pitää sen jakamattomana hallinnassaan elinaikansa. Perilliset eivät voi vaatia leskeltä edes lakiosaansa vastaavaa osuutta jäämistöstä. Jos leski ei halua luopua hallintaoikeudestaan, kukaan perillisistä ei voi vaatia kuolinpesän omaisuutta itselleen.
Jos lakiosavaatimus kuitenkin on esitetty 6 kk:n kuluessa testamentin tiedoksi saamisesta, vaikkakin ilmoituksin, että reaalista jakoa ei tuossa vaiheessa vaadittaisi (tai jos testamentissa oli määrätty perillisille lakiosat), lakiosan erottamista kuolinpesästä perilliselle voivat osakkaat vaatia milloin tahansa.
Lakiosavaatimuksesta huolimatta leskelle on kuitenkin turvattu oikeus hallita jakamattomana puolisoiden yhteistä kotia (tai muuta jäämistöön kuuluvaa sopivaa asuntoa) sekä asuntoirtaimistoa.
Jos edellä olevan mukaisesti lakiosaa voitaisiin vaatia, ja jos lakiosista lesken ja perillisten kesken ei voida sopia, jaosta päättää oikeuden määräämä pesänjakaja. Pesänjakajaa voi hakea yksikin pesän osakkaista.
"Oliko testamentissa määrätty ensiksi kuolleen koko jäämistö omistusoikeudella leskelle? Leski sitten luopui omistusoikeudesta ja otti testamentin vastaan hallintaoikeustestamenttina. Leski antoi testamentin tiedoksi perillisille, jotka hyväksyivät sen hallintatestamenttina vaatimatta lakiosaansa".
Juuri näin kävi. Leskelle ostettiin asunto ja hän muutti pois aiemmasta asunnostaan.
Tilanne on nyt siis mukaasi sellainen, ettemme voi enää vaatia lakiosaamme, emmekä voi vaatia pesän jakoa, ellei leski suostu?
Kyse on satojen tuhansien maaomaisuudesta, jolle ei voi siis käytönnössä ilman lesken suostumusta tehdä mitään!!
Omistaako leski edelleen oman osuutensa, eli 50% kuolinpesästä ja hallisee vain vainajan hänelle testamentattua omaisuutta?
Kysymyksesi on saanut ja saanee asiantuntevan vastauksensa, joten vastaukseen en puutu.
Heräsi vaan kysymys 10 vuoden takaisten tietojen osalta, että onko perintöverotuksessa katsottu lesken luopuneen perintönsä omistuksesta teidän hyväksenne. Hallintaoikeutta ei perintöveroteta, vaan lesken luovuttua omistuksesta vero on määrätty teille.
//Tilanne on nyt siis mukaasi sellainen, ettemme voi enää vaatia lakiosaamme, emmekä voi vaatia pesän jakoa, ellei leski suostu?//
Ymmärsit vastaukseni oikein. Voitte kyllä vaatia osituksen toimittamista, mutta hallintaanne ette omaisuutta lesken elinaikana vastoin hänen tahtoaan saa.
//Omistaako leski edelleen oman osuutensa, eli 50% kuolinpesästä ja hallisee vain vainajan hänelle testamentattua omaisuutta?//
Leski omistaa oman omaisuutensa ja vainajan kuolinpesän osakkaat sen, mitä vainaja oli omistanut. Jos lesken ja kuolinpesän välillä toimitetaan omaisuuden ositus, siinä nettovarat tasataan, kuitenkin niin, että jos leski on varakkaampi, hän voi kieltäytyä tasingon antamisesta vainajan perillisille. Osituksessa määrittyvän vainajan jäämistön omistusoikeus kuuluu vainajan perillisille (lapsille), mutta sen hallintaoikeus kuuluu testamentin nojalla leskelle. Lapset eivät siis voi vaatia mitään omaisuutta hallintaansa.
Perintöveron ensiksi kuolleen vanhemman perinnöstä, jossa on lesken hallintaoikeus otettu vähennyksenä huomioon, lapset lienevät maksaneet aikanaan vanhempansa kuoltua. Toisen vanhemman kuoltua perintövero tulee maksettavaksi hänen jättämästään perinnöstä.
Voiko minä edes rakentaa kuolinpesän tontillle, vaikkei hallitaoikeutta käyttävä ei antaisi siihen lupaa?
Rakennusoikeutta on yli 1000 m2. Mitä keinoja on rakentaa maalle, jonka osaomistaja kuitenkin olen?
Leski ei siis omista rintaperollisten 1/4 osaa pesän maa-omaisuudesta ja hallitsee mukaasi myös rintaperillisten 1/4 osaa, joka kuuluu lain mukaan ainakin rintaperillisille?
Emme siis voi tehdä yhtään mitään sille 1/4 osalle, jota emme vaatineet perunkirjoituksessa hyvää hyvyyttämme?