sydän pomppasi kurkkuun! Nähtiin iso musta koira, jota kävelytti kaksi naista. Koirani jähmettyi paikalleen ja nainen rohkaisi koiraani menemään haistelemaan hänen koiraansa. No koirani sitten meni kun vähän aikaa katseli niin iso koira kävi päälle ja ärisi kovasti. Ei onneksi purrut kuitenkaan vaikka lähellä oli. Säikähdin kyllä kovasti kun koira oli todella iso ja kävi pienen koirani "kimppuun". Siinä sitten mielessäni ihmettelin että miksi ihmeessä oikein pyytää toista haistelemaan jos oma koira on vihainen toisille koirille... Olisi voinut käydä pahastikin.
Tänään lenkillä...
Tersi
331704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
että noita tuollaisia aina jaksaa riittää... aika raivostuttavaa. Olen itse tullut siihen tulokseen, että toisilla kun ei vaan sitä tilanne tajua taida olla koirineen. Tuollaisille on vieläpä niin turha edes yrittää sanoa mitään..ei ne vaan tajua, ainut mitä ne tekee jos tuollaisesta sanoo niin loukkaantuu ja voi jopa haukkua ja kääntää asian niin, että huomaa itse olevansa se syyllinen.=(
Eipä tuohon voi paljon muuta todeta kuin että taas kerran hihnan pää kaipaisi koulutusta! Tämä näin kauniisti sanottuna.
Nykyisin vierastan itse saksanpaimenkoiria, joskus niistä tykkäsin, mutta erotuomarina kun jouduin toimimaan omani ja saksanpaimenkoiran välillä ja sakemannin omistaja totesi koirat irti saatuani ja kommentoituani siitä miten hihnassa oleva koira pidetään kiinni( koira siis oli hihnassa, muttei omistaja saanut pidettyä kiinni) että älä viitsi vittuilla tänä aamuna kun on paska aamu muutenkin... Eikä tämä tapaus ollut ensimmäinen eikä edes viimeinen! Tuo nyt jo edesmennyt koira sai elämänsä varrella 5 saksanpaimenkoiraa kimppuunsa ja aina oma koirani oli hihnassa...
Ikivä kyllä aina näyttää kusipäisiä koiran omistajia löytyvän, usein ulkoiluttetava on sakemanni, rotikka, dopperi, ehkä nykyisin myös staffi yms. taistelukoirat?
että sattuu jotain pahaa ja sitten sitä tulee kammo koko rotua kohtaan.
vierastan hiukan sakuja nykyään,syyt siihen on että oma nenä meinas kerran lähtee,naapurissa asuu täysin kahjo yksilö(hyökkii kaikkia päin!), doggi on saanut kimppuunsa saksanpaimenkoiran(arpi poskessa muistona),edesmenneen koiran kimppuun kävi saksanpaimenkoira kun isä oli sen kans lenkillä..
Onko saksanpaimenkoirat taipuvaisia tälläiseen käytökseen?
tahansa rodulla on tuollaista käyttäytymistä jos sitä ei ole koulutettu oikein, eli en usko että on ihan rotukohtaista. Vika löytyy hihnan toisesta päästä eikä koirasta.
Tiedän myös 2 saksanpaimenkoiraa,ovat todella hyvin koulutettuja,toinen on ihan ok muille koirille ja toinen ei voi sietää toisia koiria ja kyllä tasan käy päälle jos sen lähelle menee.
Että ei se aina siitä koulutuksesta kiinni ole.
Ja kummallista kyllä,aika paljon olen koirien kanssa pyörinyt milloin missäkin ja mun koirat ei oo saaneet hammasta kuin saksanpaimenkoirilta. Ehkä sitten huonoa tuuria,mutta kyllä se jotain kertoo..
eivät kaikki sakemannit välttämättä ole tuollaisia kun kirjoituksessa mainitsevat sakemannit. ei minun sakemannini ainakaan ole, eikä toivottavasti tulekkaan ikinä tuollaiseksi.
Mulle ei onneksi ihan tuollaisia tilanteita pääse tulemaan, kun en päästä ketään vieraita koiria haistelemaan (tuttuja kyllä). Aina kun joku vieras koirineen yrittää tulla tutustumaan, kerron että nyt on vähän kiire nyt ei kerkiä...
Heh..heh .. olen varmaan joidenkin mielestä kylän kiireisin koiran lenkittäjä, aina kiire...
porukka kulki meidän edellä ja sitten se heidän koira jäi oottamaan meitä kun havaitsi että perässä tullaan. Olisivat vaan jatkaneet matkaa...
Minä annan yleensä haistella ja kysyn siihen ensin luvan ja kysyn että onko koira vihainen. En kyllä uskonut että tuo koira olisi vihainen ollut kerta nainen oikein rohkaisi koiraani haistelemaan. Minä pidän hihnan aina kireällä että ei mene solmuun jos alkavat pyöriä siinä haistellessaan mutta eipä siitäkään ollut apua kun toinen pitää hihnaa ihan löysällä. Eipä siinä sitten mitään kerennyt tekemään kun koirat pyörähtivät ja hihnat solmussa ja toinen koira toisen päällä kirjaimellisesti... Mutta onneksi ei käynyt mitään, säikähdyksellä selvittiin.
Olen muutenkin aina varovainen isojen koirien kanssa kun tuo mäyräkoiran selkä on niin pitkä että ei vaan satu mitään, nytkin tuo iso koira piti "kaksin käsin" koirastani kiinni ja juuri selästä tietenkin. Ote oli tosi napakka!
mun bichon frisen päälle kävi sakemanni,jonka omistaja päästi irti ku ei pystyny pitämään kiinni...mun koira on tosi vihaine ja haukkuu koirille jotka sakemanneja.
Mutta ehkäpä sen ison koiran omistajakaan ei osannut oikein ennakoida koiransa käytöstä.
Meidän sekarotuisessa on myös sakemannia(viittaan noihin aikaisempiin keskusteluihin) ja täytyy myöntää, että on pirun vahvaluonteinen koira, oikea jääräpää.
Vaatii nimenomaan hyvän ja määrätietoisen kouluttajan. Tunnustan rehellisesti, etten ole siinä hommassa parhaasta päästä.
On ollut tuon omankin kanssa ongelmia riittämiin.
Jonkun sakemannin koulutukseen täytyy olla hyvin pitkäjänteinen ja hyvähermoinen kouluttaja.
Hyvä on oppimaan tämä meidänkin serobi ja erittäin vahva on tuo laumansuojeluvietti sillä.
Siinä on se suurin ongelma, kuinka saada kuriin, kun vieras tulee taloon.
Jos minä lähden illalla ulos, niin on takuuvarmasti perässä, vaikkei sillä olisi sinne mitään asiaa. Mutta haluaa varmistaa, että pysyy lauma kasassa ja huolehdittava( eli minä) on turvassa.
Kyllä ihmetyttää välillä, kun on aikaisemmin tottunut koiriin, jotka eivät korvaansa lotkauta
sille, mihin menen ja mistä tulen.
Mä en ole enään vuosiin antanut haistella, kun joskus kun vielä annoin tehdä tuttavuutta jokaisen vastaan tulevan kanssa sain yhdelle koiralleni täin. Siihen loppu haistelut, kun mulla oli siihenaikaan kuusi isoa villistä, kaikki isossa turkissa, koko koirajenggihän oli sitte pestävä,pariin kertaan täishamppoolla.
Ei ihan pieni homma ollut, pestä ja föönata niitä kaikkia yhtäaikaa peräkkäin.
en ole ajatellutkaan... Ehkä mekin haistelemme vain tästä lähtien vain tuttuja koiria.
Täitä voi tulla ruohikostakin. Ei vättämättä aina toisesta koirasta. Ja kyllä fiksu koiranomistaja pitää koiransa kaukana muista koirista, jos on täitä...Enemmän mä pelkään noita irtokoiria, millä on karvattomia alueita siellä täällä ja omistajat antaa juoksennella, missä tähansa. Niiltä koirlta voi saada vaikka mitä elukoita koiraan..
Aika olematon mahdollisuus on saada täi "ruohikosta" jos se täi nyt jostain syystä sinne ruohikkoon eksyisi, niin se täi,
kun EI ELÄ ILMAN ISÄNTÄÄ KUIN VUOROKAUDEN.
Ja toiseksi mistähän tiedät, kun vastaan tulee vieras koira vieraan omistajan kanssa, onko hän fiksu omistaja vai ei ??? Fiksu koiran omistaja hoitaa kyllä ne täit pois ensin ja tulee sitte vasta alueille missä voi olla muita koiria.
Oletko kuullut, että ne voi todellakin olla monta vuotta odottamassa monta vuottakin sopivaa hetkeä enne siirtymistä isäntää. Ruohikosta tuli ainakin omalle koiralle täitä.. Ja eläinlääkärikin meinasi, että liian monesti syytetään toisia koiria, kun kevään ja kesän aikana koirat saa kunnon heinikosta tartunnat.
Kyllä ihmisistä näkee päälle päin, ketkä on fiksuja ja ketkä pitää koirastansa huolta. Terveen koiran erottaa, mutta en minä kiellä sinua kiertämästä koiria...Saa tehdä, miten haluaa
Täi tarttuu koiraan tasan ja vain toisesta koirasta, tai esim. makuualustasta jolla täitä kantava koira on maannut vähän aikaa sitten.
Täi ei elä maassa missään kohtaa elinkiertoaan, kuten vaikka puutiaiset ja kirput.
Täin munat kiinnittyvät koiran karvoihin ja uusi sukupolvi on "ruokapöydässä" heti kuoriuduttuaan.
Koirasta tipahtanut täi kuolee hyvin nopeasti, eikä tasan tarkkaan elä missään nurtsilla kyttäämässä uutta uhria vuosikausia.
en kyllä ikinä päästäisi koiraani toisten koirien lähelle, jos se vihainen olisi(siis omani).
Kaikenlaisia ajattelemattomia ääliöitä. Ei kyllä helposti koirasi enää mene tutustumaan kilttejäkään koiria.
haukkumiseen kuitenkin. Ette voi tietää vaikka koiran vihamielisyys olisi tullut omistajallekkin täytenä yllätyksenä. Jos ei hirveästi muita tavannut ja siihen asti ollut ystävällismielinen toisia koiria kohtaa ja nyt ei tämän yhden kanssa tullut toimeen.
Eikä se pieni ärinä niin vaarallista ole, on omallenikin äristy eikä tuo ole muita alkanut aristelemaan.
Olet ihan oikeassa. Ottaa vaan pattiin, kun on niitäkin jotka mieluusti pelottelevat pieniä koiria isoilla ärhäntelijöillään. Ja pienet saavat siitä helposti elinikäisen trauman.
Ei tietenkään voi aina tietää miksi aiemmin kiltti koira ei jostain tykkääkkään ja vahinkoja sattuu.
puolustamista nyt vähän...Entäs jos sinun mäykkis onkin isotellut sille isolle koiralle koirankielellä,eikä kumpikaan omistaja sitä huomannut. Tai koirat viestitellyt toisilleen, että älä tuu tms.. Ei kaikkia koira pineten ärhentelyn takia kannata tuomita vihaiseksi. Monesti tulee kiistaa kuka on pomo ja kuka johtaa mitäkin koirien kesken ja ne riidat syntyy todella nopeasti-
puolustamista nyt vähän...Entäs jos sinun mäykkis onkin isotellut sille isolle koiralle koirankielellä,eikä kumpikaan omistaja sitä huomannut. Tai koirat viestitellyt toisilleen, että älä tuu tms.. Ei kaikkia koira pineten ärhentelyn takia kannata tuomita vihaiseksi. Monesti tulee kiistaa kuka on pomo ja kuka johtaa mitäkin koirien kesken ja ne riidat syntyy todella nopeasti-
Ei niistä aina voi tietää,voihan olla että koira on ollut ihan kiltti muille koirille ja nyt jostain syystä ärähti omallesi.Ikävä tilanne.
miksen ikinä anna koirani haistella kiinni ollessaan muita. Koirat ei pysty viestimään kunnolla, kun ovat kiinni. Irti ollessaan eivät ajaudu niin helposti tappeluihin kun toisella on aina tilaisuus lepytellä. Kannattais vaan luottaa siihen että koirat kyllä osaavat tulla toimeen. Toki on vastaan tullut sellaisiakin yksilöitä, jotka ei ihan tervepäisiltä ole vaikuttanut ja sellasia ei sitten tervehditä ollenkaan.
pakko kommentoida. Sakuissa on paljon ns. epäsosiaalisia yksilöitä. Itellä on ollut 5 sakemmannia, joista yksi on epäsosiaalinen. Silloin mennään sen mukaan. Se ei varmasti mene haistelemaan yhtään ketään, enää. Meni siihen asti ennenkuin rupes rähisemään. Olen kuullut, että mulla on ollut hyvä tuuri koirien kanssa. Yksi ei tykännyt muista, mutta käskyn alla tuli toimeen, kun ei ollut vaihtoehtoja. Toinen mikä varmaan vaikuttaa näihin kokemuksiin, että saksanpaimenkoira on yksi yleisimmistä koiraroduista. Niitä on selvästi enemmän, kun esim. staffeja. Suureen joukkoon mahtuu suurempi määrä epäsosiaalisia yksilöitä, kuin harvinaisempaan rotuun.
Omna koirani on ennen tullut toimneen hyvin sakemannien kanssa, mutta nykyään ei voi viedä lähellekään niitä. Koskaan ei ole ottanut matsia niiden kanssa tms. Voiko olla mahdollista, että sakemanneilla on , vaan niin vahva elekieli ja asenne, että oma koirani ei vaan tykkää siitä pöyhistelystä ja on valmis samantien haastaa. Omani on vain 15kg, mutta älytön jääräpää... Olne itsekseni ainakin ajatellut, että vois johtuu siitä elekielstä. Ei ole minusta pelko käyttäytmistä, kun kohdistuu vain sakemanneihin..
Doggi ei voi sietää sakemanneja!! Se on kyllä saanut hammasta sakemannilta että voi johtua siitäkin. Ja kerran oltiin koiratapahtumassa ja vieressä ollut saksanpaimenkoira yritti koko ajan hyökkiä koirani päälle ja haukkui koko ajan,lopulta mun koiralta meni hermot ja lähdin koko paikasta pois.
Näiden tapahtumien jälkeen mun doggi ei ole voinut sietää sakuja. Ennen oli hyvinkin suopea kaikille koirille.
aikoinaan ei sietänyt saksareita kans ollenkaan. Aikansa kuunteli lenkillä vastaan tulevaa rähjäävää saksaria kunnes yx päivä mun koiralta meni hermot. Kiva oli käydä tottis kentällä josta kymmenestä koirasta kuus oli saksareita tai belkkareita jotka näytti niin samalta.
lapsena naapurin saksari reiteen. Edelleen on kolme kulmurin kuvaa jalassa (missä lie neljäs hammas). Koira oli omistajan kanssa yhden rivitalon pihassa ja minä kuljin kavereitten perässä tiellä kävellen. Koira tuli aivan rauhallisesti mun viereen ja puri reiteen. En tiiä mikä sitä riipo mut tuuria oli matkas sen verran et kun sen omistaja karjas sille koiralle se aukas suunsa eikä vieny puolta reittä mukana. Tää koira oli aina irti. Aikani pelkäsin joitakin koiria mut ihannoin nykyään pitkäkarvaista saksaria kovasti.
kaikki sakemannit ovat ollet pitkäkarvaisia, nykyiset myös. Yhdet pennut on opaskoira koululle tehty, kun emää en suostunut myymään, halusivat siltä pennut. Tosin moinen koira oli luonteeltaan enemmän noutaja kuin sakemanni. Silloinen opaskoirakoulun kouluttaja kertoi, että pitkäkarvaisuuden geeniin kuuluu "hiukan" pehmeämpi luonne. Todenperäisyyttä en tiedä. Pää sääntöisesti hyvin toisten toimeen kanssa tulevia, paitsi toi yks. Tosin se on muutenkin hermostunut ja piippaava. Ei todellakaan hermorakenteeltaan mikään ihanne yksilö.
on kans pitkäkarvainen saksari joka on suloinen , mut täysin isännän lumoissa. Sitä ei vieraat kiinosta eikä rapsutukset, isäntää palvoo kovasti. Vahtikoiraa kyl löytyy tarpeen vaatiessa. Pitkäkarvanen on kyl mielettömän söpö. Ei ois mahottomuus että ottaisin joskus tulevaisuudessa sellaisen. Voisitko laittaa sun koirista kuvia tänne?
Bar-Waxan kennelin sivuilta. Isä on Kamaro ja tytär sen näkönen, karvoilla.. Aikasen komea narttu. 65 cm säkä ja painaa 35 kg. Todella kaunis koiruus.
koirat ei ole PERIAATTEESSA äkäisiä, ovat sekarotuisia, mutta se että niillä on pahatapa puolustaa emäntää vieraiden koirien ollessa lähietäisyydellä! Ja autossa ollessaan varsinkin narttu on mahdottoman äkäistä kaikelle auton ulkopuoliselle elämälle, olipa sitten eläimiä tai ihmisiä, vahtii auton tarkkaan! Muuten voi kotona kääntää vaikka solmuun on ihana lutunen.
Niin ja jos pihassamme on hoitokoiria lähellä autoani niin antaa "varoituksen" ensin haukkumalla ja sitten ikäänkuin valehyökkäyksellä ja näin hätistää ylimääräiset pois autoni luota, isännän auto saa olla ihan rauhassa :)
ja se että narttu nostaa takajalkaansa takarenkaaseen kuin urokset konsanaan on melko huvittavan näköistä touhua (ja tietää autonpesua)