Olen tähän asti käytellyt lähinnä KDE:tä ja haluaisin vaihtelun vuoksi kokeilla jotakin muuta graafista ikkunamanageria/työpöytää.
Eli mitkä ovat suosikkejanne jos jätetään tuo em. KDE ja GNOME pois laskuista?
Sen verran olen muita vilkaissut, että esim. Fluxbox näytti aika hyvältä. Taitaa koneellani olla myös IceWM asennettuna.
Eli mitkä ovat suosikkejanne jos jätetään tuo em. KDE ja GNOME pois laskuista?
Sen verran olen muita vilkaissut, että esim. Fluxbox näytti aika hyvältä. Taitaa koneellani olla myös IceWM asennettuna.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on mielestäni kokeilemisen arvoinen
on karun hauska ja nopea
Jep, karkin näkoinen ja kevyt.
http://www.get-e.org/
xfce on ihan mielenkiintoinen ja hyväkin kun sitä tarpeeksi jaksaa säätää.
se on lisäksi ubuntussa helppo asentaa, riittää kun synapticilla asentaa paketin xubuntu-desktop.
on noita tullut monia erilaisia kokeiltua, mutta gnomea käytän edelleen pääasiassa.
Jos ei kerta KDE:tä saa valita ni sitten ehdottomasti IceWm. Ketterä ja todella pelkistetty, mutta silti hyvinkin käytettävä. Ja jos karamelleistä tykkää ni onhan sitte toi IceWm rox, joka ei sitten enää oo kauheen ketterä, eikä pelkistetty, mutta käytettävyys paranee huomattavasti. Tollanen rox-versio taisi olla jossain Puppy:n versiossa tai sitte Vectorissa tai jossain... Hmm... Ei muista hän...
No nyt on tullut em. vaihtoehtoja kokeiltua ja ihmeteltyä.
Enlightmentissä saataa olla ainesta, kunhan tarkemmin perehtyy. On Karkkia on.
On se vaan jännä miten tuttua ja turvallista se kuitenkin on siihen KDE:hen (lue Windows) palata.
Onko siinä Enlightmentissä muuten jotain palikkaa millä voi noita teemoja ladata? En ainakaan pikaisella tutkimuksella löytänyt.
"onhan sitte toi IceWm rox... tai sitte Vectorissa"
Jeps. Vector-Linuxissa. Eli kuten muutkin ikkunamanagerit on myös IceWM muokattavissa omien mieltymysten mukaan.
Nopea, kevyt ja ominaisuuksia riittää. Kuka kaipaa Windows-klooneja, kun parempaakin on saatavilla...
KDE on loistava.
Saahan tuon toki riisuttua ja tehtyä kömpelöksikin kuten jotkin toiset, mutta mitä sitä hyvää rikkomaan.
se jota minä käytän ja siitä ei keskustella.
on paras.