En enää

sinua, kun luen näitä kirjoituksia. En tiedä, mikä niistä on tarkoitettu minulle, vai onko niistä mikään. En silti ymmärrä, miksi tuntuu että joku aina vastaa kuin voisi olla hän, muttei kuitenkaan koskaan ole hän. Miksi hän ensin lähestyy mutta sitten kuitenkin aina torjuu minut?

Ehkä sydämeni on erehtynyt kuvittelemaan, että toinen samanlainen sydän olisi sille vastannut. Ehkä se turhaan kuvitteli, että se oli löytänyt paikan toisessa sydämessä ja olisi halunnut antaa paikan omassaan. Ehkä sen pienen sydämen olisi pitänyt kuunnella järjen ääntä, ei rakkauden.

Mutta kuinka se olisi voinut kuunnella järjen ääntä, kun ainoa ääni on rakkauden? Rakkauden, joka kertoi että sittenkin olisi toinen sydän tätä sydäntä varten; sydän, joka voisi rakastaa samalla tavalla kuin tämäkin.

Toinen sydän ei kuitenkaan halunnut avautua, vaan sulkeutui ja torjui tämän sydämen. Tämä sydän ei voi sitä ymmärtää, kun se kuitenkin on tuntenut sen toisen sydämen sille ensin vastanneen. Myös se on tuntenut sen toisen sydämen kauneuden ja herkkyyden, eikä voi uskoa että se haluaisi tätä koskaan satuttaa. Ehkä se toinen sydän ajattelee että torjumalla tämän, se säästää tämän joltain.

Tämä sydän vain haluaisi kertoa sille toiselle, että se on jo menettänyt sydämensä sille. Että torjumalla tämän sydämen se satuttaa enemmän, jos se sydän kuitenkin tuntee toisin. Nyt se jättää tämän pienen sydämen suuren epätietoisuuden valtaan ja kysymään miksi. Ja syyttämään itseään että olisiko se voinut saada sen sydämen jotenkin avautumaan.

Ehkä jonain päivänä tämä sydän pystyy ymmärtämään ja hyväksymään, ettei se sydän koskaan oikeasti tästä sydämestä välittänyt.
61044
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

sinun vastaajasi minä-sinä. Koita ymmärtää että minä elän sinua varten. Tämä on niin pitkä juttu minun osaltani että olen aina halunnut sinut, vaikka tiennyt vain pari vuotta!!!! KULTA PIENI ap.

Äänestä

Minä olen lopettanut täällä kirjoittelut kauan sitten.

Ei täällä olevia kirjoituksia kannata vakavasti ottaa. Täällä on varmaan 1000 ja yksi sydäntä, jotka tahtovat luulla, että tämä kirjoituksesi oli heille tarkoitettu. Täällä tulee vain turhia sekaannuksia ja väärinkäsityksiä - pahaa oloa itselle niinkuin huomaat.

T. Eräälltä rakkaudella...

Äänestä
  • Tämän palstan lemmenluritus-dialogit ovat kummallisinta, mitä olen pitkiin aikoihin tavannut nettimaailmassa. Hauskaa tosin, että jokainen voi halutessaan osallistua vaikkapa keskelle ketjua. Jaettua romantiikan kaipuuta?

    Sittenkö ihmiset ottavat rohkaistuttuaan irlissä yhteyttä ties keihin?

    Äänestä

Ehkä niistä mikään ei ole tarkoitettu sinulle, ja hän välittää :)

Äänestä

sydämiä kerrakseen...

Äänestä

ole torjunut erästä sydäntä. Siksi tämä ei voi olla tälle. Mutta kirjoituksesi voisi olla kuin tämän sydän olisi sen kirjoittanut, mutta ei sittenkään. Tämän sydän vielä uskoo toisin. Tämän sydän ei halua luovuttaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ymmärrä kirjoitti:

sinua, kun luen näitä kirjoituksia. En tiedä, mikä niistä on tarkoitettu minulle, vai onko niistä mikään. En silti ymmärrä, miksi tuntuu että joku aina vastaa kuin voisi olla hän, muttei kuitenkaan koskaan ole hän. Miksi hän ensin lähestyy mutta sitten kuitenkin aina torjuu minut?

Ehkä sydämeni on erehtynyt kuvittelemaan, että toinen samanlainen sydän olisi sille vastannut. Ehkä se turhaan kuvitteli, että se oli löytänyt paikan toisessa sydämessä ja olisi halunnut antaa paikan omassaan. Ehkä sen pienen sydämen olisi pitänyt kuunnella järjen ääntä, ei rakkauden.

Mutta kuinka se olisi voinut kuunnella järjen ääntä, kun ainoa ääni on rakkauden? Rakkauden, joka kertoi että sittenkin olisi toinen sydän tätä sydäntä varten; sydän, joka voisi rakastaa samalla tavalla kuin tämäkin.

Toinen sydän ei kuitenkaan halunnut avautua, vaan sulkeutui ja torjui tämän sydämen. Tämä sydän ei voi sitä ymmärtää, kun se kuitenkin on tuntenut sen toisen sydämen sille ensin vastanneen. Myös se on tuntenut sen toisen sydämen kauneuden ja herkkyyden, eikä voi uskoa että se haluaisi tätä koskaan satuttaa. Ehkä se toinen sydän ajattelee että torjumalla tämän, se säästää tämän joltain.

Tämä sydän vain haluaisi kertoa sille toiselle, että se on jo menettänyt sydämensä sille. Että torjumalla tämän sydämen se satuttaa enemmän, jos se sydän kuitenkin tuntee toisin. Nyt se jättää tämän pienen sydämen suuren epätietoisuuden valtaan ja kysymään miksi. Ja syyttämään itseään että olisiko se voinut saada sen sydämen jotenkin avautumaan.

Ehkä jonain päivänä tämä sydän pystyy ymmärtämään ja hyväksymään, ettei se sydän koskaan oikeasti tästä sydämestä välittänyt.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu