Näinhän se joillakin on voinut alkaa että ensin on toive ollut uskovaiseta puolisosta.
Mutta kun seuroihin on mennyt on löytynyt omalle kohdallekin se usko. Ja sitten on avioiduttu ja yhdessä on uskovaisen puolison kanssa jatkettu elämän taivalta uskovaisena.
Joskus on molemmat voinut löytää uskon melkein yhtä aikaa ja silloin on ollut jaettu ilo kaksinkertainen
Mutta kun seuroihin on mennyt on löytynyt omalle kohdallekin se usko. Ja sitten on avioiduttu ja yhdessä on uskovaisen puolison kanssa jatkettu elämän taivalta uskovaisena.
Joskus on molemmat voinut löytää uskon melkein yhtä aikaa ja silloin on ollut jaettu ilo kaksinkertainen
Vastaukset 2
Vanhimmat
sitä uskovaista itselleen etsii, toivoo ja haluaa katsella. Voi luottaa Jumalaan, että hän johdattaa, eikä todellakaan väärän kanssa joudu avioliittoon.
Tupakoiva aviopuoliso on ehdottomasti väärä siinä tapauksessa, jossa toinen ei polta.
Miksi Jumala johdattaisi yhteen EI-raittiin puolison, vaan kyllä on oma tyhmyys kysymyksessä, jos on mennyt yhteen savuttajan kanssa.
Synkästi lemuava kumppani ei voi olla toiveiden ja onnen täyttymys. Kyllä siinä toinen kärsii.
Aina se imelä tunkkainen löyhkä vieressä. Kuinka joku voi tämmöistä sietää, on minulle käsittämätöntä.
Jumalaan ei kannata luottaa, jos näyttää siltä, että se tupakoiva mies tulee kosimaan, vaan kieltäytyä kohteliaasti sanomalla, etten halua tupakkaa avioliittoon kolmanneksi pyöräksi.
Jos mies sanoo lopettavansa tupakoinnin, ei siihenkään pidä luottaa.
Heti kun pappi on sanonut aamenensa, mies alkaa uudestaan tupakoimaan.
Ja lapsille se on hyvä esimerkki isästä, joka röökiä vetelee ja niin isäin pahat teot jatkuvat sukupolvesta toiseen.