Naiskirjaiijan vaikeudet

Suomessa on aina arvostettu kirjailijoita heidän teostensa perusteella. Vasta feministit ovat tuoneet keskusteluun käsitteen "naiskirjallisuus". Märta Tikkanen on nimenomaan korostanut kirjojensa feministisiä piirteitä. Hyvä tarkoitus ei silti luo hyvää kirjallisuutta, vaan tarvitaan muutakin.

Minna ja Märta kirjoitti:

Suomessa on aina arvostettu kirjailijoita heidän teostensa perusteella. Vasta feministit ovat tuoneet keskusteluun käsitteen "naiskirjallisuus". Märta Tikkanen on nimenomaan korostanut kirjojensa feministisiä piirteitä. Hyvä tarkoitus ei silti luo hyvää kirjallisuutta, vaan tarvitaan muutakin.

Lue lisää

Panee ihan miettimään Märta Tikkasen henkilökohtaista tilannetta ja vuosien takaista tilannetta ja perhe-elämää Henrik Tikkasen puolisona. Jotenkin tuntuu, että siinä perheessä nainen todella teki kaiken. Kaiken paitsi piirrokset Hesariin.

Minna ja Märta kirjoitti:

Suomessa on aina arvostettu kirjailijoita heidän teostensa perusteella. Vasta feministit ovat tuoneet keskusteluun käsitteen "naiskirjallisuus". Märta Tikkanen on nimenomaan korostanut kirjojensa feministisiä piirteitä. Hyvä tarkoitus ei silti luo hyvää kirjallisuutta, vaan tarvitaan muutakin.

Lue lisää

Höpö höpö. Pojat aikoinaan puhuivat naiskirjailijoista halveksien, tuoden esiin, että ovat pelkkiä puuhastelijoita oikeisiin kirjailijoihin verrattuna. Feministit vain puolestaan yrittivät karsia liitteestä negatiivisuuden pois.

Nykyään voitaisiin puhua vain kirjailijoista, tuomatta esiin sukupuolta.

Erotin kirjoitti:

Höpö höpö. Pojat aikoinaan puhuivat naiskirjailijoista halveksien, tuoden esiin, että ovat pelkkiä puuhastelijoita oikeisiin kirjailijoihin verrattuna. Feministit vain puolestaan yrittivät karsia liitteestä negatiivisuuden pois.

Nykyään voitaisiin puhua vain kirjailijoista, tuomatta esiin sukupuolta.

Lue lisää

Minna Canthin reliefi on Aleksis Kiven rinnalla yli satavuotiaan Kansallisteatterin näyttämön yläpuolella, suomalaisen näytelmäkirjallisuuden perustajina. Myös Aino Kallas ja Maria Jotuni nauttivat jo lähes sata vuotta sitten suurta arvostusta, nuoremmista puhumattakaan. Kirjallisuus on aina ollut Suomessa sekä miesten että naisten alaa. Jo Canth käsitteli nais-asiaa tuotannossaan, samoin Jotuni, miehistä Juhani Aho ja Teuvo Pakkala, näin sadan vuoden takaisissa asioissa pysyäksemme. L. Onervan "Mirdja" viime vuosisadan alkupuolelta oli jo kriittinenkin ns. naisemansipatiota kohtaan, mutta ei vanhoillisella tavalla.

Koulussa ja kirjallisuudenhistorioissa ei koskaan tehty jakoa kirjailjoiden ja "naiskirjailijoiden" välillä, vaan se on feministien uutta ajattelua.

Kuuntelin kerran luentoja joissa valitettiin, että naiset on kokonaan sivuutettu kirjallisuuden tutkimuksessa. Ko. naismaisteri oli uljaasti unohtanut nimet Mme de la Fayette ja Mlle Scrudery 1600-luvun Ranskasta, Ann Radcliffe, Jane Austen, Charlotte ja Emily Brontë, Mrs. Gaskell, George Elliot (Mary Ann Evans) Elsabeth Barrett, Christina Rosetti 1700-1800 luvun Englannista, vain mainitakseni ne, jotka heti tulevat mieleen. Tuhannet ovat jääneet unohduksiin, sillä klassikoiksi nousevat vain harvat.

Naisasiaa kuten myös yhteiskunnallisia kysymyksiä on käsitelty kirjallisuudessa kauan. Kysymys ei ole mistään feministien keksinnöstä. Sen sijaan feministinen suuntaus pyrkii piirtämään rajoja kirjallisuuden ja "naiskirjallisuuden" välille, ja se aiheuttaa ongelmia.

Minna ja Märta kirjoitti:

Suomessa on aina arvostettu kirjailijoita heidän teostensa perusteella. Vasta feministit ovat tuoneet keskusteluun käsitteen "naiskirjallisuus". Märta Tikkanen on nimenomaan korostanut kirjojensa feministisiä piirteitä. Hyvä tarkoitus ei silti luo hyvää kirjallisuutta, vaan tarvitaan muutakin.

Lue lisää

jotka ovat joutuneet elämään sovinistin kanssa.

Meidän, jotka ovat kyllin onnekkaita elämään tasapainoisen miehen kanssa, ei tarvitse taistella naiseutemme puolesta, eikä meistä siksi tule feministejä sen negatiivisessä merkityksessä.

Anttoo kirjoitti:

Panee ihan miettimään Märta Tikkasen henkilökohtaista tilannetta ja vuosien takaista tilannetta ja perhe-elämää Henrik Tikkasen puolisona. Jotenkin tuntuu, että siinä perheessä nainen todella teki kaiken. Kaiken paitsi piirrokset Hesariin.

Lue lisää

tässä juuri on villakoiran ydin. Eikä vain Tikkasten kohdalla, mutta heidän avioliittoaan on kuvattu julkisuudessa niin paljon, että se on kaikkien tiedossa.

Minna ja Märta kirjoitti:

Minna Canthin reliefi on Aleksis Kiven rinnalla yli satavuotiaan Kansallisteatterin näyttämön yläpuolella, suomalaisen näytelmäkirjallisuuden perustajina. Myös Aino Kallas ja Maria Jotuni nauttivat jo lähes sata vuotta sitten suurta arvostusta, nuoremmista puhumattakaan. Kirjallisuus on aina ollut Suomessa sekä miesten että naisten alaa. Jo Canth käsitteli nais-asiaa tuotannossaan, samoin Jotuni, miehistä Juhani Aho ja Teuvo Pakkala, näin sadan vuoden takaisissa asioissa pysyäksemme. L. Onervan "Mirdja" viime vuosisadan alkupuolelta oli jo kriittinenkin ns. naisemansipatiota kohtaan, mutta ei vanhoillisella tavalla.

Koulussa ja kirjallisuudenhistorioissa ei koskaan tehty jakoa kirjailjoiden ja "naiskirjailijoiden" välillä, vaan se on feministien uutta ajattelua.

Kuuntelin kerran luentoja joissa valitettiin, että naiset on kokonaan sivuutettu kirjallisuuden tutkimuksessa. Ko. naismaisteri oli uljaasti unohtanut nimet Mme de la Fayette ja Mlle Scrudery 1600-luvun Ranskasta, Ann Radcliffe, Jane Austen, Charlotte ja Emily Brontë, Mrs. Gaskell, George Elliot (Mary Ann Evans) Elsabeth Barrett, Christina Rosetti 1700-1800 luvun Englannista, vain mainitakseni ne, jotka heti tulevat mieleen. Tuhannet ovat jääneet unohduksiin, sillä klassikoiksi nousevat vain harvat.

Naisasiaa kuten myös yhteiskunnallisia kysymyksiä on käsitelty kirjallisuudessa kauan. Kysymys ei ole mistään feministien keksinnöstä. Sen sijaan feministinen suuntaus pyrkii piirtämään rajoja kirjallisuuden ja "naiskirjallisuuden" välille, ja se aiheuttaa ongelmia.

Lue lisää

Minna Canth oli realismin kirjailijapiireissä suosittu, mutta kuinka monen muun naiskirjailijan voit sanoa olleen arvostettu OMANA AIKANAAN koko yhteisössä? Sekoitat tämänhetkisen arvostuksen ja sen hetkisen arvostuksen keskenään. Esimerkiksi Eino Leino ohjeisti Hilja Onerva Lehtistä menemään naimisiin ajalle tyyppilliseen tapaan, mitä myöhemmin L.Onervana tunnettu kirjailija ei noudattanut.

Nyt ei kysymyksenä ollut tasa-arvon käsittely kirjallisuudessa vaan ajan henki ja suhtautuminen eri sukupuolta oleviin kirjailijoihin ja heidän saamaansa arvostukseen omana aikanaan. Muutama poikkeus ei kesää tee. Olisi aika outoa, jos aikakaudelle tyypillinen epäarvostus ei heijastuisi myös kirjallisuudessa.

"Myös Aino Kallas ja Maria Jotuni nauttivat jo lähes sata vuotta sitten suurta arvostusta, nuoremmista puhumattakaan"

Miten se ilmeni silloin? Ketkä muut nuoremmat?

Teepä pientä vertailua nais- ja mieskirjailijoiden toimintatavoista ja kerro esimerkiksi oliko naiskirjailijoiden yhtä helppo saada kustannussopimus tai rahoitusta ja julkaisu kuin mieskirjailijoiden? Sinähän lähinnä todistelit sitä, että Suomessa on ollut naiskirjailijoita, mutta et tuonut esiin, miten heidän arvostuksensa näkyi yhtäläisenä miesten vastaavien kanssa heidän omana aikanaan?

Eiköhän suhtautuminen naiskirjailijoihin ole muuttunut yhtä matkaa sitä mukaan kuin yhteiskunnan arvomaailmakin.

Nykyajalle tyypillinen väheksynnän laji on julistaa naiskirjailijat feministikirjailijoiksi ja tätä tyylikeinoa sinäkin käytät onnistuneesti. Huomaatko itse?

Erotin kirjoitti:

Minna Canth oli realismin kirjailijapiireissä suosittu, mutta kuinka monen muun naiskirjailijan voit sanoa olleen arvostettu OMANA AIKANAAN koko yhteisössä? Sekoitat tämänhetkisen arvostuksen ja sen hetkisen arvostuksen keskenään. Esimerkiksi Eino Leino ohjeisti Hilja Onerva Lehtistä menemään naimisiin ajalle tyyppilliseen tapaan, mitä myöhemmin L.Onervana tunnettu kirjailija ei noudattanut.

Nyt ei kysymyksenä ollut tasa-arvon käsittely kirjallisuudessa vaan ajan henki ja suhtautuminen eri sukupuolta oleviin kirjailijoihin ja heidän saamaansa arvostukseen omana aikanaan. Muutama poikkeus ei kesää tee. Olisi aika outoa, jos aikakaudelle tyypillinen epäarvostus ei heijastuisi myös kirjallisuudessa.

"Myös Aino Kallas ja Maria Jotuni nauttivat jo lähes sata vuotta sitten suurta arvostusta, nuoremmista puhumattakaan"

Miten se ilmeni silloin? Ketkä muut nuoremmat?

Teepä pientä vertailua nais- ja mieskirjailijoiden toimintatavoista ja kerro esimerkiksi oliko naiskirjailijoiden yhtä helppo saada kustannussopimus tai rahoitusta ja julkaisu kuin mieskirjailijoiden? Sinähän lähinnä todistelit sitä, että Suomessa on ollut naiskirjailijoita, mutta et tuonut esiin, miten heidän arvostuksensa näkyi yhtäläisenä miesten vastaavien kanssa heidän omana aikanaan?

Eiköhän suhtautuminen naiskirjailijoihin ole muuttunut yhtä matkaa sitä mukaan kuin yhteiskunnan arvomaailmakin.

Nykyajalle tyypillinen väheksynnän laji on julistaa naiskirjailijat feministikirjailijoiksi ja tätä tyylikeinoa sinäkin käytät onnistuneesti. Huomaatko itse?

Lue lisää

Kirjoitat: "Nykyajalle tyypillinen väheksynnän laji on julistaa naiskirjailijat feministikirjailijoiksi". Juuri tätähän Märta Tikkanen omalta kohdaltaan tekee, ja aloituksessani ihmettelinkin miksi hän odottaa tunnustuspalkintoja juuri sillä perusteella.

Mitä tulee kustannussopimuksiin ja yleiseen mielipiteeseen menneinä aikoina, minulla ei ole niistä tietoa. Sen tiedän, että Seitsemää veljestä ja sen kirjoittajaa ei omana aikaan arvostettu. Kaikkia kirjailijoita lienee julkisuudessa jollain tavoin tölvitty ja näköjään myos L. Onervaa.

Feministinen tutkimussuunta voi tuoda kirjallisuudesta esiin uusia kiinnostavia piirteitä. Sen sijaan alustuksessani kritisoin tendenssikirjailijoita, Hilja Haahtea ja Märta Tikkasta, koska hyvä tarkoitus ei riitä hyvän kirjallisuuden luomiseen.

Minulla on tallella vanhoja koulukirjoja viime vuosisadan alkupuolelta, ja niistä olen perehtynyt Aino Kallaksen novelleihin. Kai se osoittaa arvostusta, että kirjailijaa luetaan kouluissakin. Maria Jotunia esitettiin Suomen näyttämöillä ja Maila Talvio oli merkittävä kulttuurivaikuttaja. Kirjallisuushistoriassa on lisää nimiä, ja naispuolisia Finlandiapalkinnon saajia on lueteltu aikaisemmissa viesteissä.

Minna ja Märta kirjoitti:

Kirjoitat: "Nykyajalle tyypillinen väheksynnän laji on julistaa naiskirjailijat feministikirjailijoiksi". Juuri tätähän Märta Tikkanen omalta kohdaltaan tekee, ja aloituksessani ihmettelinkin miksi hän odottaa tunnustuspalkintoja juuri sillä perusteella.

Mitä tulee kustannussopimuksiin ja yleiseen mielipiteeseen menneinä aikoina, minulla ei ole niistä tietoa. Sen tiedän, että Seitsemää veljestä ja sen kirjoittajaa ei omana aikaan arvostettu. Kaikkia kirjailijoita lienee julkisuudessa jollain tavoin tölvitty ja näköjään myos L. Onervaa.

Feministinen tutkimussuunta voi tuoda kirjallisuudesta esiin uusia kiinnostavia piirteitä. Sen sijaan alustuksessani kritisoin tendenssikirjailijoita, Hilja Haahtea ja Märta Tikkasta, koska hyvä tarkoitus ei riitä hyvän kirjallisuuden luomiseen.

Minulla on tallella vanhoja koulukirjoja viime vuosisadan alkupuolelta, ja niistä olen perehtynyt Aino Kallaksen novelleihin. Kai se osoittaa arvostusta, että kirjailijaa luetaan kouluissakin. Maria Jotunia esitettiin Suomen näyttämöillä ja Maila Talvio oli merkittävä kulttuurivaikuttaja. Kirjallisuushistoriassa on lisää nimiä, ja naispuolisia Finlandiapalkinnon saajia on lueteltu aikaisemmissa viesteissä.

Lue lisää

"Nykyajalle tyypillinen väheksynnän laji on julistaa naiskirjailijat feministikirjailijoiksi". Juuri tätähän Märta Tikkanen omalta kohdaltaan tekee, ja aloituksessani ihmettelinkin miksi hän odottaa tunnustuspalkintoja juuri sillä perusteella."

Aloituksestasi ei käy selville sanatarkasti kuka on sanonut ja mitä. Sinä sen sijaan aloituksessasi sanoit: "tekeekö feministinen propaganda Tikkasen romaanit kirjallisuuspalkinnon arvoiseksi. Feminismin edistämispalkinnot ovat erikseen."