Hei!
Kysymykseni kasvattajille on luonnon omasta valinasta koirankasvatuksessa ja jalostuksessa.
Luin erään pitkään koiria kasvattaneen herran kirjoittaman artikkelin luonnon valinnasta ja kuinka ihminen ajattelemattomuuttaan tai ajatuksella menee näihin asioihin puuttumaan.
Artikkelin mukaan tuijotetaan liikaa näyttelysaavutuksia ja lonkkatutkimusten tuloksia. Pitäisi kiinnittää enemmän huomiota koiran kokonaisvaltaiseen perusterveyteen, luonteeseen ja aiempien polvien elinikään.
Luonnonvalintaa vastaan sotii myös se, että nartulla jolla on ollut ongelmia synnytyksissä, teetetään silti vielä pentue/ita. Samoin jos ihminen yrittää kaikin keinoin pitää hengissä heikkoa pentua tai pentua jota emo syrjii. Ihminen puuttuu luonnon valintaan. Samoin pentujaan heikosti hoitavat emot, luonnossa pennut menehtyisivät, luonto karsii heikot ja estää epäsopivan yksilön syntymisen, kasvamisen ja taas lisääntymisen.
Sama koskee astutuksessa jos ihmisen täytyy koiria auttaa. Terve, lisääntymiskykyinen ja innokas uros kyllä vaistojen viemänä astuu nartun, miksi ihmisen pitäisi mennä puuttumaan asiaan jos näin ei menekkään? Luontohan se siellä taas yrittää karsia kannasta jyvät akanoista.
Millaisia arvoja muilla kasvattajilla on?
Kysymykseni kasvattajille on luonnon omasta valinasta koirankasvatuksessa ja jalostuksessa.
Luin erään pitkään koiria kasvattaneen herran kirjoittaman artikkelin luonnon valinnasta ja kuinka ihminen ajattelemattomuuttaan tai ajatuksella menee näihin asioihin puuttumaan.
Artikkelin mukaan tuijotetaan liikaa näyttelysaavutuksia ja lonkkatutkimusten tuloksia. Pitäisi kiinnittää enemmän huomiota koiran kokonaisvaltaiseen perusterveyteen, luonteeseen ja aiempien polvien elinikään.
Luonnonvalintaa vastaan sotii myös se, että nartulla jolla on ollut ongelmia synnytyksissä, teetetään silti vielä pentue/ita. Samoin jos ihminen yrittää kaikin keinoin pitää hengissä heikkoa pentua tai pentua jota emo syrjii. Ihminen puuttuu luonnon valintaan. Samoin pentujaan heikosti hoitavat emot, luonnossa pennut menehtyisivät, luonto karsii heikot ja estää epäsopivan yksilön syntymisen, kasvamisen ja taas lisääntymisen.
Sama koskee astutuksessa jos ihmisen täytyy koiria auttaa. Terve, lisääntymiskykyinen ja innokas uros kyllä vaistojen viemänä astuu nartun, miksi ihmisen pitäisi mennä puuttumaan asiaan jos näin ei menekkään? Luontohan se siellä taas yrittää karsia kannasta jyvät akanoista.
Millaisia arvoja muilla kasvattajilla on?
Vastaukset 32
Vanhimmat
paljon totuutta,itse annan emon hylkäämän heikon pennun mennä lopetettavaksi,en puhalla siihen väkisin henkeä ja elämää.
Keinosiemennystä en suostu käyttämään jos en tiedä että uros myös haluaa astua,jos taas tiedän ja uros on esim loukkaantunut niin voisin myös keinosiemennystä käyttää koska silloin ei olisi kyse siitä että vietissä on vikaa.En halua tuomita ketään joka tekee asiat eri tavalla ja arvoilla kuin minä,mutta en halua puuttua liikaa luonnon kiertokulkuun.Pidin myös mielenkiintoisena artikkelia siitä,että nartulle valitaan sulho jota narttu ei jostain syystä halua edes lähelleen,koirat astutetaan puoliväkisin sitten,mutta artikkelin tutkimuksen mukaan olisi pitänyt kuunnella narttua joka ei kelpuuttanut urosta todennäköisesti siksi että "geenit ei passaa yhteen",eli koirat voisivat senkin toisistaan haistaa?Eli väkisin ei meillä astuteta sitten ainakaan,ei ole kyllä tarvinnutkaan,mutta jos joskus noin käy.Joskus koiria on astuttaessa autettava,johtuen esim hirveistä kokoeroista jolloin astuminen on vaikeaa/mahdotonta vaikka halua olisikin normaalisti.Tästä asiasta tulisi niin paljon tekstiä etten jaksa kirjoittaa =)
Ihan tutkimusten mukaan ihmisetkin pitävät sukulaistensa tuoksua kaikkein vähiten miellyttävänä. Tutkimus meni jotenkin niin, että oli ryhmä poikia ja tyttöjä, joissa oli myös keskenään sukulaisia. Testihenkilöt eivät kuitenkaan tienneet, että mukana on heidän sukulaisiaa. Pojat pitivät päivän päällään paitaa, jotka sitten annettiin tytöille haisteltavaksi. Tytöt järjestivät paidat tuoksujen mukaan ja vähiten kiinnostavina tytöt pitivät aina sukulaistensa paitoja. Koirat taas, joilla on paljon tarkempi hajuaisti ja toimivat muutenkin niinpaljon vaistojen varassa huomaavat kyllä toisista koirista vaikka mitä, mikä ihmisiltä jää vaistoamatta. Ihan oikeassa siis olit..
kuunnella nartun sanomaa tässä asiassa =)
Muutaman kerran on siihen törmätty että uroksia on ollut samassa paikassa useampia ja narttu on valinnut toisen kuin omistaja.Sitten on astutettu mutta usein jäänyt tyhjäksi,nartun oman valinnan kanssa pentuja on kuitenkin tullut...mielenkiintoista on =)
mutta neljä kissaa olen pelastanut elämään kun emo ei niitä huoltanut. yhdellä on häntämutka, yhdellä toinen silmä sokea, kahdessa muussa ei ole mitään vikaa. siis kolme näistä on itselläni. eläimet ovat tarkkoja jälkeläisistä. niissä ei siis näköjään saa olla minkäänlaista "vikaa". puutuin siis siihen hengissäpitämiseen ja en ole katunut.
oli,pelastit pennut,en moiti.
Mutta oletetaan että nyt tämä toinen silmä sokea ja häntämutkainen kissa jatkaisivat sukua,mitkä olisi mahdollisesti niiden jälkeläisten viat?Sokeutta/kuuroutta kenties jo selkärankaan menevä vika.
Siksi luontoäiti on tarkoittanut tälläiset pennut kuolemaan etteivät ne jatkaisi sukua ja levittäisi kantaan vikojaan =)
Ei ole siis kyse julmuudesta eikä ilkeydestä jos sanon että emän hylkimää pentua en pidä hengissä,itse uskon että siinä silloin tosiaan on joku vika,joskus niitä ei näy päällepäin.
ei nämä kissat saa sukua jatkaa. mutta ne on meille tosi rakkaita. sain ne ihme kyllä pelastettua.ja on niitäkin joita en saanut pelastettua.
itse ajattelin niin että jos auttamalla pysyy hengissä niin tekee. jotkut ei osaa syödä ja niitä pitää auttaa.jos ei onnistu niin sitten ei.
kyllähän ihmislapsetkin yritetään saada eloon.
siis aina kuitenkin teen kaikkeni että pikkuset eläisivät.
Itse olen nyt jälkeenpäin pohtinut näitä asioita, jouduin nimittäin taannoin mukaan koiran synnytykseen, jossa kaikki pennut olisivat menehtyneet heti synnyttyään ellei ihminen olisi ollut auttamassa. Kato olisi käynyt viimeistään silloin kun maitoa olisi pitänyt saada, emo ei imettänyt ja karsasti kaikki pentujaan. Tuntuu rajulta ajatella, että olisi pitänyt antaa luonnon hoitaa tehtävänsä...ulkoisesti pennuissa ei ollut mitään vikaa, yksi oli muita heikompi ja yksi kuoli ennen kuin ehti elääkkään. Ehkä vika oli emossa, ehkä pennuissa?
Toivottavasti tällä koiralla ei enää teetetä pentuja ja omistajakin sen ymmärtäisi.
Itselleni nämä asiat eivät ole ainakaan vielä ajankohtaisia, mutta ehkä jonain päivänä...Sen olen oppinut koirien kanssa touhutessa, että ihmisen omat itsekkäät tarkoitusperät olisi pyrittävä heittämään romukoppaan ja palattava ajatuksissa elämän luonnolliseen kiertokulkuun.
on narttuja jotka eivät välttämättä tajua mitään pentueen hoidosta, silloin usein on kysymyksessä eka synnytys. usein on myös se syynä ETTEI NARTTU OLE HENKISESTI VIELÄ VALMIS EMÄKSI, eli kasvattaja on astuttanut liian nuoren nartun. Toisen pentueen hoitaakin sitten esimerkillisesti. Ainahan ei näin ole, mutta usein on. Mikään ei ole koskaan varmaa.
sama toisinpäin. Ensimmäisen pentueensa todella hyvin hoitanut narttu ei välttämättä hoida toista pentuettaan lainkaan.
Jalostus ei ole helppoa. jos kaikki suljettaisiin ulos jalostuksen piiristä ei kohta olisi enää jalostettavia yksilöitä.
Muuten vielä tuohon edelliseen. synnytysvaikeudet johtuvat usein kuten jo mainitsin liian isosta pennusta. tai pentujen vähäisestä määrästä.
Silloin ei välttämättä ole vika nartussa vaan ehkä uroksen spermassa.
emoiksi ja toisista ei..pennuissa välttämättä ei ole mitään vikaa. Katosin luontodokumenttia niin kahdella gebardilla oli pentueet ja toinen oli huono emä ja sen pennuista ei selvinnyt yksikään. Ja toinen piti hyvän huolen ja pennuista selviytyi lähes kaikki.
mistä sitten tietää onko narttu oikeasti vain liian nuori?
Eikö periaatteessa ole valmis silloin kuin eka juoksu on,luontohan on näin määrännyt tavallaan.
Muistaakseni luin villakoirista 10 vuotta sitten esittelyn jossa kerrottiin jo 8 kk ikäisten narttujen astutuksista,syynä oli muistaakseni liiallinen ahtaus jos olisi odotettu parin vuoden ikään,sen muistan kuitenkin että senkin ikäisiä mainittiin esimerkillisiksi emoiksi ja osa oli tietysti se toinen ääripää.Eli kai ennemminkin luonne/vietti kysymys.En kyllä itse ota riskiä,pyreneittenmastiffi saa esim olla mielestäni 2-2,5 vuotta ekan astutuksen aikaan,toki jo rakenne syistä mutta myös luonteesta.
En jättäisi pentuja hoitamatta jos emä ei hoitaisi niitä,sitten ruokkisin ja putsaisin ym itse.
Koirani emä teki juuri uudet pennut,yhden se nappasi monesti suuhunsa ja odotti pentulan oven takana että olisi voinut viedä ruikuttavan pennun metsään.kasvattaja otti pennun hoitoonsa...sydänvika ja lopetettiin 3 viikkoisena,eli kyllä koiran vaistoonkin voi luottaa.
niitäkin voisi pitää hengissä ja antaa sitten halvalla kotikoiraksi jos on noita "vikoja" että ei tule esim. näyttelykoiraa? Siihen päälle vielä joku kastraatio/kohdunpoisto ehto niin ei pääse lisääntymään? Taitaa mennä liian vaikeaksi... Mutta siis "terveitä" pentuja tällä tarkoitan.
pitää,mutta kaikkia vikoja ei näe =(
Siitä tulee uudelle omistajalle iso suru jos pentu onkin sitten se emon hylkäämä ja normaalin oloinen mutta esim kova sairastelemaan =(
turiset. Ei siinä ole kenelläkään kivaa jos kauan odottaa pentua ja sitten koira vaan sairastelee.
Eli ei jalostukseen -rekisteri.
kuten sanotaan. Mitä tarkoitat synnytysvaikeuksilla?Liian suurta pentuako, väärässä asennossa syntyvää pentua vai polttoheikkoutta, vai sitä ettei synnytys lähde käyntiin.
Onko se luonnonvalintaa ellei emon maito riitä kaikille. Siinä tapauksessa minä autan. Mitä järkeä on katsella nälkäisiä pentuja kun yhtä auttamalla muut ovat tyytyväisiä.
Oletko muuten ollut koskaan läsnä astutuksessa. Voisin kertoa sinulle ja kerronkin, jalostuskelpoisten urosten omistajana olen ja haluan olla aina paikalla. En halua nartun purevan urostani pahasti. Enkä halua uroksen loukkaavan itseään.
Minä en käytä tittelihirviöitä omille nartuilleni, uroksenikaan eivät ole tittelihirviöitä. Ovat hyväsukuisia rotunsa edustajia, terveistä vanhemmista ja terveitä itsekkin.
Lonkkatutkimustulokset ovat suuntaa antavia. Pevisassa olevien rotujen suhteen joskus tarkatkin vaatimukset ja ihan aiheesta.
Tuossa jutussa jonka luit niin olisiko tullut virhe lukiessa vai painovirhepaholainen kirjoituksessa. Kaikki itseään ja koiriaan kunnioittavat kasvattajat katsovat jalostusaineistonsa luonteet, eli vaativat koirien olevan terveitä korvien välistä.
Tottahan toki kaikki itseään kunniottavat kasvattajat katsovat korvien väliä myös, kuten jo aloituksessani mainitsinkin...mielestäni henkinen puoli on tärkeämpää kuin näyttelytittelit.
"Artikkelin mukaan tuijotetaan liikaa näyttelysaavutuksia ja lonkkatutkimusten tuloksia. Pitäisi kiinnittää enemmän huomiota koiran kokonaisvaltaiseen perusterveyteen, luonteeseen ja aiempien polvien elinikään."
Kyllä, olen ollut mukana astutuksissa, enkä kirjoituksessani maininnut koirien kiinni pitämisestä ja valvomisesta mitään. Tiedän minäkin, että narttu saattaa repiä itseään kovastikin ja satuttaa urosta.
Pointtini oli se, että jos uros ei itse ymmärrä, mitä tehdä, pitäisikö ihmisen siihen puuttua?
Synnytysvaikeudet...liian suuri pentu= pentuja mahdollisesti yksi tai vähemmän kuin keskimäärin.
Polttoheikkous tai totaalinen polttoheikkous= narttua ei mielestäni tulisi enää käyttää jalostukseen. Synnytysvaikeuksilla tarkoitan ylipäätään sitä, että ihminen joutuu avustamaan koiraa suorittamaan tehtävän josta sen pitäisi selviytyä vaistojensa avulla, luonnollisesti. Jos pentuja syntyy keskimäärin liian vähän tai liian paljon, on mahdollisesti jossain mennyt pieleen, enkä tarkoita että kasvattaja olisi aina tästä vastuussa. Asian korjaamiseksi olisi tehtävä jotain, jos keskimääräinen pentuekoko on esim. viimeisen 15- vuoden aikana pienentynyt huomattavasti.
Kerroin emästä, joka hyljeksi kaikkia pentujaan. Koira ei ollut keskenkasvuinen. Kaikin puolin muuten ok, mutta jalostukseen ei häntä olisi pitänyt käyttää (huom. jälkiviisaus:)
sillä uskallan väittää itselläni olevan jonkinverran kokemusta.
Ei näyttelysaavutukset pahoja ole. Koira kasvatetaan voimassaolevan rotumääritelmän hengen mukaisesti. Rodunomainen tyyppi, lisä plussana terveet lonkat kyynärät, silmät. parempaa kumppania ei voi löytää mikäli se vielä linjoiltaan sopii yhdistettävään linjaan. Siinä se on.
Oma rotuni on erittäin pitkä ikäinen. 14 vuotias ei ole mikään ihme. Vanhin minulla ollut koira oli muutamaa päivää vajaa 17 vuotias. Isäksi se tuli vielä erittäin vanhana. Ei enää astunut tietenkään vaan keinosiemennyksellä. Pentuja syntyi kaksi. Aika hyvin todella vanhalta.
Puhuit pentueiden keskikoosta. Mikä on keskikoko eri roduilla. Suhtaudun erittäin kriittisesti noihin ns. tilastoihin. Oma kääpiörotuni tekee keskimäärin (jonkun viisan laskema) 4 pentua. Omasta mielestäni kolme olisi ihanne. Kaksi pentua on ihan hyvä saavutus. Viisi pentua kauhistus. Tämä on vain minun oma mielipiteeni. Minä olen käyttänyt narttuja joille on tehty sectio. Kuitenkin seuraava synnytys on ihan normaali.
Viimeinen pentue oli Sissin. kaksi pentua syntyi normaalisti kaksi otettiin sectiolla. Syystä että eivät olisi mahtuneet kun olivat turhan suuret. Sissiäkin olisi ollut ihan turha kiusata enempää.
Sissille odotetaan juoksuja jotta se voitaisiin astuttaa. Ei ole epäkelpo.
Jokaisella meistä on omat kriiteerit asioihin. Mutta neuvoisin kuitenkin katsomaan tilanteita isommasta mittakaavasta.
Jos jossain kokee yllätyksiä niin se on kasvattajan uralla. mikään ei ole sitä mitä kerrotaan, mikään asia ei ole yksiselitteinen. Koskaan et itse ole valmis. Aina on oltava nöyränä luonnon edessä. Se on juttu johon sääntöjä ja rajoituksia rakastavat ihmiset eivät koskaan onnistu laittamaan pistettä. Aina tapahtuu, aina löytyy uusia yllättäviä juttuja, joka pistää puntaroimaan erittäin tarkasti asiat uudelleen.
henkiin kunhan sitä itsekin ruokkii lisäravinnolla..monesta pahnanpohjimmaisesta on tullut hyviä koiria. Toisinaan emolla ei riitä maito kaikille(liian suuri pentue) tai kohdussa joku on jäänyt vähemmälle..se ei silti tarkoita automaattisesti elinkelvottomuutta.
Karsintaa pitäisi tehdä paremminkin huonolonkkaisten suhteen ja muiden terveysriskejä omaavien suhteen.
Ja yrittää saada geenipohjaa mahdollisimman laajaksi eli ehdoton ei sisäsiitokseen.
Kyllä se luonnossa vaan tarkoittaa elinkelvottomuutta. Tietysti heikosta voi tulla hyvä koira, kyse onkin nyt luontoäidin karsinnasta.
Oletko miettinyt, mitä terveysriskejä ja heikkouksia pahnanpohjimmainen mahdollisesti periyttäisi?
Linjasiitoksessa pitkän työn tehnyt kasvattaja tietää mitä on tekemässä, tietää vahvuudet ja heikkoudet, osaa karsia ja tehdä valintoja tietämyksensä perusteella.
Sukusiitosprosentilla 0, ei kasvateta yhtään sen terveempiä koiria.
pentueesta ei sillä ole elinkelvottomuutta. Ravinnon puute on eri asia kuin elinkelvottomuus!!!
Yksi naapuri sanoi ettei ottanut pahnan pohjimmaista siksi kun se oli pikkaraisin..vaan otti pulleron ja vahvan. Pikkarainen pärjäsi hyvin näyttelyissä ja oli terve kuin pukki. Kun taas pullero oli allergikko.
Eli kunhan lisäruokinnasta kasvattaja huolehtii niin ei ole hätää ellei selkeästi todella ole elinkelvottomuudesta kyse.
Luonnossa ihminenkin karsiutuisi aika nopeesti..tuttuni meinasi kuolla lapsensa kanssa synnytykseen ja kyllä tuokin lapsi on ihan terve ja normaali selviydyttyään vaikkei luontoemo päässyt häntä karsimaankaan kiitos lääketieteen.
periyttäisi. Kumma ajattelutapa. Pentueen suurin tai mikä vain niistä voi olla periyttämässä jotakin. Ei se automaattisesti mitää negatiivista periytä vaikka olisi pahnan pohjimmainen. Usein niistä pahnan pohjimmaisista kehittyy sen pentueen ehdoton kuningas tai kuningatar ulkomuodon terveyden ja luonnonkin suhteen. Kieltämättä sinulla on mielestäni pikkaisen erikoinen ajattelutapa jolla ei ole todellisuuden kanssa nykyaikana mitään pohjaa.
Pentu joka on sairas syntyessään. Esim. kitalaki/huulihalkio pentu, on elinkelvoton. Sellaiset luonto karsii. sama juttu jostain sisäisestä viasta. Sellainen pentu ei hoivasta huolimatta kehity ja elinkaari jää lyhyeksi.
Nyt toivoisin sinun ilmoittavan kenen kasvattajan ja missä lukemasi juttu on julkaistu.
Yhden synnytyksen nähneenä ,ilman kokemusta ei oikein voi muodostaa mielipiteitä mistään asiasta.
vai onko pointtisi siinä että nirri pois vain pennuilta jotka ovat hieman sisariaan pienempiä syntyessään. Nirri pois ellei emon maito riitä. Oletko koskaan kuullu tulehduksista jotka vievät maidon.
Jospa nyt lukisit oikein tarkasti kirjoitukseni niin huomaisit etten ole missään vaiheessa käyttänyt sanoja: elinkelvoton tai nirri pois. Enkä myöskään ole ottanut mitään kantaa tilanteeseen, jossa emon oma maito ei riitä (myöskin tuttu tilanne minulle).
Aika pitkälle meneviä oletuksia sinulla minun kokemuksista. Tottakai asiasta kuin asiasta voi jokaisella olla oma mielipiteensä, ei siihen tarvita kymmenien vuosien kokemusta!
loukata, vaan sitä ellei ole kokemuksia on vaikeaa hahmottaa todellisuutta ja muita näkökohtia. On vaikeaa kun yrittää lyhyesti laittaa tänne tekstiä niin ei huomaa itse oman ajatuksen olevan toisesta syyttävä.
Mielipiteitä kyllä mutta ei kokemuksiin perustuvia. Koiran kasvatus kun ei ole mustavalkoista. Se olisikin helppoa jos niin olisi.
Usko pois, joka ikisellä valinnalla oppii uutta ja melkoisella varmuudella on aina se yllätystekijä mitä ei ollut osannut ajatella, kuvassa mukana. Kokeneella on aina hieman helpompaa selvitä näistä, kuin kokemattoman. Siksi koiran kasvatuksessa kokemus on todella tärkeällä paikalla. uudelle kasvattajalle on kullanarvoista olla yhteistyössä kokeneen kunnon kasvattajan kanssa. Missään et enempää voisi oppia, ja säästää monet pään hakkaukset seinään.
kasvattaja enkä sellaiseksi koskaan aiokaan. Olen kuitenkin seurannut hyvin läheltä oman rotuni kasvatus- ja jalostustoimintaa ja kauhukseni olen huomannut että näyttelyissä saavutetuilla tittelirimpsuilla on kovin suuri painoarvo, joillekin kasvattajille jopa terveyden edelle menevä.
Tiedän tapauksen jossa narttua(multi ch) yritettiin astuttaa useaan kertaan eräällä uroksella(multi ch) tuloksetta. Koska asutukset eivät onnistuneet kokeiltiin keinosiemennystä, josta narttu tuli kuin tulikin tiineeksi ja synnytti 6 pentua. Pentujen täytettyä 1-v., joista yhtä urosta oli jo käytetty edelleen jalostukseen, todettiin nartun sairastuneen vakavaan perinnölliseen sairauteen, joka on todenäköinen syy siihen miksei astutusyritykset tuottaneet "luonnollista" hedelmää!
Epäilen että samaa tapahtuu monissa muissakin roduissa ja ihmetyttää vain kenelle moinen terveyden ohi menevä tittelien mukaan jalostaminen on eduksi?
on todella nykypäivän sana,itsellä on muutaman kerran ollut niin että koirani tai koira jonka olen esittänyt on saanut paljon parempaa kuin mihin taso riittää,silloin on tehnyt mieli kysyä tuomarilta että onko hän täysin puusilmä vaiko onko jäänyt ko rotumääritelmä lukematta =)
väliä niillä titteleillä sitten on? Eikös se mene niin, että "pennut ovat sitä kalliimpia mitä paremmasta suvusta tulevat"? Tarkoitetaanko tällä yleisestikin näyttelysaavututksia vai jotain muuta? Tuota paremmasta suvusta -fraasia käytetään nimittäin aika paljon. Vai viitataanko tässä terveyteen?
Ja onhan se niinkin että pennun ostajat mielellään ostavat semmoisen, jonka vanhemmilla on näyttelytuloksia, etenkin jos itse ovat kiinnostuneita näyttelyistä. Kysymykseni kuuluukin, että kuinka paljon perustatte pennun vanhempien näyttelytuloksiin?
ostajalle on kovin tärkeää onko vanhemmat jotain valioita vai ei...mutta käytännössä valio ei tarkoita mitään,valio ei monesti periytä itseään ja pennut ovat keskinkertaisia.
hyväsukuisella tosiaan usein tarkoitetaan "pitkää tittelilistaa",mun käsitys siitä hyväsukuisesta olisi mieluusti se,että olisi terve ja näyttelyissäkin kunnostautunut hyväluonteisuudestaan tunnettu suku.
Nyt näistä mun uusista pennuista sanoisin että murun isi on valio ja hyvä uros,äiti keskinkertainen taaplaaja,muru on minusta lupavin.Viivin iskä on multi ch,multi voittaja,emäkin varmaan pian muotovalio,viivi on näistä "huonoin"vaikkei mikään surkimus olekkaan.Lukerjan iskä ja äiskä on kaksi keskinkertaisuutta,niitä pelkän ykkösen koiria vaan,luka on hyvin lupaava mutta vielä niin "vauva"etten vannoa uskalla toki mitään.Luulisin että siitä tulee mallikas chow chow.
monesti olen kuullut lauseen,käyttäkää myös niitä kakkosen koiria jalostukseen,niillä on paljon annettavaa ja se on todeksi monesti nähty.
Itse siis toki olen tyytyväinen jos hyvä koirani pärjää,mutta jos mullaon huono koira ja se pärjää niin sen menestyksen taakse ei piilouduta.
eivät kerro absoluuttista totuutta koiran kelvollisuudesta jalostuskäyttöön. Eli vaikka titteleitä löytyisi useampi rivi ei koira ole välttämättä terve ja sovelias jalostuskäyttöön. Esim. olin taannoin näyttelyssä jossa ROP-koiraksi valittiin uros, joka on usean maan valio ja Voittaja-titteleitäkin löytyy. Vaikka koira on hyvässä kunnossa ulkoisesti se kuitenkin sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa mikä on perinnöllinen sairaus.
Olen ihmetellyt myös tuomareiden tapaa arvostella koiria. Joillekin tuomareille tuntuu olevan ihan sama miltä koira näyttää, kunhan narun epäolennaisessa päässä on oikea henkilö esittämässä. Joillakin tuomareilla myös rotumääritelmä vaihtelee "päivän ja tuulen suunnan mukaan". Tiedän koiran joka on ollut samalla tuomarilla kaksi kertaa kuukauden sisällä. Ensimmäisellä kerralla (täysikasvuisen)koiran arvostelussa oli vain ylistys sanoja ja kehuja(laatuarvostelu ERI) mutta kuukauden päästä sama tuomari ei löytänyt koirasta mitään kehuttavaa (laatuarvostelu H).
On totta että näyttelytuloksista pystyy jotain päättelemään. Esim. jos koira on FIN MVA, se on ainakin kolmen tuomarin mielestä rotumääritelmän mukainen. Koiran voi kuitenkin suht helposti saada monen maan valioksi kun vie koiraa ulkomaisiin näyttelyihin silloin kun siellä on sellainen tuomari, jonka tiedetään pitävän koirasta.
Näyttelytulokset eivät kerro paljoakaan myöskään koiran luonteesta tai sen käyttöominaisuuksista, joten mielestäni niitä arvostetaan aivan liikaa.
tässä..kun puhut luonnon valinnoista. No, en nyt lukenut toisten kirjoituksia enkä ole mikään kasvattajakaan, mutta jos olet tosiaan sitä mieltä, että elämän pitäisi täällä maapallolla mennä niinkuin luonto sen sallii niin ettei ihminen puutu asioihin.. niin mitä jos vaikka sitten ruvettaisiin tekemään niin ihmistenkin kohdalla? Ihmisetkin tekevät sitä toisilleen.. tämän sinun tekstin perusteella voitaisiin myös jättää me ihmiset toinen toisistamme huolehtimatta, kyllä luonto sitten karsii. Lisäksi poistetaan kaikki synnytyslaitokset ja sairaalat..kyllä luonto sitten taas karsii. Se mitä ihmiset tekevät on ilmeisesti nyt sitten sitä, että ihminen menee ajattelemattomuuttaan puuttumaan luonnon asiohin. Vertaan juttuasi ihmiseen, mutta siten asia on mielestäni täysin sama.
Mielestäni kasvattajat tekevät arvokasta työtä saamalla aikaan uusia terveitä pentueita, joilla mahdollisimman vähän ilmenisi periytyviä sairauksia ja jotka eläisivät niin perhe kuin harrastekoirinakin pitkän terveen elämän. Ilman kasvattjien paneutumista näihin asioihin saataisiin useampia sairaita koiria, jotka saattaisivat syystä tai toisesta kärsiä elämänsä aikana eri vioista/vaivoista... ja siten kuin luonto taas haluaisi nämä viat taas periytyisivät.Perusterveys kulkee samalla viivalla muiden rotukohtaisten ominaisuuksen mukana, mitä useimmat kasvattajat vaalivat työssään näyttelyiden mukana. Ihminen tulee aina puuttumaan luonnon valintoihin.. väitätkö, että itse sitten jätät puuttumatta? Haluan vielä verrata asiaa vaikkapa ensiapu tilanteisiin.. läheinen ihminen saa kohtauksen, autatko? vai annatko luonnon päättä mitä tapahtuu? Sitten taas koiriin, se pentueen heikoin..syrjityin kuten ilmaisit..voi hyvällä hoidolla olla isona pentueen menestynein ja erittäin mallikelpoinen koira, joka elää pitkän ja hyvän elämän. =)
Jos olisit vaivautunut lukemaan myös Davalynin kommentit, olisit huomannut että emon hylkimässä pennussa on todennäköisesti sellainen vika mitä ihminen ei (vielä) näe.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt, hän on myöskin kasvattaja ja kertoo omista kokemuksistaan, kun luonnon valinta on mennyt ihmisen oman valinnan edelle (koira valinnutkin toisen sulhasen mitä ihminen oli ajatellut). Ei kai siinä mitään vahinkoa ole tapahtunut?
Tai kun narttu kerta toisensa jälkeen jää tyhjäksi? Miksi se olisi väkisin saatettava ihmisen toimesta tiineeksi.
Ymmärrätköhän nelli.a lainkaan tästä asiasta sitä kuuluisaa punaista lankaa...?
Eihän minun ajattelumalli millään tavalla sotke tai sabotoi kasvattajien työtä. Näillä malleilla jotkin kasvattajat ovat kasvattaneet koiria jo pitkään. Terveitä, tasapainoisia ja näyttelyissä hyvin menestyneitä koiria. Onko siinä jotain arveluttavaa?
Kuten Umakin viisaasti sanoi, mikään ei ole mustavalkoista kasvatustyössä, koskaan ei ole valmis, aina tulee yllätyksiä. Uskon sen.
Aloituksessani jo kerroin, että olen alkanut ajattelemaan näitä asioita. Koskaan ei pitäisi mennä teilamaan toisen ajatuksia vääriksi, meillä kaikilla on toisiltamme paljon opittavaa ja jokainen toimii oman elämänkokemuksensa pohjalta.
"mutta jos olet tosiaan sitä mieltä, että elämän pitäisi täällä maapallolla mennä niinkuin luonto sen sallii niin ettei ihminen puutu asioihin.. niin mitä jos vaikka sitten ruvettaisiin tekemään niin ihmistenkin kohdalla?"
Saanen huomauttaa, että olen koko ajan puhunut vain ja ainoastaa koirien kasvatuksesta.
Muut vertauksesi ihmiseen jätän omaan arvoonsa.
kun meillä oli joskus vuonna keppi ja kivi kissanpentuja. Heti alusta asti emo hylki aivan vitivalkoista pentua. Pentu kuitenkin imi mutta emo ei tahtonut sitä hoitaa. Olin tilannut sille eläinlääkärin, mutta en koskaan ehtinyt viedä sitä sillä emo tappoi sen. Loput kolme pentua se hoisi mitä mainioimmin.
Mutta joo, heikko pentu ei välttämättä ole elinkelvoton. se on voinut jäädä vähemmällä ruualle esim.
Meillä syntyi joskus collien pentu joka painoi vain 74g. Emokaan ei siitä alussa välittänyt. Pentueen seuraavaksi pienin painoi 360g. Joten annoin melkein heti lopetustuomion sille rutiaiselle. Siskoni sai minut puhuttua ympäri ja annoin vuorokauden aikaa pikkuiselle.
Eka yön autoin pentua imemään, pidin paikoillaan ettei isommat kaverit työntäneet sitä pois. Seuraavana aamuna pikkuinen roikkui tississä kiinni kuin imukuppi. Sen jälkeen se ei apua tarvinnutkaan. Emokaan ei hyljeksinyt sitä enää kun se vahvistui. Tämä pikku mies oli myös kasvaessaan pentueen ehdoton pomo. Piti kyllä huolen ruuistaan ja leluista. Se oli luovutusiässä melkein puolet pienempi kuin muut sisaruksensa.
Mutta siitä kasvoi aikanaan ihan normaalikokoinen poika, ensi kesänä sillä on 11 vuotis synttärit :)
että vuonna nakki kun hänen perheessään mopsi sai pentuja ja alusta alkaen emo hylki yhtä pennuistaan. Pennussa ei ollut ulkoisesti mitään vikaa, mutta emo kantoi aina se syrjämmälle, eivät uskaltaneet myydä pentua eteenpäin.
Pentu osoittautuikin luonnehäiriöiseksi..