Kuuntelen koiraani

Hei te, jotka olette lukeneet Jan Fennelin kirjan kuuntelen koiraani. Oletteko kokeilleet omiin koiriinne hänen oppejaan ja onko ollut apua. Itse luin kirjan, yhä enemmän innostuen hänen neuvoistaan. Tällä hetkellä meidän pikku koira on huomioimattomuusjaksolla ja on ollut ilo huomatam miten koiran käyttäytyminen on muuttunut. Se on selvästi rauhoittunut, kun en hössötä sen kanssa koko ajan. Sisällä haukkuminen on vähentynyt, kun en huomioi sitä ollenkaan. Leikitään vaan silloin, kun minä, eli laumanjohtaja haluan ja senkin olen nyt jättänyt minimiin.
Kun tulen kotiin, koira pomppii ja hyppii, mutta rauhoittuu nopeasti, kun ei saa mitään vastakaikua. Vasta kun menee makoilemaan jonnekin, kutsun nimeltä luo ja tervehditään, jolloin pikkupiski tulee hyvin kilttinä tyttönä, eikä tietoakaan riehumisesta.
Ei tämä aina helppoa ole, mutta aion jatkaa, jos todellakin saan tällä konstilla paremmin käyttäytyvän koiran. Kun annan koiralle ruokaa, olen syövinäni itse ensin koiran kupista. Tyttäreni katseli touhuani suu auki ja luuli että minä oikeasti mussutan koiranruokaa. Kyllä nauratti. Erittäin nirso koira on alkanut vedellä kuppinsa tyhjäksi, vaikka ruoka on samaa kuin ennenkin. Onko teillä kokemuksia samankaltaisia? Olisi kiva kuulla, ja varsinkin, mitä mieltä olette kirjan opeista?
111279
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Lukenut sen kirjan kanssa ja myös käytännössä soveltanut lukemaani ja ainakin meillä opit toimivat hyvin, koira käyttäytyy mallikelpoisesti ja on erittäin vastaanottavainen koulutustilanteissa. Koira on rauhoittunut huomattavasti ja kaikenlainen koheltaminen on jäänyt pois. meillä riitti muutaman päivän totaalihuomioimattomuus koska koira on niin miellyttämisen haluinen, että tajusi todella nopeasti mistä nyt on kysymys.
Kiva kuulla, että muillekkin on ollut kirjan opeista hyötyä. Suosittelen kirjaa kaikille koiran omistajille.

Äänestä
  • Varsinkin se on mukavaa, kun tajusin, ettei koiralle räyhäämisestä ole mitään hyötyä, tuolla lenkillä, kun tulee koira vastaan, meidän koira riehuu ja haukkuu hulluna ja ennen aina hermostuin jo siinä vaiheessa, kun näin jonkun tulevan ja kiristin remmin ja koira vaistosi oman epävarmuuteni. Haukkuu se vieläkin, mutta en komenna, kuljen itse oman ja vastaantulevan koiran välissä, eli tavallaan näytän, etä minä pömona hoidan tilanteen, sinun ei tarvitse.
    Olen huomannut, että haukkumisesta on jo pahin terä poissa, mutta pienin askelin tässä edetään. Hihnassa vetäminen on loppunut melkein tyystin, kun aina stoppaan jos koira vetää.

    Äänestä

  • Liisaleena kirjoitti:

    Varsinkin se on mukavaa, kun tajusin, ettei koiralle räyhäämisestä ole mitään hyötyä, tuolla lenkillä, kun tulee koira vastaan, meidän koira riehuu ja haukkuu hulluna ja ennen aina hermostuin jo siinä vaiheessa, kun näin jonkun tulevan ja kiristin remmin ja koira vaistosi oman epävarmuuteni. Haukkuu se vieläkin, mutta en komenna, kuljen itse oman ja vastaantulevan koiran välissä, eli tavallaan näytän, etä minä pömona hoidan tilanteen, sinun ei tarvitse.
    Olen huomannut, että haukkumisesta on jo pahin terä poissa, mutta pienin askelin tässä edetään. Hihnassa vetäminen on loppunut melkein tyystin, kun aina stoppaan jos koira vetää.

    kanssa ennen räyhättiin toisille koirille hihnassa, mutta nykyään ohitukset sujuvat niin kuin toista koiraa ei edes olisi, eli pikkuhiljaa uskon teilläkin käyvän niin. Tulee siitä itsellekkin hyvä mieli kun koira käyttäytyy hyvin ilman, että itse täytyy kurkku käheänä huutaa ja koirakin on selvästi rennompi.

    Äänestä

  • Salli kirjoitti:

    kanssa ennen räyhättiin toisille koirille hihnassa, mutta nykyään ohitukset sujuvat niin kuin toista koiraa ei edes olisi, eli pikkuhiljaa uskon teilläkin käyvän niin. Tulee siitä itsellekkin hyvä mieli kun koira käyttäytyy hyvin ilman, että itse täytyy kurkku käheänä huutaa ja koirakin on selvästi rennompi.

    Olisi kiva jos kertoisit, kuinka opetit koirasi ohittamaan räyhäämättä? käytitkö herkkupaloja? Meidän koira ei ole kovin perso herkuille, joten se tuottaa vähän päänvaivaa, millä saan koiran huomion itseeni, eikä siihen toiseen koiraan. Ainakin se on auttanut, että itse olen mahdollisimman rauhallinen, mutta kun tämä opetus on vasta alkuvaiheessa niin kaikki neuvot ovat tervetulleita. Koirani tuolla lenkillä on koko ajan ikäänkuin varuillaan, että mistä joku uhka tulee, miltä pitäisi emäntää suojella.

    Äänestä

  • Liisaleena kirjoitti:

    Olisi kiva jos kertoisit, kuinka opetit koirasi ohittamaan räyhäämättä? käytitkö herkkupaloja? Meidän koira ei ole kovin perso herkuille, joten se tuottaa vähän päänvaivaa, millä saan koiran huomion itseeni, eikä siihen toiseen koiraan. Ainakin se on auttanut, että itse olen mahdollisimman rauhallinen, mutta kun tämä opetus on vasta alkuvaiheessa niin kaikki neuvot ovat tervetulleita. Koirani tuolla lenkillä on koko ajan ikäänkuin varuillaan, että mistä joku uhka tulee, miltä pitäisi emäntää suojella.

    sujui melko vaivattomasti. Ensin pidettiin huomioimattomuus kuuri(totaalihuomioimattomuus), jonka jälkeen olikin helppoa ruveta opettamaan ohitusta, koska koira "kuunteli" hyvin tarkasti mitä sille sanottiin ja tarkkaili pääsääntöisesti minua annanko sille jotain merkkejä mitä pitäisi tehdä. Kuten jo sainoin koira on todella miellyttämisen haluinen ja todella yrittää toimia oikein saadakseen kiitosta elikkä huomiota. Parilla kerralla oli makupaloja mukana(lihapullia) ja aina ohitus tilanteessa lihapullat käteen ja menoksi, ei koira paljoa ehtinyt muita vilkuilemaan kun lihapullat vilkkui silmissä. Sitten vaan jätin makupalat pois ja vaadin koiraa ottamaan kontaktin minuun eikä vastaan tulevaan koiraan... siintä se sitten lähti sujumaan.... Ei nykyään ihan kirjaimellisesti noudateta niitä Fennelin oppeja vaan koira saa välillä huomiota myös omasta aloitteestaan, mutta hyvin on silti mennyt....
    Jos ei makupalat kelpaa, voisit kokeilla ensin ohituksia hieman etäämmältä ja pikkuhiljaa niiden sujuessa ongelmitta siirtyä aina vain lähemmäs ohitettavaa koiraa. Koiraneuvola sivuilla on paljon keskusteluja Fennelin opeista ja hyviä käytännön neuvoja kanssa....

    Äänestä

on kirjasta ollut meillekin. Ensimmäisen koirani kanssa ongelmana oli vetäminen hihnassa, räyhääminen vastaantuleville koirille, ruuan kanssa pelleily, yleinen tottelemattomuus ja pahanteko jne...
Kirjan luettuani ja sen neuvoja noudattaen koiran käytös muuttui melkoisesti parempaan suuntaan parissa viikossa.
Vasta kirjan luettuani tajusin ettei koirani pitänytkään minua johtajanaan vaan pomotti minua mennen tullen ja pahanteollaan ilmaisi "kärsivänsä" tilanteesta eli kunnollisen omistajan(johtajan) puutteesta.

Äänestä
  • Minäkin luulin olevani pomo, mutta koira ajatteli samoin ja kirja avasi silmäni totaalisesti. Tätä aion jatkaa sinnikkäästi.

    Äänestä

  • kirjan voi ostaa? ihanko tavallisesta kirjakaupasta vai jostain nettimyymälästä?

    Äänestä

  • Maya81 kirjoitti:

    kirjan voi ostaa? ihanko tavallisesta kirjakaupasta vai jostain nettimyymälästä?

    Kirjan saa kirjakaupasta ja sen voi myös lainata useimmista kirjastoista.

    Äänestä

se myös kolme ja viisivuotiaisiin koiriin?

Äänestä

Kirjassa on lukuisia esimerkkitapauksia, joissa Jan Fennel auttaa eri ikäisiä koiria. On purevia, eroahdistuksesta kärsiviä ja muuten vaan pahatapaisia koiria sekä muille räyhääviä. Suosittelen. Kirjastosta löysin ja hän on kirjoittanut myös kirjan Koulutan koirani v.2003.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Liisaleena kirjoitti:

Hei te, jotka olette lukeneet Jan Fennelin kirjan kuuntelen koiraani. Oletteko kokeilleet omiin koiriinne hänen oppejaan ja onko ollut apua. Itse luin kirjan, yhä enemmän innostuen hänen neuvoistaan. Tällä hetkellä meidän pikku koira on huomioimattomuusjaksolla ja on ollut ilo huomatam miten koiran käyttäytyminen on muuttunut. Se on selvästi rauhoittunut, kun en hössötä sen kanssa koko ajan. Sisällä haukkuminen on vähentynyt, kun en huomioi sitä ollenkaan. Leikitään vaan silloin, kun minä, eli laumanjohtaja haluan ja senkin olen nyt jättänyt minimiin.
Kun tulen kotiin, koira pomppii ja hyppii, mutta rauhoittuu nopeasti, kun ei saa mitään vastakaikua. Vasta kun menee makoilemaan jonnekin, kutsun nimeltä luo ja tervehditään, jolloin pikkupiski tulee hyvin kilttinä tyttönä, eikä tietoakaan riehumisesta.
Ei tämä aina helppoa ole, mutta aion jatkaa, jos todellakin saan tällä konstilla paremmin käyttäytyvän koiran. Kun annan koiralle ruokaa, olen syövinäni itse ensin koiran kupista. Tyttäreni katseli touhuani suu auki ja luuli että minä oikeasti mussutan koiranruokaa. Kyllä nauratti. Erittäin nirso koira on alkanut vedellä kuppinsa tyhjäksi, vaikka ruoka on samaa kuin ennenkin. Onko teillä kokemuksia samankaltaisia? Olisi kiva kuulla, ja varsinkin, mitä mieltä olette kirjan opeista?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu