Kerroin noin viikko sitten vanhemmilleni seksuaalisesta suuntautumisestani.. äitini otti asian melko rauhallisesti, mutta isälleni asia oli kova pala.. olen itsekkin nyt melko sekaisin asian suhteen, joten olisi helpottavaa kuulla miten muiden vanhemmat ovat asiaan suhtautuneet ja miten elämä on jatkunut sen jälkeen?
miten vanhemmat reagoi
Rita-88
61237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miten elämä jatkuu kertomisen jälkeen,riippuu siitä oletko kotona asuva nuori vai itsenäinen aikuinen nainen,tarkotan jos vanhemmat ei hyväksy.Jos himassa asut ja vanhemmat tai toinen,ei hyväksy lesbouttasi,voisin kuvitella että elämäsi olisi surullista.Itse en ole kertonut(en asu kotona)koska tiedän että äitini ei ymmärtäisi.Säästän itseäni turhalta asian vatvomiselta.Elän omaa itsenäistä elämääni ja äitini omaansa,silti olemme tiiviisti yhteydessä.
.. en ole kertonut porukoille. ja en tiedä kerronkokaan. olen asunut jo viitisen vuotta itsekseni, mutta lähellä vanhempiani. ennen oltiin paljon äidin kanssa tekemisissä, nähtiin tai ainakin soiteltiin päivittäin. mutta nyt kun olen noin vuoden jo seurustellut salaisesti toisen naisen kanssa, olen yrittänyt vähentää yhteydenpitoa. äidilleni tämä tyttöystäväni on hyvä kaverini,niinkuin alunperin olikin. nyt asumme käytännössä yhdessä minun asunnollani vaikka hänelläkin on omansa ihan lähellä. voin sanoa että aika raastavaa aikaa on.
porukoille asiasta heti ku ekan tyttiksen löysin, joskin olin jo omassa elämässä ollu vuosia ja seukannu ennen miehen kaa. olihan se vanhemmille järkytys et tyttö muuttu "yhdessä yössä heterosta lesboksi" ja alkuun ne luuli et se on vaan jotain kokeilua... nyt ollaan oltu kullan kaa kaks ja puol vuotta yhdessä ja kaikki ok. porukoilta kesti joitaki viikkoja hyväksyä asia kunnolla mut ku huomasivat et oon tosissani ja onnellinen, ni neki oli onnellsia mun puolesta :)
elämää ei kannata hukata kaapissa olemiseen! jokaisella on oikeus rakastaa :)
niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaa. :/ yhtäkkiä vaan et hei mutsi, se mun hyvä kaveri onkin mun tyttöystävä ja ollaan melkein asuttu yhdessä kohta vuoden..
eieiei.. oon ihan pulassa tän asian kaa..
aiemmin täällä Kaapista ulos -kirjan, siinä olisi esimerkkejä kuinka tuon asian voi kertoa. Olen hiukan sitä lueskellut kun sattui kirjastossa olemaan.
Tinni-Tunni
Itse kerroin sähköpostiviestillä porukoilleni, koska asuin tuolloin ulkomailla. Ehkä vähän raukkamaistakin, mutta toisaalta saivatåa sulatella rauhassa. En tiedä, mikä oli heidän aito ensireaktio, mutta kyllä äkkiä tuli vastaukset meilinä että hieno asia ja ihanaa että olet rakastunut (kerroin siis meilissä tyttöystävästäni).
Itse en voisi kuvitellakaan eläväni kaapissa vanhemmilleni ja perheelleni, tai hyville ystäville. Kun vähän aikaa niin tein, se tuntui todella tukalalta salailulta. Kaikki ovat hyväksyneet ja pitäneet ihan luonnollisena, paitsi isotäti joka löi raamatulla päähän (kuvainnollisesti siis), mutta hänkin vissiin jo vähän laajentanut visioitaan, kun on kuulemma yrittänyt minulle soitella.