AUTTAKAA! MITEN OMA KIRJA PAINOON??

Novellikilpailuja näyttää löytyvän ihan kivasti Googlella hakusanalla "novellikilpailu". Sen lisäksi kannattaa varmaan kysyä oman kaupungin nuoriosoasiainkeskuksesta tai muusta vastaavasta onko heillä tietoa nuorille suunnatuista kirjoituskerhoista ja vastaavista. Kirjastostakin tätä voinee kysellä.

Novellit vastaan kirjat kysymyksestä:
Älä turhaa murehdi niitä sivumääriä. Keskity tarinaan ja siihen mitä sinulla on sanottavana. Sivuja tulee sitten sen verran kuin tulee. Hyvän *kirjan* kirjoittaminen on sen verran hankala juttu, että siihen oppii vain ajan kanssa.

Onnea matkaan!

Moi! Minäkin olen aloittanut monta kirjaa ja ... TOTTA! Ne kuihtuvat kasaan! Omalla kohdallani olen selvittänyt kuihtumisen ongelman:
Näetkö sinä tapahtumat, maaisemat ynnä muut aivokoppasi sisällä? minä näen. Näen ne kaikki niin selvästi, että luulen kaikkien muidenkin näkevän ne! Eihän kukaan voi nähdä ja minulla olisi niin monta hyvää tarinaa päässäni. En vain osaa väritää niitä tekstilläni niin, että muutkin voisivat nähdä, mitä kaikkea pääni sisällä liikkuu.
Tästä syystä kutsun novellejani, Kuvitustarinoiksi. Niihin lukija saisi itse värittää taustan. Niitä on itseltäni syntynytkin monenlaisia. On synkkiä ja rumia, mutta mös kauniita ja romanttisia.
En tidä miten saisit kirjasi painoon. Itse kysyisin ensin asiaa siten, että marssisin jonkun kirjan esittelytilaisuuteen ja esittäisin kysymykseni siellä. Toisaalta en koskaan saa selville, missä ja milloin niitä pidetään.

Jossain kuitenkin saattaa tärpätä tai lähetä lehtiin jotta julkaisivat. Riippuen lehdestä mentistä jota olet tehnyt.

Kustantajien sivuilta löytyy useilta infoa. Pitkän kirjan kirjoittaminen ei välttämättä ole vaikeaa, mutta tekstin todellakin pitäisi olla viimeiden päälle hiottua alusta loppuun, ja se on työlästä.

Kirjaan yleensä tarvitsee tarpeeksi massiivisen idean, niin että se ei todellakaan kuihdu 30 sivun kohdalla. Mielummin jättää sitten asioita pois kuin ryhtyy niitä väkisin lisäämään.

Yksi hyvä keino voi olla kehitellä tarinaa paperille niin että suunnittelee jo etukäteen mitä tapahtuu missäkin luvussa. Näin voi jo alussa antaa helposti viittauksia loppupuolen kohtauksiin jne. Niiden lisääminen jälkeenpäin voi tuottaa tökeröä tekstiä.

Voit käyä katselemassa tietoja eri kustantajien nettisivuilta, esim www.otava.fi
www.rihmas.to on kirjallisuus sivu jossa julkaistaan tekstejä valikoiden (kannattaa tutustua) ja sieltä saa myös palautetta teksteistään. Samalta sivulta löytyy myös "kirjoituskilpailuja" linkki, joista osa on novelli kisoja ja parhaat novellit julkaistaan "voittajakokoelmassa".
Toivottavasti jotain apua, t: itsekin kirjoittava.

Kannattaa lukea kirjoittamisoppaita, varsinkin "Stephen Kingin KIRJOITTAMISESTA". Vaikka ette Kingistä pitäisikää niin on hän silti alan rautainen ammattilainen.
Aikuisopistoilla yms. on kirjoittamiskursseja.
Anna valmiiden muutaman tarkoin valitun ystävän lukea novellisi, mutta vasta kun se on omasta mielestäsi 100%valmis.
Kirjoita ja lue paljon. Kirjoittaminen on vaikea laji jonka oppii vain harjoittelemalla.

Tammen, Kariston, WSOYn, ja kunppaneitten yhteystiedot löytyvät sivuilta, jotka löytää helposti esim. googlen avulla. Kustantajalle lähetetään n. kymmensivuinen tiivistelmä kirjasta, mutta on aika epätodennäköistä, että heti ensimmäinen kustantaja ottaisi kirjan kustannettavakseen.
Vinkki: Kun lähetät kirjan, laita mukaasi vain yhteystietosi ja tiivistelmä, älä mitään selvityksiä tai itsekehuja, ne vain hertättävät epäluuloja kirjaa kohtaan.
Novelli sisältää idean, juonen, henkilön ja miljöön.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että aloitin kirjoittamisen kutakuinkin sinun ikäisenäsi. Ahmin kolmannesta ala-asteluokasta alkaen n. 3 täysmittaista kirjaa viikossa. Ensialkuun tekstini olivat aina, vaikka mitä tein, alle kymmensivuisia. Kun vanhenin ja opin kirjoittamaan paremmin (oma mielipide, voin olla väärässäkin=, pitenivät tekstit kuin itsestään. 16-vuotiaana kirjoitinkin sitten jo 100-sivuisen Voittaja-romaaninpuolikkaan. Sen piti olla ensimmäinen kustannuttamani kirja. Mutta kun se oli vihdoin IKUISELTA tuntuvan työstön jälkeen valmis, en enää itse kehdannut edes yrittää lähettää sitä kustantajille. (Ja minä sentään pidän siitä ja sen kerronnasta! Se on omaperäinen, mutta laajan romaanin - kokonaisuudessaan - mielessä pitäminen ja työstäminen ei onnistunut täysin toivomallani tavalla, vaikka kuinka käytin miellekarttoja ja ranskalaisia viivoja ja muistiinpanoja ja tein taustatutkimusta...)

Pian aloitin seuraavan romaanin: Aasain poika... nyt, kun olen juuri täyttänyt 18, on ensimmäinen raakaversio (183 sivua) kavereilla - siis literaateilla sellaisilla - luettavana ja tällä kertaa tunnen olevani kyllin kypsä kirjoittaja, jotta uskallan yrittää tarjota sitä kustantajille. Itse asiassa olen kirjoittamassa siihen jatkoa, tarinaa olen kehittänyt alun alkaenkin kolmeen kirjaan (2.osa Sateenkaarisilta, 3. Thurisas). Kirja #2 on tällä hetkellä siinä 30-sivuinen raakile ja aion tarjota sarjaa vasta kun voin osoittaa, että minulla todella on pitkäjänteisyyttä kokonaisen trilogian kirjoittamiseen. Sittenhän sen näkee.

Mitä haluan sanoa, on että pituus ja tyyli kehittyy itsestään; mieli oppii työstämään pitkiä tarinakokonaisuuksia, tietoisesti ja/tai vaistomaisesti hallitsemaan tehokeinoja ym...
Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla ja lukemalla.

¨Hei! Saisiko teiltä ideoita rakkausromaaneihin? Kaikki käy, kiitos! :))

Jokohan tämä nyt 22-vuotias on löytänyt paikan, minne lähettää novellejaan?
Ja saanut kirjoituksiinsa mittaa romaanin verran?
Entä Koschimaa, kukas kuuluisa kynäniekka hän on nykyisin?

Heh heh - "kuuluisa"... Kuin Lady Gaga.

Miksi noin nuori haluaisi omakustantaa teoksensa? Eikö kannattaisi hioa ja kypsyä kielessä, tematiikassa ja tyylissä ja sitten iskeä kaupallisella kustantajalla?

Onks toi aloitus trolli? Aika karseeta kieltä ja sekavaa ajattelua.

Öööh... miten vaikeaa on lähettää taitto-ohjelmalla tuunattu käsikirjoitus painoon?