Onko täällä työnarkomaniasta "tervehtyneitä" kauriita? Olen kuullut että kauriit sairastavat sitä pahimmin mutta tervehtyessään ovat kaikkein rennoimpia, koska keskittyvät kulloiseenkin mielentilaansa -stressi tai rentous - kokonaisvaltaisesti? Siis niinku ovat mitä ovat..
Vai? Mieheni on tällä hetkellä parantumassa työnarkomaniasta mutta tämän mielentilat heittelehtivät, yhtenä päivänä ei välitä miten duunissa menee ja toisena on milei raivon partaalla kun sormet syyhyävät työhön. Onko kauriille tyypillistä tällainen? Tämä nykytila ei käy vesimiehelle.. onko odotettavissa muutosta???
Vai? Mieheni on tällä hetkellä parantumassa työnarkomaniasta mutta tämän mielentilat heittelehtivät, yhtenä päivänä ei välitä miten duunissa menee ja toisena on milei raivon partaalla kun sormet syyhyävät työhön. Onko kauriille tyypillistä tällainen? Tämä nykytila ei käy vesimiehelle.. onko odotettavissa muutosta???
Vastaukset 23
Vanhimmat
sen vähän raivota, kun se raivoaa työn takia. Ajattele, jos se raivoaisi viinapullon perään ja kapakkiin. Kauriille vaan on työ A ja O, ei sitä mikään muuta. Teet parhaan palveluksen jos kuuntelet ja yrität ymmärtää sitä. Koeta kestää.
Kyllä me ollaan työnarkomaaneja sieltä aivan pahimmasta päästä! Rentous on suhteellinen käsite eli ei Kauris rentoudu tekemättä mitään eli ei meistä esim. ole uimarannoille makaamaan ja aurinkossa itseämme paahtamaan.
Miehesi käy siis yhä töissä, mutta ei ole työnarkomaani eikä tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Kauris haluaa päteä työelämässä ja saa sitä kautta mielihyvää itselleen. Jos tämä ei onnistu työn kautta, pitää tilalle saada jotain muuta kuten harrastus, johon voi uppoutua ja innostua. Tämä taas näkyy seestyneenä Kauriina siellä kotielämänkin puolella.
kun minä ite en todellakaan ole mikään työnarkomaani! monet työpaikat on menny persiilleen ku en ole jaksanut käydä siellä.. Mielummin makaisin just siellä ihanassa uimarannalla ja ottaisin aurinkoa! IHANAA!!=)
Poikkeus vahvistaa säännön! Mutta oli mukava kuulla, ettemme kaikki paina töitä niskalimassa ja pinna kireällä! Jatkahan loikoiluasi :=)
Minulla on kaksi tuttua kaurista. Toinen on mieheni joka on työnarkomaani pahimmasta päästä, aina pitäisi "päästä" ylitöitä tekemään. Ja työnjälki on tarkkaa, eikä mitä vaan kelpuuteta. Toinen on työtoverini tai siis entinen työtoveri, joka valitti että työpäivät on liian pitkiä (8h) ja ilmoitti että hän kyllä pärjää ilman töitäkin. Toinen on tammikuussa syntynyt ja toinen joulukuussa, mahtaaneko sitten olla vaikutusta.
ite olen tammikuussa syntynyt.. Munkin mielestä 8tuntia päivässä töitä on aivan liikaa.ku sit tuntuu et ois koko aika töissä!
lisäystä vielä että kun en ole työnarkomaani niin olen urheilu narkomaani! rakastan liikuntaa ja tykkään pitää kroppani hyvässä kunnossa...
niin en tosiaan ollut huomannut eritellä kumpi oli kumpi tuossa ensimmäisessä, mutta otsikko ja nimimerkki oli näemmä väärinpäin, heh :)
syntynyt tammikuussa ja silti :) työt maistuvat.
Työaikaa voisi hyvin pidentää AINAKIN tunnilla. Ei harmittaisi yhtään.
Lomaa on ihan liian paljon ja ne sotkevat duunikuvioita. Nytkin vanhoja lomia on pitämättä vaikka hurumykke, eikä aavistustakaan missä välissä ne joutaisi...
Epätyypillinen kauriin suhtautumisapa "jenskulla" ellei sitten ole pikku provoilija tai sitten vaan hyvin, hyvin nuori :)
Itse, jos olen jotakin työssäni mokannut, kärvistelen sitä todella kauan ja ruoskin itseäni jopa vuositolkulla tavalla, joka olisi jonkun muun mielestä kohtuutonta. Sellaisia vaan olemme! Pyrin aina suorittamaan työni hyvin, mutta elämä ei aina mene työssäkään kuin elokuvissa. Ei edes joka kerta, vaikka oman parhaasi teetkin.
en ole provoilija todellakaan.totta toi on! itseasiassa haluisin että tykkäisin työnteoteosta edes vähän mutta en voi sille mitään että olen tälläinen:0/ Kyllästyn helposti rutiineihin ja jos ajattelen että olen samassa työpaikassa koko elämäni ni se todellakin ahdistaa jotenkin:( olen mä aika nuori mutta en niiiiin kauhean nuori,meinaan 21vuotias..
aika nuori. Ei hätää, kyllä mullakin oli sun ikäisenä vaikea ajatella, että olisin samassa työpaikassa koko elämäni. Eikä varmaan ole nykyään pelkoakaan kun ei tarjollakaan ole muuta kuin pätkätöitä ja sehän sopii varmaan sulle hyvin. Nauti vaan nuoresta iästäsi äläkä turhia murehdi ja mieti. Kyllä ehdit vakiintumaan ja vakinaiseen työpaikkaan myöhemminkin. Nythän voit mennä vielä töihin vaikka minne tuuli kuljettaa tai blue one:)
olen syntynyt. Mielenkiitoinen ajatus, että joulukuun Kauriit olisivat työnarkomaanisempia kuin tammikuussa syntyneet Kauriit. Hm, en tiedä - mitä te muut olette ajatuksesta mieltä?!
Yritän vähentää - terveyden vuoksi.. Siis töitä. Vaikeaa..
on tullut pieni väärinymmärrys sen suhteen että tämä mieheni eli työnarkomaani on nimenomaan tammikuussa syntynyt ja tämä entinen työtoverini joulukuussa. Olinkohan kirjoiitanut jotenkin väärin, täytyy tarkastaa... :)
Työttömyys on varmasti kauriille kovempi pala, kuin muille merkeille. Peruskauris kun arvottaa niin paljon itseään työn kautta.
Luulisi, että joulukuun kauriit eivät suhtautuisi elämään niin vakavasti, ovathan lähellä tulimerkki jousimiestä. Eli voisi kuvitella heidän ottavan työnkin lunkimmin.
Tammikuun kauriit taas ovat ehkä vakavempia ja enemmän näitä työnarkomaaneja ja täydellisyydentavoittelijoita. Mutta muutamia poikkeuksia löytyy tietysti joka merkistä :O)
yllämainitun näkemyksen kanssa on
minä olen syntyny 29.12 olin niin työ narkomaani kun olla ja voi ennenkun minulle syntyi tyttö olin ihan viimesilleen asti töissä. kävin vain kotona nukkumassa.jos sattui että jonkun piti jäädä yli töihin niin minua pyydettiin koska en koskaan sanonut töille EI.elämä muuttui kun tyttö syntyi ja jäin sitten yksinhuoltajaksi kun äitiysloma loppu.. kauheaa en saanut tyttöä hoitoon kun täällä ei ole vuoropäiväkotia nyt tyttö on kaksi enkä tee kun viikonloppu hommia.viikot kun tulee oltua kotona lapsen kans niin kotona tulee tehtyä koko ajan jotain. kauriilla on sitten taas heikkous että sitä masentuu jos ei ole minään tekemistä tai toimintaa. kauris on työ narkomaani.
kokemuksia ja, joo, masentuu kun ei saa olla töissä. Ja totta puhuen, olen jo ruvennut miettimään, että mitäs sitten, kun pitää joskus jäädä eläkkeelle, se voi olla työnarkomaanille kova paikka (täytyy kai sitten tyyliin viikkosiivota huusholli joka päivä).
Satutkos olemaan hoitoalalla. Kuulostaa tutulta, ainoastaan siinä eroaa etten ole ehtinyt lapsia tehdä. Töissä olen aina, lieneekö siitä.. (ps.30.12)
en olen ravintola alalla ollut jo kohta seitsemän vuotta.
Tosin ei hyvältä näytä- työtä on edessä tulevaisuudessakin? Tällä hetkellä meidän tilanne ihan mukiinmenevä mut nyt pässi ajattelee työpaikanvaihtoa. Siis kaikki alusta!!
valitettavasti totta!