Olin saaari, jolle venheesi ohjasit,
kangasvuokko, rauhoitettu -
jota ei olisi sannut poimia.
Taitoit varteni, ihailit kauneutta -
hellästi kädessäs kannoit,
mukanas veit, pois kotisaarelta.
Hehkuin kaikessa kauneudessani,
asetit silmäis eteen,
ihailit, silitit hellästi ja
puhuit kuin rakastetulle.
Avauduin sinulle, ihme -
minun ei olisi pitänyt enää edes elää.
Rakkaudellas herätit uinuvan,
herkän, kauniin - vain siksi,
että se voisi kuihtua ja kuolla.
Unohdit minut, et antanut vettä,
taitoin niskani, ja nuppuun sulkeuduin.
En auennut enää, et edes puhunut,
et huomannut, kuinka tein kuolemaa.
Etsit uuden rauhoitetun,
kukan herkän, jota ei saa poimia.
Et tuonut silmäis eteen,
et katsomaan kuolemaani.
Tulit, ja luulit että elän,
erehdyit.
En herännyt vedellä enää,
en sanoilla rakkauden,
en kosketuksellakaan.
En kyyneliä nähnyt,
et kyynelillä kastellut,
et sanoilla herätellyt.
Et herkkää kosketusta antanut,
et edes katsonut kuolemaa mun.
Rauhoitetun poimit, annoit kuolla -
et edes jäähyväisiä jättänyt.
Jouduin yksin kuolemaan,
rakkauteni hautaamaan,
sinut unohtamaan,
et enää edes muista -
voin kuihtua kokonaan.
Olen kuollut,
omat kyyneleeni
kuivaan,
rakkauteni hautaan -
itseni hautaan mukana
rakkautein -
hyvästi rakkaani.
kangasvuokko, rauhoitettu -
jota ei olisi sannut poimia.
Taitoit varteni, ihailit kauneutta -
hellästi kädessäs kannoit,
mukanas veit, pois kotisaarelta.
Hehkuin kaikessa kauneudessani,
asetit silmäis eteen,
ihailit, silitit hellästi ja
puhuit kuin rakastetulle.
Avauduin sinulle, ihme -
minun ei olisi pitänyt enää edes elää.
Rakkaudellas herätit uinuvan,
herkän, kauniin - vain siksi,
että se voisi kuihtua ja kuolla.
Unohdit minut, et antanut vettä,
taitoin niskani, ja nuppuun sulkeuduin.
En auennut enää, et edes puhunut,
et huomannut, kuinka tein kuolemaa.
Etsit uuden rauhoitetun,
kukan herkän, jota ei saa poimia.
Et tuonut silmäis eteen,
et katsomaan kuolemaani.
Tulit, ja luulit että elän,
erehdyit.
En herännyt vedellä enää,
en sanoilla rakkauden,
en kosketuksellakaan.
En kyyneliä nähnyt,
et kyynelillä kastellut,
et sanoilla herätellyt.
Et herkkää kosketusta antanut,
et edes katsonut kuolemaa mun.
Rauhoitetun poimit, annoit kuolla -
et edes jäähyväisiä jättänyt.
Jouduin yksin kuolemaan,
rakkauteni hautaamaan,
sinut unohtamaan,
et enää edes muista -
voin kuihtua kokonaan.
Olen kuollut,
omat kyyneleeni
kuivaan,
rakkauteni hautaan -
itseni hautaan mukana
rakkautein -
hyvästi rakkaani.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta maailma on suuri ja ihmisiä on 5 miljardia,turha on itseensä yhden mieliksi tappaa,hyvää aamua sulle,sulje silmäs ja istu rauhas muutama minuutti,nii turha ajatus joutavan miehen mukana kaikkoo pois
En tapa -
kuolin vain henkisesti,
rakkauteni ei ollut
minkään arvoista.
Annoin itseni,
annoin rakkauteni -
jäljelle siitä
kaikesta jäin
vain minä,
yksin.
Vastauksesi -
se lämmitti,
ajatuksesi sun.
Päivääsi aurinkoa
ja kiitos ...
Ramona
ja surullinen,
Kiitos kauniista runostasi, Ramona :))
Lämpimin terkuin Ansku.