Vieläkö jokin meitä odottaa
vielä kiviä kääntämättä?
Maata horisontin takana
salaisuuksia löytämättä?
Tuiskua ja tuulta
jokia jäätyneitä
ja kuitenkin on kevät
auringon säkeneitä
järvet laajat uinuvat
ladut yli selkien
soi kyynelhelmet hiljaiset
hangen toissakeväisen
vielä kiviä kääntämättä?
Maata horisontin takana
salaisuuksia löytämättä?
Tuiskua ja tuulta
jokia jäätyneitä
ja kuitenkin on kevät
auringon säkeneitä
järvet laajat uinuvat
ladut yli selkien
soi kyynelhelmet hiljaiset
hangen toissakeväisen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Maailma meitä odottaa.
Kutakin vuorollaan.
Tekee taikojaan, kepposiaa.
Unohtamatta rakkaitaan.
Se jokin saa odottaa.
Meitä taivaan rannan kulkijaa.
Annetaan kevät tuulen puhaltaa.
Lempeästi vilvoittaa.
Roihuavia sydämiä.
Kaikki kivet kääntämättä,
koko muhkurainen pirunpelto,
odottaa kesää, roudan sulamista.
Huomenia Aimolle!
Ei niinkään kauas kuin horisontin taa,
ole tarvis etsimään matkustaa,
kun edes ne omat kivet käännetyksi saisi,
kun jaksaisi, niin siihen elämänpeltoonsa kajoaisi,
mitä löytyisi, matoja ehkä, ei mitään lain,
vai unohdettu rakkaus,
jonka piiloon hautasin aarteenain.
"...soi kyynelhelmet hiljaiset
hangen toissakeväisen"
jäi erityisesti runostasi mieleen,
hienosti kuvailtu keväinen runo :)