Tänä aamuna olin ensimmäistä kertaa etuajassa töissä, kun en uskaltanut olla myöhässä. Pelotti sekä vartiopäällikön että osaston ylivartijan reaktiot lusmuiluuni. Ennen sentään pelkäsin vain vankeja (ja keittiön Aunea), mutta nyt esimiesten pelko on tarttunut puserooni.
Kuitenkin painelin kerrokselle sydän tuhatta takoen, hikikarpalot kohosivat otsalleni ja puristin rystyset valkoisina avainnippuani. Jännitti ja pelotti ihan sairaasti. Melkein tuli lusikallinen housuun. Housunvaihdon jälkeen avasin osaston päätyoven: MITÄ KUMMAA, joku on avannut kerroksen. Sitten muistin eilisillan sulkemisen:
Osaston vangit olivat levottomia ennen sulkua. Lisäksi he suoraansanoen keljuilivat kasvattamistani viiksistä. Kuten on sanottu, joukossa levottomuus lisääntyy. Levoton ja sairaan pelokas olo iski ytimiini. No enhän minä uskaltanut ketään mennä kopittamaan. Huusin vain osaston päädystä kimakasti: "Hyvää illanjatkoa!" ja painelin pois osastolta vankien pyöritellessä päätään.
Oli meillä eilen osastolla myös vankivaateinventaario. Kun kuulin tehtävästä, otin yhteyttä esimieheeni. Ensiksi yritin, että pidän ruokatunnin inventaarion aikaan muka lääkärissäkäynnin vuoksi. Ylivartija kertoi, että teen inventaarion sen jälkeen. "Ovela kettu", ajattelin ja mietin kuumeisesti eri luistamismahdollisuuksia. Enhän minä nyt uskalla mennä 20:lle vangille (osa bodareita ja jengiläisiä tai molempia) sanomaan, että vaatteet käytävälle, lasketaan ne. Onneksi saimme osastolle lisää henkilökuntaa. Minä sain parikseni pari kuukautta töissä olleen naisvartijan. Sanoinkin nuoremmalle kollegalle, että kyseessä on harjoitus, jossa minä toimin valvojana. Tämä selitys meni kollegaan kuin häkä, hän pyörittteli päätään ja ryhtyi toimeen. Ensiksi hän komensi kovalla äänellä vangit käytävälle, ilmoitti inventaariosta ja alkoi laskemaan yksitellen vaatekappaleita yhdessä vankien kanssa. Tehtävään kului aikaa vajaa tunti. Lopuksi annoin naisvartijalle arvosanan: "Saat tästä tehtävästä 9,5, aikaa kului turhan paljon". Tyttö paineli inventaariolistojen kanssa talousmestarin pakeille ja olen aivan varma, että hän mietti mennessään, mihin aikoisi käyttää saamansa pisteet.
Tänä aamuna mietinkin muutamia parannusehdotuksia osastolle. Ensimmäiseksi, mitä järkeä on iltaisin lukita vangit ahtaisiin selleihin, kun ne aamulla joutuu kuitenkin avaamaan? Toiseksi, onko vankivaateinventaario oikeasti miesvartijoiden hommaa? Ja mitä ihmettä me vartijat teemme tiedolla, että vanki X:llä on hallussaan neljä paria valtion villasukkia?!?
Kaunista päivää kaikille valtion virkamiehille, odotankin kovasti kesää ja kesälomaa...
Kuitenkin painelin kerrokselle sydän tuhatta takoen, hikikarpalot kohosivat otsalleni ja puristin rystyset valkoisina avainnippuani. Jännitti ja pelotti ihan sairaasti. Melkein tuli lusikallinen housuun. Housunvaihdon jälkeen avasin osaston päätyoven: MITÄ KUMMAA, joku on avannut kerroksen. Sitten muistin eilisillan sulkemisen:
Osaston vangit olivat levottomia ennen sulkua. Lisäksi he suoraansanoen keljuilivat kasvattamistani viiksistä. Kuten on sanottu, joukossa levottomuus lisääntyy. Levoton ja sairaan pelokas olo iski ytimiini. No enhän minä uskaltanut ketään mennä kopittamaan. Huusin vain osaston päädystä kimakasti: "Hyvää illanjatkoa!" ja painelin pois osastolta vankien pyöritellessä päätään.
Oli meillä eilen osastolla myös vankivaateinventaario. Kun kuulin tehtävästä, otin yhteyttä esimieheeni. Ensiksi yritin, että pidän ruokatunnin inventaarion aikaan muka lääkärissäkäynnin vuoksi. Ylivartija kertoi, että teen inventaarion sen jälkeen. "Ovela kettu", ajattelin ja mietin kuumeisesti eri luistamismahdollisuuksia. Enhän minä nyt uskalla mennä 20:lle vangille (osa bodareita ja jengiläisiä tai molempia) sanomaan, että vaatteet käytävälle, lasketaan ne. Onneksi saimme osastolle lisää henkilökuntaa. Minä sain parikseni pari kuukautta töissä olleen naisvartijan. Sanoinkin nuoremmalle kollegalle, että kyseessä on harjoitus, jossa minä toimin valvojana. Tämä selitys meni kollegaan kuin häkä, hän pyörittteli päätään ja ryhtyi toimeen. Ensiksi hän komensi kovalla äänellä vangit käytävälle, ilmoitti inventaariosta ja alkoi laskemaan yksitellen vaatekappaleita yhdessä vankien kanssa. Tehtävään kului aikaa vajaa tunti. Lopuksi annoin naisvartijalle arvosanan: "Saat tästä tehtävästä 9,5, aikaa kului turhan paljon". Tyttö paineli inventaariolistojen kanssa talousmestarin pakeille ja olen aivan varma, että hän mietti mennessään, mihin aikoisi käyttää saamansa pisteet.
Tänä aamuna mietinkin muutamia parannusehdotuksia osastolle. Ensimmäiseksi, mitä järkeä on iltaisin lukita vangit ahtaisiin selleihin, kun ne aamulla joutuu kuitenkin avaamaan? Toiseksi, onko vankivaateinventaario oikeasti miesvartijoiden hommaa? Ja mitä ihmettä me vartijat teemme tiedolla, että vanki X:llä on hallussaan neljä paria valtion villasukkia?!?
Kaunista päivää kaikille valtion virkamiehille, odotankin kovasti kesää ja kesälomaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Persettä muille vartijoille?
jaksaa siellä ihmiskaatopaikalla!! Kyllä sä siitä reipastut ja saat arvostusta kunhan hoidat vangeille ees joskus jotain "kivaa".