mitä mun pitää tehä kun olen eroomassa poikakaverin kanssa ja ootan lasta ja se on sen isä niin saanko mie päättää et milloin se näkee lasta vai mitä?
mitä teen
mama06
10735
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..saat päättää, mutta lapsi ei ole sinun omaisuuttasi.
Lapsella on oikeus isäänsä ja isällä lapseen.
Ainoastaan lapsen turvallisuus saa mennä noiden oikeuksien edelle, ei sinun tahtosi.
joo no mutta kun lapsi syntyy ja se on silloin vielä hyvin pieni ja sitä pitää imettää ja isä ei voi sitä tehä niin miten siinä tilanteessa voi toimia?entä jos en halua et lapsi joutuu olemaan kahden kodin välillä? se voi olla jopa lapselle masentavàa...
masentavaa! Päin vastoin!
Lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan, ja kyllä hän tottuu siihen että on kaksi kotia!
Jos ajattelit imettää, niin voihan lapsen isä silti olla paikalla vaihtamassa vaippoja silloin tällöin. Pienen vauvan hoitaminen on paljon muutakin kuin imettämistä. Ja sitten kun lopetat imettämisen niin onhan se sinullekkin kiva kun saat vähän omaa aikaa ja laitat lapsen isänsä luokse hoitoon, aluksi vaikka vaan muutamaksi tunniksi...
Älä riistä lapseltasi oikeutta isään, hän ansaitsee molemmat vanhemmat.
imetysaikana tehdä niin,että isä on lyhyempiä aikoja kerrallaan lapsen kanssa, ne imetysvälit ja varalle olisit pumpannut maitoa pulloon? Tai, että isä tulee sinne sinun kotiisi olemaan lapsen kannsa ja sillä välin sinä voisit nukkua tai mennä lenkille tai siivota tai kahville kavereitten kanssa. Kun onhan se lapsi yhtä paljon sen isän kuin sinunkin ja on hyvä, jos isä saa kontakstin heti alusta asti lapseensa, vaikea sitä on sitten yhtäkkiä parin vuoden päästä saada syntymään selllaista luontevaa rakkautta lapseen.
joo toi on muuten hyvä idea vaan entä jos en luota että se on lapsen kaa vaan kotonani vaan jos pelkään et se lähtee lapsen kaa ja en saa sitä ikinä takasin ja jos minulla on uusi mies ja se ei hyväksy uutta suhdettani
todella miettiä, onko pakko erota. Vastuunotto on myös sitä, että miettii asioita ja yrittää tehdä parhaansa, jotta lapsella olisi ehjä koti. Joskus ero on paras ratkaisu, muttei suinkaan aina!
joo mutta ennemmin eroon kun tappelen poikakaverini kaa koko ajan.mun mielestä lapsella on parempi koti silloin kun siellä ei ole riitelevää isää ja äitiä...nytkin ollaan perjantaista asti tapeltu joka päivä.en jaksa sellasta...
ettekö ole yrittäneet tehdä mitään jotta ette tappelisi? Aikuiseksi kasvaminen on myös sitä, että antaa joskus periksi, toisen sanomiset voivat mennä yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos jne.Kaikesta ei tarvitse tehdä megariitaa ja toisaalta normaali riitely kuuluu elämään, sellaista prinssiä, jonka kanssa aina olisi auvoisaa ei ole olemassakaan, arki tulee aina, ennemmin tai myöhemmin.Keskustelkaa ulkopuolisen kanssa tavoistanne kommunikoida toisen kanssa; ymmärrättekö toisen usein väärin, miten sovitte, millaisista asioista yhdessä pidätte jne. jne.
Oletteko käyneet pariterapiassa tms.?
Minulle on tullut sellainen mielikuva(suo anteeksi jos olen väärässä) että olette kohtalaisen nuoria.
Kun nyt kuitenkin vauva on tulossa, voit uskoa, että ero ei muuta asioita ainakaan helpommaksi. Tappelette lapsen tapaamisista jne.
Mietihän nyt vielä, raskaana ollessa asiat voivat kadottaa mittasuhteensa, sitä on herkkä toisen sanomisille, tuntuu, ettei toinen ymmärrä jne.Miehelläkin on odotusaikansa ja hän voi jännittää tulevaa vastuuta ja koko elämäntilannetta.
Hyvää odotusaikaa koko perheelle!
onkelmistanne
(seurakunnan diakoni, parisuhdeterapeutti jne)
ei kannata heittää kirvestä kaivoon ennekuin on tehnyt ihan kaikknsa
kun teille on yhteinen vauvelikin tulossa.
Eroaminen on nykyään helppoa; kassi vaan kainaloon ja menoksi.
Mutta yhdessä olo on paljon vaikeampaa ja monimutkaisempaa ja vaatii enenmmän työtä ja vaivannäköä yhteisen hyvän eteen.
Laittakaa vaikka kumpikin paperille ne kohdat/asiat joista riitelette
ja yrittäkää yhdessä miettiä
kuinka selvitätte yhden riitä-asian kerrallaan
niin että molempien näkökantaa tulee huomioitua = kompromissi asiasta.
Ja muistakaa jatkossakin ajoittain purkaa näitä asioitanne paperille ratkoen yhdessä niitä
molempia tyydyttävällä tavalla.
Hyvää jatkoa.
joo muten hyvä mä täytän kaksikymmentä ja ukko on 19 just täyttänyt ja olen elämää kolunnut niin pohjalta kun vaan voi ja olen jaloilleni taas päässyt ja en aio tapaamisista tapella vaan mennä lasten valvojan luo.