Tapasin chatissa noin vuosi sitten mukavanoloisen pojan. Poika on 16v. ja itse olen vuoden nuorempi. Aluksi vain juttelimme ja kyselimme toisiltamme vähän kaikenlaisia. Ekan kerran jälkeen ehdotimme toista tapaamista netissä, samassa paikassa. Näimme taas. Yhä useammin näimme toisiamme, välillä jopa jokapäivä. Välillämme oli melkein 400km. Vähitellen poika sanoi alkavansa rakastua minuun ja minäkin rakastuin häneen, mutta vähän myöhemmin. Hän alkoi kirjotella minulle runoja, kertoi niissä tunteistaan. Vaihdoimme toistemme puh.numerot ja aloimme tekstailla. N. vajaan puolen vuoden jälkeen hän halusi soittaa minulle. Muttei aluksi uskaltanut, kai pelkäsi kuulostavansa kamalalta ja vieläkun hänellä oli äänenmurroskin. No, sitten hän rohkaistui ja soitti jostain diskosta. Hän ei kuulostanut yhtään kamalalta, mutta minun ääneeni hän taisi pettyä, sanoi että kuulostin ihan pikkutytöltä. Kukaan muu ei ole ikinä sanonu minulle niin. Hän ajatteli, että minulla olisi tosi kaunis, hento enkelinääni. Seuraavana päivänä hän soitti taas ja sanoi etten kuitenkaan kuulostanut niin paljoa pikkutytöltä. Hän oli tiemmä verrannut ääntäni minua vuotta vanhempiin tyttöihin. No, soittelimme silloin tällöin. Hän ei voinut soittaa, silloin kun hänen vanhempansa ja veljensä olivat kotona. Hän lähetteli ihania viestejä ja puhuimme ihania puheluita silloin harvoin kun se oli mahdollista. Jossain vaiheessa hän pyysi minua lähettämään kuvani hänelle. En olisi millään suostunut, sillä pelkäsin näyttäväni hänen silmissään rumalta, mutta päinvastoin, minua on kyllä sanottu kauniiksi ja herttaisen näköiseksi. No, vaihdoimme sitten kuvamme, kun hän oli aikansa kinunnut. Saatuaan kuvani hän lähetti viestin että näytin ihan hyvältä, mutta kuva oli huonolaatuinen. Minä en pettynyt poikaan yhtään. Niin komea ja sinisimmät silmät, mitä olen koskaan nähnyt. Vähän kuvien lähettämisen jälk. hän alkoi puhua minulle naisistaan jatkuvasti. Kuinka eräs nainen on hänen unelmiensa nainen ja kuinka hän ei saa sitä mielestään, kun hän menee illalla nukkumaan. Se satutti! Hänet on jätetty kaksi kertaa. Hän ehdotti minulle myös sellaista, että kokeiltaisiin kuinka kauan pystytään olemaan erossa toisistamme. Suostuin siihen huvin vuoksi. Viikon pystyin olemaan niin, etten tekstannu, enkä soitellu enkä mitään. Sitten lähetin viestin hänelle, etten jaksa enää olla erossa. Muutaman päivän päästä hän kysyikin, että kumpis siinä erossa olemis jutussa nyt voittikaan! Ai että se oli sille siis joku kilpailu. Minulle se oli kärsimystä, yrittää olla erossa rakkaastaan. Jatkoimme taas normaalisti. Yksi ilta hän lähetti "vahingossa" erään naisensa nimipäiväonnittelut minun kännykkääni, ilm. yritti saada minut mustasukkaiseksi. Tapasimme livenä nyt tänä vuonna. Hän tuli meille vanhempiensa kyydillä. Hän vaikutti olevan todella hulluna minuun, koska ei voinut pitää näppejään erossa minusta. Meillä oli todella hauskaa ja hän väitti, että rakastui vain tulisemmin minuun ja ettei voi elää ilman minua. Pari viikkoa tapaamisen jälk. hän muuttui ihan omituiseksi. Hän oli jättämässä minua. Kun kysyin syytä, hän sanoi ettei ole mitään syytä. Hän sanoi, että hänellä on päässä vikaa. Hän puhui kaikkia kauheuksia puhelimessa minulle. Että kuolema kiehtoo häntä ja ettei hän itkisin edes isänsä hautajaisissa. Hän sanoi, että voisi tappaa itsensä, esim. hirttämällä tai ampumalla luodin sydämeen. Hän sanoi, ettei minusta välttämättä tule edes hänen vaimoaan tulevaisuudessa, koska MINÄ saatan kuolla sitä ennen. Hän myös kertoi, että näki minusta sellaista painajaista, että minä olin kauhean ruma noita-akka. Oliko sitä pakko kertoa?? Hän on synkkämielinen, pukeutuu mustaan ja kuuntelee synkkää musiikkia, mutta sanoo ettei ole saatananpalvoja. Mikä sitten? Hän sanoi, ettei olisi mitään väliä, jos joku kuolis tai ihmiskunta tuhoutuisi. Nauttiiko hän, kun saa tuottaa tuollaista tuskaa toiselle? Moni on sanonut minulle, että ansaitsisin parempaa. Outoa on se, että rakastan poikaa silti. Kävin myös hänen luonaan. En talossa, olin vain ulkona. Kaukana talosta. Sinne ei saanut mennä. Hän sanoi, että heillä on niin kauhea talo, ja että veli on kotona. Hänen äitinsä kyllä antaisi mennä sinne. Sanoin, ettei sillä ole väliä, millainen talo heillä on, hän sanoi, että "istutaan sitten kompostissa". Puhelimessa hän puhui minulle kauheita, mutta kun olimme kasvokkain, niin hän ei pystynyt puhumaan sellaisia. Hän oli seurassani aivan kuin toinen ihminen. Lisäksi hänellä on tosi huono muisti ja silmänaluset ihan punaiset. Mistäs se johtuu? Eikös nuoren ihmisen muistin pitäisin olla hyvä? Hän jätti minut vähän aikaa sitten, tekstiviestillä. Kokoajan hän yritti minua saada jättämään hänet, sanoi että jos minä en jätä häntä, hän jättää minut. Ja niinhän siinä kävikin. Hän myös uhkasi mennä pettämään minua, että jättäisin.
Minä en jaksa enää. Minua on satutettu aivan liikaa. MITÄ MINUN IHMISET PITÄISI TEHDÄ? ONKO POJASSA JOTAIN OUTOA, VAI MINUSSAKO SE VIKA? Tästä jutusta riittäisi vielä lisää juttua, mutta en jaksa kirjoittaa nyt. Onko kenellekään sattunut mitään vastaavaa, vai olenko ihan yksin? En tiedä sitten rakastiko hän minua tosissaan, vai pelleilikö vain. Olisi sitten sanonut suoraan. Hän vain sanoi, että hänen tunteensa on sekasin. Itken lähes päivittäin. Minulla on niin paljon muistoja... Kirjeitä, kuvia... Annoin hänelle sormuksen lahjaksi, hän sanoi pitävänsä sitä loppuelämänsä... Hänen kaverinsa ovat sanoneet häntä ärsyttäväksi... ja hän kiusasi minua aina naisillaan... MUTTA RAKASTAN HÄNTÄ!
Minä en jaksa enää. Minua on satutettu aivan liikaa. MITÄ MINUN IHMISET PITÄISI TEHDÄ? ONKO POJASSA JOTAIN OUTOA, VAI MINUSSAKO SE VIKA? Tästä jutusta riittäisi vielä lisää juttua, mutta en jaksa kirjoittaa nyt. Onko kenellekään sattunut mitään vastaavaa, vai olenko ihan yksin? En tiedä sitten rakastiko hän minua tosissaan, vai pelleilikö vain. Olisi sitten sanonut suoraan. Hän vain sanoi, että hänen tunteensa on sekasin. Itken lähes päivittäin. Minulla on niin paljon muistoja... Kirjeitä, kuvia... Annoin hänelle sormuksen lahjaksi, hän sanoi pitävänsä sitä loppuelämänsä... Hänen kaverinsa ovat sanoneet häntä ärsyttäväksi... ja hän kiusasi minua aina naisillaan... MUTTA RAKASTAN HÄNTÄ!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuuleppas hyvä tyttönen. Tuo ei ole ihan tervettä. Olet nuori ja sinulla on elämä edessäsi. Tämä sinun ns. rakkautesi asuu niin kaukanakin että tuosta ei varmasti tulisi mitään. Oman mielesi sinä siinä myrkytät kun jahkaat tuollaisen kanssa. Muistan itse nuoruudestani kuinka kipeää ero teki, mutta se oli vain osana kasvamista. kehoitan nyt sinuakin ottamaan sen kunnon askeleen ja kasvamaan nuorena ja unohtamaan tuollaisen mielenmyrkyttäjän. Aloita vaikka hävittämällä puhelin numero ja siitä pikkuhiljaa vaikka laittamalla kirjeet ja kuvat laatikkoon ja vintille tai varastoon...sitten rupeat elämään omaa elämääsi, tapaat kavereitasi ja ja alat etsimään uusia ystäviä. vaikeaa kaikki voi alussa olla,mutta kyllä uskon että toivut. ja älä itke turhaan, itke sitten kun siihen on aihetta. kyllä se oikea rakkaus sinulle vielä suodaan..Toivon sinulle hyvää elämää.
tekee vain kiusaa sinulle ei rakkaus ole sellaista että pelottelee ja uhkailee itseään tai molempia .
Ei hän sinusta välitä ja nauttii vaan kun menet hänen mielen mukaan . Sinulle on olemassa varmasti ihan oikeasti sinua rakastava ihminen .
Puhu asiasta vanhemmillesi tai jollekin ammattiauttajalle pura asiaa ja ala elää elämääsi ja nautia siitä älä pidä yhteyksiä tuohon .
Tuntuu ehkä rajulta sanoa mutta mielestäni tuo poika tarvitsee apua ja sen voit hänelle sanoakin mutta sinun ei tarvitse olla siinä kiinni mitenkään sinulla on oikeus elää normaalia nuoren naisen elämää ja nauttia ja elää onnellisena-Pitää ystäviä ja katsella ympärillesi ja harrastaa . Pidä nyt ainakin etäisyyttä ja puhu vahempiesi kanssa siitä miten vaikea tilanne on .
Jos kerran jätetty on jo, niin eihän sinun enää tarvitsekaan
jaksaa... Mutta kun kysyit; aika selvää on että pojassa on
jotain "vikaa", jos teissä jommassakummassa. Ja luultavasti
itseesi sattuisi enemmän jos hänen kanssaan jatkaisit, kuin
tuo ero.
Ymmärrän sinua Täysin! Itselläni on ollut todellakin samanlainen kertomus noin kuusi vuotta sitten. Juuri saman ikäisenä kun sinä olet nyt. Tiedätkö, että aika parantaa haavat ja olen jälkeen päin huomannut, että ei se ollut oikeaa rakkautta, vaikka sitä itse kuvitteli toista rakastavan. Ja se, että poika saattaa olla niin hieno tunteinen, ettei hän sen takia uskalla sanoa sitä niin suoraan, ettei välitä sinusta, vaan keksimällä keksii tekosyitä, jonka jälkeen on pakko sanoa pahasti. Voit luottaa siihen, että saat jostakin paljon paremman ja rakkaamman ihmisen, jonka kanssa voit olla oma itsesi ja se toinen rakastaa sinua oikealla tavalla.
Se ensi rakkaus on tosi kipeä asia, eikä varmasti unohdu koskaan. Sen kanssa vain täytyy elää ja hyväksyä. Mutta tiedän tunteesi ja sen, että elämäsi voi olla nyt todella järkyttynyt, mutta ehkä et usko tätä, mutta kohta huomaat, että et oikeasti rakastanut sitä poikaa!
Toivon sinulle hyvää jatkoa elämääsi! Kyllä se aurinko sieltä jostain vielä näkyy!
Elonne on aivan liian monimutkaista. Olet nuori ja sinun pitäisi elää elämäsi parasta aikaa. Jos ongelmia haluat jatkat hänen kanssaan mutta ota hyvä ihminen järki käteesi.. sinua varten on parempia poikia jne. Rakkaus on ihanaa.. ei tuollaista kärsimystä. Tsemppiä eroon ja muista, että aika loppujen lopuksi parantaa haavat.
Ja vaihda puhelinnumerosi salaiseksi.
Näethän itsekin että hän on tasapainoton.
Sinulle on parempi että jätät hänet tässä vaiheessa, että ei tule enempää ongelmia.
Olet vielä nuori ja löydät kyllä itsellesi sopivan.
Oletko kuullut, että asiat näyttävät pieniltä, kun ajattelee katsovansa niitä avaruudesta. Suuretkin asiat. Muuta siis näkökulmaa. Olet käynyt keskustelua sisimpäsi kanssa ja kukaan toinen ei tiedä parempaa vastausta kuin sinä itse. Kasvunpaikka, ole siitä iloinen.
Onko kukaan koskaan kertonut kappalejaoista? Aika huono lukea tollaista putkea...
tuo nyt oli ihan asiatonta. ei hän nyt kappale jaoista kysynyt mitään.
Hei! Sinun tekstisi on hyvin koskettavaa luettava.
Olen jo nuoruuteni päivät nähnyt ja särkynyt joskus hyvin pahoin.
Tiedän että nämä asiat haavoittavat syvästi,mutta on HIENOA,että sinä välität ,ja se sattuu usein.Toivon koko sydämestäni ja uskon että saat kuitenkin ihanan miehen,koska Sinulla on Rakkautta sydämessäsi,älä pelkää kohdata tunteitasi edelleenkään ,ja itke välillä sydämesi tyhjäksi....olet äärettömän arvokas.jt