ulkonäkökriittisyydestäni, itseaiheutetut arvet ja palovammat lapsuudesta, rypyt ja aknejäljet ym. virheet (joista ennnen niin masennuin että itsetunto kärsi) olen hyväksynyt osana minua ja alkanut pitää niitä ikään kuin muistoina eletyistä vuosista, kaikesta on kuitenkin opittu. Älkää tekään hävetkö arpianne tm. tai ainakaan ei kannata niistä masentua
Olen pikkuhiljaa
kasvamassa ulos
1374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tosi hienoa jos pystyt ajattelemaan noin. Tavoittelemisen arvoinen asenne. Jotenkin itse vain kammoksun kaikkia elämän jättämiä jälkiä ja sitä, että muuttuu ja vanhenee ja kaikkea. Mielessä vauvan puhtoinen ja sileä iho, jota vuodet eivät vielä ole runnelleet. Kai tällainen ajattelu vain kuuluu nuoruuteen...