Olen seurustellut maailman ihanimman naisen kanssa kohta 2 vuotta. Nyt suhteeseen on tullut ongelmia olan takaa. Jouduin muuttamaan Helsinkiin työn takia, oma rakas jäi 500 km päähän. Hänellä on avioero meneillään ja hän ei tiedä mitä haluaa loppullisesti tehdä. Jos hän päättää lähteä avioliitosta ja yhteisestä kodistaan hän kokee hylkäävänsä lapsensa. Olemme pähkäilleet asiaa, mutta lopputuloksena on riita ja se, että hän haluaa mennä pois. Pois minun luontani, pois miehensä luonta. Olen ollut hänen tukena ja hän arvostaa sitä. Hänen lapset ovat maailman ihanimpia ja he ovat hyväksyneet minut... jopa aviomieskin on hyväksynyt suhteemme. SIlti ahdistaa tulevaisuus. Haluan hänen vain olevan onnellinen, jos ei minun kanssa niin sitten jonkun muun. Ajatuskin pelottaa tuosta, mutta en halua kahlita tai pakottaa häntä ratkaisuihin joista hän itse ei ole varma. APua, mielenterveys natisee....
Ihmissuhdesotku
Sunflower
1898
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoituksesi oli lämmöllä ja rakkaudella kirjoitettu.Sen huomasi. Totisesti toivon että saatte asianne parhaiten kaikille kuntoon ja että jos teidät on määrätty yhteen niin rakkautenne kestää nuo hankalat tilanteet.
Tulee mieleen vaan oma elämäni ja miten minulle ja naiselleni tapahtui. Mekin olimme vajaa kaksi vuotta olleet yhdessä ja kaikki oli sitä lopullista ratkaisua vaille. No se tilanne oli vähän toisenlainen, arkistosta löytyy vuodelta 03- ja loka/marraskuussa kirjoitettu.
Tiesin kyllä täysinnmihin olin menossa vauhti oli vain liian kova minulle, siinä vaiheessa.Jokainen tarvitsee sen oman aikansa sulatella asiaoita, etenkin jos hmm..on sellainen myöhäisherännäinen kuin itsekin olin.
Tjaa, pointtini on se vain ehkä että toiset ihmiset vaikka kuinka rakastavat ja välittävät tarvitsevat sen oman aikansa (oman yksinäisyyden hetkensä)juuri ennenkuin lähtevät täysin pois vanhasta.Kyllä he tulevat perässä mietittyään aikansa asiaa ;) jos vain on se syli vielä vapaa mihin käpertyä!.Minäkin lähdin kun olin itse valmis ja pohtinut kaikki selviksi, syliä minulla ei ollut enää mihin käpertyä jotenka toivon todellakin että saisitte asianne onnistumaan parhain päin kaikille.
Onnea teille matkaan kohti tuntematonta ja hyviä kevät-ja kesäpäiviä tulevaisuudessa.