Mitä pelkopolilla kannattaa kertoa synnytyspelon syyksi, että siellä ei vähäteltäisi tilannetta? Näitä juttuja kun lukee, osa synnyttäjistä tuntuu saaneen sektiopäätöksen helpommin, joitain taas pompotellaan edestakaisin lääkäriltä kätilölle laskettuun aikaan asti.
Itselleni alatiesynnytys ei valitettavasti ole vaihtoehto sekä psyykkisistä että osin myös fyysistä syistä (en tosin tiedä riittävätkö fyysiset syyt lääkärille, mutta minulle riittävät siihen että haluan sektion). Olen varma että lapsellenikin sektio tulee olemaan parempi vaihtoehto kuin alatiesynnytys. Tällä hetkellä menossa rv26, ensimmäinen pelkokeskustelu on kätilön kanssa lähiviikkoina. Asiasta tietävät, auttakaa naista mäessä!
Itselleni alatiesynnytys ei valitettavasti ole vaihtoehto sekä psyykkisistä että osin myös fyysistä syistä (en tosin tiedä riittävätkö fyysiset syyt lääkärille, mutta minulle riittävät siihen että haluan sektion). Olen varma että lapsellenikin sektio tulee olemaan parempi vaihtoehto kuin alatiesynnytys. Tällä hetkellä menossa rv26, ensimmäinen pelkokeskustelu on kätilön kanssa lähiviikkoina. Asiasta tietävät, auttakaa naista mäessä!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itse en oikein osaa kertoa mitään hyvää pelkopolista, paitsi että sain lähetteen synnytysrenoutukseen.
Taysissa pelkopolilla vastaanotto oli hyinen. No eipä neuvolassakaan sitä oikein ymmärretty mutta laittoivat kuitenkin lähetteen Taysiin pelkopolille. neuvolasta lupailivat kaikkea mitä pelkopoli käynnillä tehdään ja että näkee synnytyssalin jne.
Taysissa pelkopolin kätilö oli kuin muumio, tuijotti minua kuin hullua. Ei ymmärtänyt yhtään. En tiedä olisiko pitänyt olla hysteerinen, itkeä tihuuttaa vai mitä. Vaikka pelkäsinkin järjettömästi synnytystä niin kai nyt silti osaan järkevästi asioita selittää eikä itkuun tarvitse turvautua kun ei kerran itketä. No, kohtelu oli huonoa, istuimme pienessä kopissa, ei puhettakaan että olisi päässyt osastoja tai saleja katsomaan. Ei tehty synnystyssuunnitelmaa ei mitään. Sanottiin vaan että koska olen rv 26 (kun kävin pelkopolilla) niin mulla ehtii pelot jo haihtuun raskauden edetessä. Mutta kun selitin vaan että ne on ihan järjettömiä kuolemanpelkoja ja komplikaatiopelkoja enkä pysty öisin edes nukkuun antoi kolme aikaa synnytysrentoutuskätilölle lähemmäksi laskettua aikaa.
Koko raskauden siis kärvistelin synnytyspelossani koska synnytyspelkokäynti oli tollainen josta ei apua saanut. Onneksi synny´tyspelkopolikäyntiin sisältyi lääkärikäynti ja lääkäri oli ihana ja ymmärtäväinen ja jaksoi vastailla mun kysymyksiin ja jutella ja kertoa mitä ne tekee jos tulee mikäkin komplikaatio jne.
Itse en halunnut sektiota mistään hinnasta, yksi peloista oli joutuminen hätäsektioon. Inhoan nukutustoimenpiteitä. Joten olivat tyytyväisiä kun en halunnut sektioo, eivät kai olisi kauheen mielellään sitä antaneet.
Onneksi sitten kun pääsin kuukautta ennen laskettua aikaa synnytysrentoutuskätilölle hän oli ihana ihminen ja rentoutuksestä hyötyä. harmi vaan että raskaus meni pilalle sairaalloisen pelon takia ja Taysista ei apua herunut muuta kuin vasta viime tipassa rentoutuskäitlön muodossa.
Olin aika pettynyt taysiin enkä ole sitä ekneltäkään salannut että ihmettelen mitä isossa sairaalassa voidaan olla noin kylmiä ihmisen synnytyspelolle. Onneksi sentään raskausmyrkytyksen takia osastohoidossa ollessa en nähnyt sitä kauheeta pelkopolin käitlöö ja lääkärit ja hoitohenkilökohnta oli mukavaa niin synnyttämättömien kun synnyttäneiden osastolla, ja itse synnyts meni nopeeta ja helposti.
Mutta usko taysin pelkopolitoimintaan on kyllä mennyt, en tiedä miksi sellasita pidetään jos ei voida palkata ihmisiä jotka voi oikeesti auttaa ja jaksaa kuunnella.
Kiitos pitkästä vastauksestasi ja hyvä että synnytyksesi meni lopulta hyvin! Juuri tuota pelkäsinkin, että pelkopolilla ei joko välitetä tai oteta tosissaan. Saa nähdä miten mun käy, pelkopoli on Helsingin naistenklinikalla. Täytyy toivoa ettei siellä ole vastaanotto yhtä nihkeä. Mä kun vielä tulen kuulumaan kategoriaan "erittäin hankalat potilaat" koska en missään nimessä suostu synnyttämään alateitse... En siis mene sinne henkisen tuen takia vaan sektiopäätöksen.
teille, jotka pelkäätte kompilakaatioita ja kipua. Sektion jälkeen olet pitkäänkin tosi kipeä ja tulehdusriskit on todella paljon suuremmat eli toipuminen vie paljon pidempään kuin alakautta synnyttäessä. Uusissa raskauksissa on aina enemmän riskiä, koska kohtuun jää arpikudosta. Kohtutulehdus on todella ilkeä, yleinen ja kipeä vaiva. Lapsellekkin sektio on paljon stressaavampi, kuin normaali synnytys esim. kaikki normaalit toimminnot saattavat viedä paljonkin aikaa käynnistyäkseen.
Olen kyllä tietoinen siitä että sektioon liittyy kipua, en todellakaan kuvittelee että siinäkään pääsisi mitenkään helpolla. Tässä tilanteessa pitää vain valita kahdesta pahasta pienempi. Ja onhan alatiesynnytyskin stressaavaa vauvalle. Siihen liittyvä mahdollinen hapenpuute ja riski saada aivovaurio sekä solisluun murtumavaara eivät ole kivoja nekään... Itselläni suurin syy sektion haluamiseen on vahva epäilys siitä että saisin alatiesynnytyksessä pysyviä ja korjaamattomia vaurioita. Ne välttääkseni olen valmis kestämään sektiohaavaan liittyvät kivut ja mahdolliset tulehduksetkin.
Tilannetta ei myöskään auta se, että olen tosi pienikokoinen, 151cm. En usko että voimani riittäisivät vauvan synnyttämiseen vaikka sitä yrittäisinkin.
Itse pelkäsin ja kait pelkään vieläkin synnytystä enemmän sitä jälki-tilaa, siis repeytymiä jne... En kuvittele että paikat olis synnytyksen jälkeen kuten ennen, mutta olisi mukavaa jos pystyisi virtsaamaan ja ulostamaan kutakuinkin normaalisti! Juttelin oman gyneni kanssa asiasta ja hän tutki lantioni ja vakuutti että synnytykseni menee hyvin (olen nyt siis rv 29 4) ja sanoi että äärimmäisen vähän on 3. ja 4. asteen repeämiä. Luin sitten Tyksin sivuilta tilastoja ja lääkärini oli oikeassa; esim. 4. asteen repeämät ovat harvinaisia ja niistäkin kuulemma paranee ihan hyvin.
Olen tähän saakka ajatellut synnytyksestä että kyllä mä hengissä selviän ja ei se mun etukäteen hermoilu ja pelkääminen mitään auta, se menee niinkuin se menee. Gyneni vakuutti että jos äidilläni on ollut suht normaalit/helpot synnytykset, todennäköisesti mäkään en joudu mitenkään kamalaan rääkkiin. Suunnitelmia en ole muuten tehnyt kuin että otan kipulääkettä tarpeen mukaan ja ehdottomasti epiduraalin jos tilanne sitä vaatii. Pääasia että menee mahdollisimman avoimin mielin synnyttämään ja asenteella että susta pidetään huolta ja olet hyvissä käsissä. Mulla on omakohtaista kokemusta siitä että jos ajattelee noin, niin mikään ei voi mennä kauhean pieleen. Jos ajattelee että "apua, mä kuolen, ei mua osata hoitaa", niin taatusti on paniikissa ja kaikki toimeenpiteet tuntuu kauheilta. Eli kyllä sillä asenteellakin on vaikutusta.
Olen kavereiltani ja tuttavilta kuullut että seksielämä on jopa parantunut synnytyksen jälkeen, ja kaikki tuntuvat olevan ihan tyytyväisiä alapäähänsä, joten ei mulla oikeastaan ole syytä hermoilla. Luotan että kehoni toimii niinkuin pitääkin, ja todennäköisesti tämä jää ainoaksi lapseksemme, joten siksikin suhtaudun niin että tämä synnytys on ikimuistoinen kokemus joka lähentää minua ja miestäni sekä sitoo minut lapseen.
Ymmärrän kyllä hyvin miksi ja mitä pelkäät, ja jos todella haluat sektion, voisit mennä myöskin yksityiselle gynelle pyytämään lausunnon. Eihän ketään voida pakottaa alatiesynnytykseen, ja jos itse haluaisin sektion, jankuttaisin niin kauan että sen saisin. Mutta älä nyt vielä tee vankkaa päätöstä, vaan kuuntele asiantuntijoita, muita synnyttäineitä ja kuuntele vaistoasi, se useimmiten kertoo oikean ratkaisun.
Kiitos myös sinulle kesämamma. Minäkin pelkään synnytystä enemmän nimenomaan jälki-tilaa, eli elämää synnytyksen jälkeen. Seksielämästä en niinkään ole huolissani, vaan lähinnä mietityttää erilaiset inkontinenssivaivat. En kestä ajatusta siitä että saisin loppuikäni kulkea vaipoissa virtsan ja ulosteen pidätysvaikeuksien takia. On tietysti totta että sellaiset vaivat ovat harvinaisia, mutta olen niin paljon normaalikokoista naista pienempi, että vauvan ulostulo vaatii kai mun sisuksiltakin paljon enemmän kuin normaalin kokoisella naisella?
Lisäksi olen vielä kärsinyt koko ikäni erittäin vaikeista peräpukamista ja minulla on ollut peräsuolen esiinluiskahdus (ja tämä kaikki ilman ensimmäistäkään synnytystä). En usko että synnytys tekisi hyvää näille jo olemassa oleville vaivoille. Olen puhunut asiantuntijoiden kanssa siitä, saattaako synnytys aiheuttaa uuden peräsuolen esiinluiskahduksen ja kaikki ovat olleet sitä mieltä että se on mahdollista. En halua synnyttää omaa peräsuoltani joten jo tämän perusteella olen sitä mieltä että minun on saatava sektio hinnalla millä hyvänsä. Onko kenelläkään tietoa miten yksityiseltä saa kesämamman mainitseman lausunnon, ja voiko se nopeuttaa sektiopäätöstä? Mitähän tällainen tulisi maksamaan?
Virtsan ja ulosteen pidätysvaikeuksiin voi ihan täysin itse vaikuttaa. Lantionpohjalihasten jumpasta ei turhaan puhuta ja mainosteta, se oikeasti on hyvin tärkeää. Eli vaikka päätyisitkin sektioon, niin muista tehdä lantionpohjalihasten harjoituksia joka päivä, jo raskaana ollessasi. Ne lihakset voivat löystyä iän myötä, ilman alatie synnytystäkin.
Ymmärrän, että synnyttäminen voi (kuullostaa) pelottavalta, ja ei ainakaan auta lähisukulaisten "kauhukertomukset". Tärkeintä on kuitenkin, että pääsisit sinne pelkopolille juttelemaan asiasta. Ja neuvoni olisi, että kun sinne menet, niin mene ilman ennakkoasenteita - avoimella mielellä. Kyllä mä uskon, että sinulla kaikki vielä kääntyy hyväksi.
Eihän se lapsen saaminen maailmaan loppuen lopuksi ole kuin pieni hetki, suurempi hetki on se, kun saat seurata ja kasvattaa sitä omaa ihanaa lastasi. Onnea teille!
Hei!
En halua pelotella, enkä halua tuomita. Ihmettelen vain päätöstäsi haluta sektiota, sillä itse olen ollut töissä synnytysosastolla. Sektioäidit ovat käytännössä katsoen vuodepotilaita pari ensimmäistä päivää. Tämän jälkeen alkaa kuukausien toipuminen.
Alatiesynnytyksestä toipuu periaatteessa parissa päivässä, ´ja äideistä sen kyllä huomaa.
Ensimmäinen lapsi syntyi vaikean alatiesynnytyksen jälkeen imukupilla, minulla hajosi selkä niin pahasti etten voinut lasta hoitaa kuukauteen. Masennuin pahasti eikä edes pieni terve lapsi voinut vähempää kiinnostaa :( Kaikki mikä voi mennä huonosti, meni.
Nyt toista odottaessani vaadin sektiota ja minua pompoteltiin lääkäriltä psykologille ja taas takaisin. 5 kertaa jouduin käymään itkemässä siellä suoraa huutoa kunnes lopulta sain sektioluvan.
Sektio tehtiin maanantaina ja kaikki meni loistavasti! Ylös sängystä nousin illalla ja kävelemään pääsin seuraavana aamuna. Pois olisin päässyt jo keskiviikkona.
Kipua ei ole ja olen maailman onnellisin ihminen :)
toipuminen kummassakin tapauksessa on ykilöllistä. sektioäidit ovat ehkä keskimäärin kipeämpiä: toipuminen ei ole ainoastaa kivun olemassa oloa tai sen puuttumista!Olennaisempaa on yksittäisen synnytyksen kokonaisuus. myös välilihan leikkaus alatiesynnytyksissä saattaa aiheuttaa kovaakin kipua. synnytyksestä toivutaan hyvin yksilöllisessä ajassa: siihen ei vaikuta ainoastaan synnytystapa vaan paljon muutakin...
Hyvä että et antanut periksi sektion suhteen vaan pidit pääsi. Niin minäkin aion tehdä. Uskomatonta että vaaditaan jopa 5 käyntiä, eikö nyt jo vähempikin riitä? Saanko vielä kysyä että missä sairaalassa tämä kaikki tapahtui?
Niin.. En osaa lähteä sektiota sen kummemmin pohtimaan. Ajattelin vaan kertoa, että pieni koko ei ole este alatiesynnytykselle -eikä vaikuta voimiin ja jaksamiseen synnytyksessä tai mahdollisiin vaurioihin. Voinen puhua kokemuksesta, sillä itse olen 153 cm pitkä ja muttenkin tosi "vaatimattoman" kokoinen nainen (47kg ennen/raskauksien välillä. Olen kuitenkin synnyttänyt kaksi lasta alakautta -ihan normaalikokoiset lapset ja normaalit synnytykset. Hyvin tuntuivat paikat venyvän, kun ei vahinkoja tullut. Elämä synnytyksen jälkeen on sujunut tosi hyvin. Alapää toimii normaalisti -ei karkaa pissa eikä muu. Jotenkin tuntuu, että olen vasta synnytysten jälkeen oppinut käyttämään lantionpohjan lihaksia -josta on hurjasti iloa. Se minusta...
Toivon, että pääset hyvään ratkaisuun. Pari kaveriani on ollut pelkopolilla juttelemassa -kaksi on synnyttänyt alakautta, kaksi saanut sektion. Hassua, kun kaikilla oli samankaltaiset toiveet ja perustelut ja kaikki kävivät saman sairaalan pelkopolilla. Syitä erilaisiin päätöksiin en ole tivannut..heillä kaikki hyvin. Pääasia, että kohdallasi kaikki menisi hyvin. Pidän peukkuja, ettet joudu "pompoteltavaksi".. pidä puolesi.
Mä taas pelkään joutuvani keisarinleikkaukseen/hätä sektioon ja toivon ettei niin käy!! Tai siis no, pelkää ja pelkää.. Ei nyt sillä tavalla, mutsi saannut meitä kaikki keisarinleikkauksella ja on hyvin selvinnyt niistä. Haluan kuitenkin tuhatsatamiljoonaa kertaa mielummin kokea alatiesynnytys kun sektio! Synnytys on varmaan yksi niistä ihmeellisempiä, ihanempia juttuja mitä tässä maailmassa voi kokea, enkä halua jäädä siitä mistään hinnasta paitsi!
pelkään sektioon joutumista, niin karmasevia tapauksia ystävillä ollut, että toivon kovasti et saisin synnyttää normaalisti.
Moi, minkälaisia karmaisevia tapauksia ystävilläsi on ollut? Kertoisitko vähän tarkemmin?