Sairastan paniikkihäiriötä ja olen alkanut taas murehtia tulevaisuutta.
Miten pärjään töissä ja muualla elämässä.Nytkin itkettää, kun ajattelee kuinka inhottavia olotiloja voi tulla.Töissä ollessa tuntee olevansa ulkopuolinen, kun kaikki muut on niin eri ikäisiä, eikä ole ketään tuttua ihmistä.Joskus ajattelen, että olisi helppoa kävellä sulaan jäähän.
Miten pärjään töissä ja muualla elämässä.Nytkin itkettää, kun ajattelee kuinka inhottavia olotiloja voi tulla.Töissä ollessa tuntee olevansa ulkopuolinen, kun kaikki muut on niin eri ikäisiä, eikä ole ketään tuttua ihmistä.Joskus ajattelen, että olisi helppoa kävellä sulaan jäähän.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on samanlaisia ajatuksia tulevaisuudesta ja muusta kuin muillakin paniikkihäiriön kanssa ponniskelevilla. Oletko kertonut tutuille ja työkavereille, että sinulla on paniikkihäiriö? Olen itse yllättynyt positiivisesti kuinka kaikki välittää, lohduttaa ja myös kannustaa. Terapiassa voi myös jutella kaikesta ammattiauttajan kanssa. Ja ajattele kaikkia näitä ihmisiä, jotka tälläkin palstalla on, et ole yksin. Tsemppiä sulle!
lääkitystä paniikkihäiriöösi ? Itse olen sairauteni puhkeamisen jälkeen ollut 6 vuotta samassa työpaikassa ja lääkeitten avulla se on sujunut ihan hyvin.
Minä sairastuin pahasti 2002. Oli pirunmoinen kokemus miehelle, jolla pitää olla ohjakset "käsissä". Selvisin lääkkeillä ja sairaslomalla.
Nyt taas sama juttu. Helvetillisiä pelkotiloja, fyysisiä oireita ( pää-ja niskasärkyä), itsetuhoajattelua, mittättömyyden tunteita ja pelkoja siitä, miten jaksaa tulevaisuudessa.
Olen taas saanut lääkityksen ja sen aloituksen mukana ( kuten aiemmin) aikamoisia sivuvaikutuksia. Paniikkihäiriö ja masennus ovat suurelta osin sairauksia, jotka johtuvat aivojen aineenvaihduntahäiriöistä. Tämä asia meidän tulee hyväksyä.