Työelämä on vienyt mukanaan jo useamman vuoden. Nyt vihdoin olen hyvässä työpaikassa (ensimmäinen vuosi takana) ja parisuhde toimii. Mies on puhunut lapsesta jo jonkin aikaa, mutta itseäni hirvittää...
Ikää on jo n.30 joten kello tikittää. Lojaaliudesta työnantajaa kohtaan lisääntymisen suunnittelu tuntuu "petturuudelta" kun on vihdoin saanut ns. mahdollisuuden.
Miten päästä tästä järjettömästä ylitunnollisuudesta ja turhasta lojaaliudesta eroon?
Haluaisin olla reilu työnanatajaa kohtaan, enkä vahvistaa olemassa olevia ennakkokäsityksiä ja epäluuloja, jotka tänä päivänä vallitsevat nuorten naisten palkkaamisessa. Ikäiseni naisten on vaikea työllistyä juuri näiden työnanatajan epäilysten takia. Tuntuu, että jos tässä vaiheessa hankin lapsen, teen juuri niin, kuin työnantajat pelkäävät.
Ikää on jo n.30 joten kello tikittää. Lojaaliudesta työnantajaa kohtaan lisääntymisen suunnittelu tuntuu "petturuudelta" kun on vihdoin saanut ns. mahdollisuuden.
Miten päästä tästä järjettömästä ylitunnollisuudesta ja turhasta lojaaliudesta eroon?
Haluaisin olla reilu työnanatajaa kohtaan, enkä vahvistaa olemassa olevia ennakkokäsityksiä ja epäluuloja, jotka tänä päivänä vallitsevat nuorten naisten palkkaamisessa. Ikäiseni naisten on vaikea työllistyä juuri näiden työnanatajan epäilysten takia. Tuntuu, että jos tässä vaiheessa hankin lapsen, teen juuri niin, kuin työnantajat pelkäävät.
Vastaukset 5
Vanhimmat
itseäsi sinun tulee ajatella...jos kuitenkin haluat lapsia joskus niin niiden yrittämistä ei mielestäni saa siirtää,koska aina saaminen ei ole niin helppoa...minä olen 31v kahden lapsen äiti ja nyt kolmatta toivottu viime elokuusta,mutta ei ole kuulunut...iän myötä on ainakin minulla/meillä käynyt vaikeammaksi tuo raskaaksi tuleminen. voihan se tärpätä hetikin tai siihen voi mennä pari vuottakin tai enemmän,mutta kun sitä ei koskaan tiedä..tsemppiä ja toiv.tärppää sitten kun olette siihen valmiit!!
Minulla aivan samanlainen tilanne; vauva olisi jo haaveissa, mutta työtilanteeni ei juuri nyt tuota ajatusta tue. Olen jo kohta 38 ja vakituisessa työsuhteessa, mutta aivan yllättäen löysinkin toisen vakituisen työpaikan. Aloitan työt kahden viikon päästä. Työhaastattelussakin työnantaja naurahti ja kysyi lapsentekoaikeista, vaikka totesi (kuten asia onkin) etteihän simmottii saisi kysyä.
Lopetimme ehkäisyn vuoden vaihteessa ja lasta olemme yrittäneet, mutta nyt täytyy kai antaa olla...ainakin muutama kuukausi.
En tiedä sitten, koska se oikea aika olisi...ja ennen kaikkea saanko enää edes tämän ikäsenä lasta. Vaikeeta on.
Ajatelkaa myös itseänne, ja mitä todella haluatte elämässä. Minäkin melko kauan odotin sitä ns. oikeaa aikaa. Mutta ei sitä sellaista oikeaa aikaa tule. Lapset on vain tehtävä, jos niitä haluaa. Ja nekään kun ei välttämättä tule just silloin, kun niitä haluaa... Aina on pakko joustaa jostakin toisesta asiasta, kun haluaa panostaa johonkin toiseen.
Varmasti tulisi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja jospa siinä sitten selkiytyisi itselle se että kenen elämästä on kyse ja siis sitä kautta kenen elämän valinnoista?
Onko oikeaa aikaa saada lasta jos sitä rupeaa oikein pohjamutia myöten ruotimaan? Siinä kohtaa sitä voikin sitten huomata että eipäs tuota lasta ihan tekemallä tehdäkään niinkuin esim ura tai omakotitalo jotka voi projektin lailla luotsata läpi arjen ja saada onnistumisen kokemuksia. Näissä voipi itse vaikuttaa ja loistaa mutta lasten hankinnassa on asia usein toisin.
Itsekin olen joutunut (joudun välistä vieläkin)työelämän ja kodin välillä valintoja tekemään mutta kyllä se lopullinen tärkeysjärjestys on aina se että kodista kaikki lähtee ja muu tulee hyvänä kakkosena! Nyt kun lapset on pieniä ja se iso valinta niiden hankkimisesta on siis jo tehty niin nyt ajoittain alkaa potemaan huonoa omaa tuntoa kun pitäisi jäädä sairasta lasta hoivaamaan kotiin ja tietää tasan tarkkaan kuinka vaikea sijaista on työpaikalle saada. No kun sen asian taas mielessään käy läpi että tämä kuuluu elämään ja nimenomaan minun ja meidän perheen elämään, katoaa huono omatunto varsin vikkelään. Työelämässä olen loppujen lopuksi kuitenkin erittäin helposti korvattavissa toisin kuin omieni joukossa kotipuolessa!
mulla kun on niin että tahtoisin lapsen jo nyt ( olen 23 vuotias), mutta toisaalta tuntuu että pitäisi odottaa että on vakituinen työpaikka ja taloudellinen tilanne turvattu. en tiedä kumpi on sitten parempi.