Raskauteni meni meni viikolle 41. Kavin ylimaaraisessa ultrassa jossa todettiin lapsiveden liian vahainen maara ja synnytys maarattiin kaynnistettavaksi seuraavana paivana. Synnytys poltot alkoivat seuraavana yona itsekseen ja tulivat jo valilla viiden minuutin valein, soitimme sairaalaan mutta he sanoivat etta pitaisi tulla vahintaan kolme kertaa kymmenen minuutin aikana ja lisaksi heilla oli taytta joten odotelkaa kotona. Poltot jatkuivat koko yon ja seuraavan aamun mutta eivat enaa lainkaan niin tiiviisti. Sitten kun tuli aika lahtea sairaalaan ne loppuivat lahes kokonaan. Sairaalassa piti olla klo 13. Sairaalassa jouduimme viela odottelemaan puolisen tuntia koska siella oli kaikki paikat taynna. Laakari teki tutkimuksen ja kertoi minun olevan auki pari senttia.
Ensin kohdunkaulaan asennetaan jonkinmoinen putki jota pitkin kohtuun johdetaan keittosuola liuosta ja kohdun kaulaan semmoinen pallo etta aukeaisin lisaa. Vetta tiputettiin noin kuusi tuntia ja sita valui kokoajan myos ulos.Poltot hyvin epasaannollisia eika kovin voimakkaita.
Ilta 8;lta laakarin tutkimus, auki vain 2cm ei siis juuri mitaan muutosta. Tata aikasempaa keinoa jatketaan ja sen lisaksi aletaan suonensisaisesti tiputtamaan laaketta jonka pitaisi lisata supistuksia. Annosta lisattiin alussa joka tunti. No supistukset kylla lisaantyivat ja paljon.
Alussa kipuun auttoivat lammitettavat geelityynyt joita mieheni lammitti jossakin koneessa. Joskus puolenyon kivut kavivat jo niin koviksi ettei lampo enaa auttanut. Sain ilokaasun. Alussa tuntui ettei sekaan auta mutta kun tekniikan oppi se auttoi oikein hyvin. Samalla laakitysta alettiin lisata 20 minuutin valein. Supistusten valissa oli aikas poperoinen olo.
Jouduin olemaan koko ajan makuulla, vain vessa kaynnit sallittiin. Koska vetta valui ulos koko ajan ja lisaksi vauvan sydan aania tarkkailtiin tunnin valein CTG-kayralla ja tippakonekkin oli sahkokayttoinen. Eli sai siina makoilla.
Supistukset edelleen hyvin epasaannollsia noin 3-5 minuutin valein, mutta todella kivuliaita kestoltaan noin minuutin. Alkoi tuntua etta ilokaasukaan ei enaa auta. Hoitaja lisasi maaraa se auttoi hetken mutta sitten vasta sekaisin aloinkin olla. Kellosta ei mitaan tietoa eika juuri paikastakaan. Jossain vaiheessa yota laakari tutki jalleen, nyt auki 3cm. Miettivat uutta keinoa. Nyt lapen paahan asennettiin jokin putki joka mittasi lapsen sykkeita ettei kokoajan tarvinnut ottaa CTG.ta. Nyt paattivat kokeilla etta jos lisataan lapsiveden maaraa sen pitaisi auttaa aukenemiseen. Eli sisaan laitetaan toinenkin putki ja vetta johdetaan enemman sisalle, ja samantien myos ulos.
Vessareissut alkavat olla jo melkoisen vaikeita kun alapaasta roikkuu monta erilaista piuhaa ja kahta tippatelinetta pitaa kuljettaa mukana ja pitaa aina pyytaa hoitaja irroittamaan kaikenmoisista koneista....
Supistukset tulevat 3-4 minuutin valein ja kestavat noin minuutin. Limatulppa irtoaa. Se tarttuu niihin ihaniin sairaalan siteisiin joilla yritetaan kerata ainakin osa siita nesteesta jota sisalta valuu.
Aamuyolla kivut yltyvat jalleen. Ne kayvat niin hirveiksi etta niita on taysin mahdoton kuvailla. Ilokaasu lakkasi tehoamasta ja jouduin hengittelemaan sita lahes tauotta. Laakari antaa luvan varhaiseen epiduraaliin.
Anestesialaakari tulee ja kertoo mita tekee, en kuule enka nae enaa mitaan, saatoin jopa pyortya hetkeksi kivusta muistissa on ainakin paljon aukko paikkoja. alussa tuntui etta ei sekaa auta. Sitten vaikutus alkoi ja se yhdistettyna ilokaasuun ja geelityynyihin alkoi olla tyydyttava. Mutta sain muuten epiduraalista valtavan kutinan, tuntui kuin rapsuttelisin itseni hengilta. Eivat osanneet selittaa mista se johtuu.
Aamulla kello 7 laakari tutkii jalleen, olen auki 3,5cm. Han kertoo etta voimme jatkaa samoilla menetelmilla kuin aikaisemminkin tai sitten leikata. Valitsen helpottuneena leikkauksen. Samaan aikaan olen kuitenkin kauhuissani koska en ole koskaa aiemmin ollut missaa leikkauksissa. Haluan kuitenkin olla hereilla. Ja saan olla vaikka lapsella alkaa kuulemma olla jo aika kiire.
Saan selkaani spinaalipuudutteen. Se vie kaiken tunnon rintojen alapuolelta alkaen. Ja kivutkin katoavat sen silean tien. Leikkauspoydalla kasvojen eteen vedetaan verho joten itse leikkauksesta ei nae yhtaan mitaan. Muistan vain kun mietin koko ajan etta jokohan ne pian aloittavat. Ja sitten ne vetaisivatkin jo vauvan esille. En sita siina saanut nahda lainkaan koska se vietiin kiireen vilkkaa hoitoon, kun oli kakannut lapsiveteen ja niellyt sita. Miheni paasi kuitenkin heti mukaan ja saapuu hetken kuluttua lapsi sylissaan luokseni. Saan kuulla etta tytto tuli. Kyyneleet valuvat silmista kun naen tuon suloisen pienokaisen ensi kerran. Vaikka en voikkaan koskettaa.
Kun leikkaus on suoritettu loppuun isa ja vauva lahtevat synnytys osastolle ja minut viedaan tarkkailtavaksi toiselle osastolle koska olen saanut niin paljon erilaisia puudutusaineita. Nukun siella noin nelja tuntia. Kerran isa ja lapsi tulevat kaymaan luonani ja saan tuolloin vauvan ensi kertaa syliini. Ihanaa!
Vihdoin paasen osastolle lapsen ja isan luokse josta meidat jonkin ajan kuluttua siirretaan synnyttaneiden osastolle.
Siella saamme iloksemme olla viisi paivaa, mika on taalla todella pitka aika. Tosin lapseni ei opi juurikaan syomaan rinnasta, maitoa ei tule juuri lainkaan. Opin pumppaamaan ja syottamaan pullolla. Mutta ei se ainakaan minua haittaa paa-asia etta lapseni saa ruokaa.
Nyt elamme onnellisena ja olemme jo tottuneet toisiimme
Tukholmasta syysterveisin 2kk tyttosen mamma
Ensin kohdunkaulaan asennetaan jonkinmoinen putki jota pitkin kohtuun johdetaan keittosuola liuosta ja kohdun kaulaan semmoinen pallo etta aukeaisin lisaa. Vetta tiputettiin noin kuusi tuntia ja sita valui kokoajan myos ulos.Poltot hyvin epasaannollisia eika kovin voimakkaita.
Ilta 8;lta laakarin tutkimus, auki vain 2cm ei siis juuri mitaan muutosta. Tata aikasempaa keinoa jatketaan ja sen lisaksi aletaan suonensisaisesti tiputtamaan laaketta jonka pitaisi lisata supistuksia. Annosta lisattiin alussa joka tunti. No supistukset kylla lisaantyivat ja paljon.
Alussa kipuun auttoivat lammitettavat geelityynyt joita mieheni lammitti jossakin koneessa. Joskus puolenyon kivut kavivat jo niin koviksi ettei lampo enaa auttanut. Sain ilokaasun. Alussa tuntui ettei sekaan auta mutta kun tekniikan oppi se auttoi oikein hyvin. Samalla laakitysta alettiin lisata 20 minuutin valein. Supistusten valissa oli aikas poperoinen olo.
Jouduin olemaan koko ajan makuulla, vain vessa kaynnit sallittiin. Koska vetta valui ulos koko ajan ja lisaksi vauvan sydan aania tarkkailtiin tunnin valein CTG-kayralla ja tippakonekkin oli sahkokayttoinen. Eli sai siina makoilla.
Supistukset edelleen hyvin epasaannollsia noin 3-5 minuutin valein, mutta todella kivuliaita kestoltaan noin minuutin. Alkoi tuntua etta ilokaasukaan ei enaa auta. Hoitaja lisasi maaraa se auttoi hetken mutta sitten vasta sekaisin aloinkin olla. Kellosta ei mitaan tietoa eika juuri paikastakaan. Jossain vaiheessa yota laakari tutki jalleen, nyt auki 3cm. Miettivat uutta keinoa. Nyt lapen paahan asennettiin jokin putki joka mittasi lapsen sykkeita ettei kokoajan tarvinnut ottaa CTG.ta. Nyt paattivat kokeilla etta jos lisataan lapsiveden maaraa sen pitaisi auttaa aukenemiseen. Eli sisaan laitetaan toinenkin putki ja vetta johdetaan enemman sisalle, ja samantien myos ulos.
Vessareissut alkavat olla jo melkoisen vaikeita kun alapaasta roikkuu monta erilaista piuhaa ja kahta tippatelinetta pitaa kuljettaa mukana ja pitaa aina pyytaa hoitaja irroittamaan kaikenmoisista koneista....
Supistukset tulevat 3-4 minuutin valein ja kestavat noin minuutin. Limatulppa irtoaa. Se tarttuu niihin ihaniin sairaalan siteisiin joilla yritetaan kerata ainakin osa siita nesteesta jota sisalta valuu.
Aamuyolla kivut yltyvat jalleen. Ne kayvat niin hirveiksi etta niita on taysin mahdoton kuvailla. Ilokaasu lakkasi tehoamasta ja jouduin hengittelemaan sita lahes tauotta. Laakari antaa luvan varhaiseen epiduraaliin.
Anestesialaakari tulee ja kertoo mita tekee, en kuule enka nae enaa mitaan, saatoin jopa pyortya hetkeksi kivusta muistissa on ainakin paljon aukko paikkoja. alussa tuntui etta ei sekaa auta. Sitten vaikutus alkoi ja se yhdistettyna ilokaasuun ja geelityynyihin alkoi olla tyydyttava. Mutta sain muuten epiduraalista valtavan kutinan, tuntui kuin rapsuttelisin itseni hengilta. Eivat osanneet selittaa mista se johtuu.
Aamulla kello 7 laakari tutkii jalleen, olen auki 3,5cm. Han kertoo etta voimme jatkaa samoilla menetelmilla kuin aikaisemminkin tai sitten leikata. Valitsen helpottuneena leikkauksen. Samaan aikaan olen kuitenkin kauhuissani koska en ole koskaa aiemmin ollut missaa leikkauksissa. Haluan kuitenkin olla hereilla. Ja saan olla vaikka lapsella alkaa kuulemma olla jo aika kiire.
Saan selkaani spinaalipuudutteen. Se vie kaiken tunnon rintojen alapuolelta alkaen. Ja kivutkin katoavat sen silean tien. Leikkauspoydalla kasvojen eteen vedetaan verho joten itse leikkauksesta ei nae yhtaan mitaan. Muistan vain kun mietin koko ajan etta jokohan ne pian aloittavat. Ja sitten ne vetaisivatkin jo vauvan esille. En sita siina saanut nahda lainkaan koska se vietiin kiireen vilkkaa hoitoon, kun oli kakannut lapsiveteen ja niellyt sita. Miheni paasi kuitenkin heti mukaan ja saapuu hetken kuluttua lapsi sylissaan luokseni. Saan kuulla etta tytto tuli. Kyyneleet valuvat silmista kun naen tuon suloisen pienokaisen ensi kerran. Vaikka en voikkaan koskettaa.
Kun leikkaus on suoritettu loppuun isa ja vauva lahtevat synnytys osastolle ja minut viedaan tarkkailtavaksi toiselle osastolle koska olen saanut niin paljon erilaisia puudutusaineita. Nukun siella noin nelja tuntia. Kerran isa ja lapsi tulevat kaymaan luonani ja saan tuolloin vauvan ensi kertaa syliini. Ihanaa!
Vihdoin paasen osastolle lapsen ja isan luokse josta meidat jonkin ajan kuluttua siirretaan synnyttaneiden osastolle.
Siella saamme iloksemme olla viisi paivaa, mika on taalla todella pitka aika. Tosin lapseni ei opi juurikaan syomaan rinnasta, maitoa ei tule juuri lainkaan. Opin pumppaamaan ja syottamaan pullolla. Mutta ei se ainakaan minua haittaa paa-asia etta lapseni saa ruokaa.
Nyt elamme onnellisena ja olemme jo tottuneet toisiimme
Tukholmasta syysterveisin 2kk tyttosen mamma
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ikävä, kun ei tätä pitkää tarinaa jaksanut lukea skandinaavien puuttumisen takia. Kyllä luulisi koneesta pisteet noille muutamalle pohjoismaiden "omalle" kirjaimelle löytyvän. Niiden käyttäminen on kohteliasta suomenkielisiä lukijoita varten ja kun suomeksi on kirjoittavinaan.
olen pahoillani etta koneessani sattuu olemaan englanninkielinen windows enka ole mikaan tietokone expertti ja jos jollain on ratkaisu tuohon kirjain ongelmaan otan ehdotuksia mielellani vastaan.
ääkkösiä ei rivinvälejä
ei kukaan jaksa lukea kertomustasi
sori
...ainakin jaksoin lukea ja ihan hyvin sain selvää!! :)
Onnea sinulle ja miehellesi suloisen vauvan johdosta!
kiitos etta jaksoit lukea!
Ja kylla tuo tyttonen pitaa huolen siita etta ei ehdi turhaan miettimaan kirjoitus asua
Ymmärrän sinua täysin!
Onneksi olkoon lapsestasi!
..jaksoin lukea ja sain hyvin selvää, ei siinä mitään ongelmaa ollut!!
Joillakin ilmeisesti on jonkinsortin lukihäiriö, kun ei mene ne ääkköset lukiessa paikalleen.. :)
Ei voi muuta kuin onnitella teitä vauvasta! Ja sinua jaksamisesta!
Kirjoittelin tuossa aikaisemmin juttua (samalla nikillä) vauvakuumeosastolle. Eli vauvakuume on kova MUTTA... Olemme asustelleet Tukholman nurkilla reilun vuoden. Kaikki kolme lastani ovat syntyneet samassa sairaalassa Suomessa. Jos nyt tulisin raskaaksi.. minua pelottaa synnyttää täällä. Hassua, vai mitä? Kaikissa tarinoissa (usko pois, niitä on paljon) joita olen lukenut synnytyksestä Tukholman seudun sairaaloissa on synnyttäjän yli jyrätty tavalla tai toisella. Liikkumista synnytyksen aikana on rajattu, muutenkin tuntuu että sairaalan rutiinit ovat määränneet synnytystahdin aivan eri tavalla kuin mitä minä olen tottunut synnytyksissäni. Ja toinen juttu, kun sitä synnytyspaikkaa ei ole missään sairaalassa taattu, voi huonolla tuurilla ajelemaan ympäri kaupunkia etsimässä paikkaa, tai jos soittaa sairaalaan ennen lähtöä, niin ne vielä käskevät odotella kotona. Molemmat täysiaikaiset synnytykseni ovat olleet nopeita, ensikertalaisena aikaa meni 3 tuntia, toisella kerralla 1 tunti 50 min. Ja liikkuminen vapaasti synnytyksen aikana on ollut avainasemassa. Viimeinen synnytys olikin pitkä ja tuskallinen, kuin koko raskauskin sillä kertaa, mutta se onkin juttu erikseen.
Eli sitä tässä vaan kummastelen että onko asiat todella täälä niin vinksallaan, kuin olen toisten äitien kertomuksista ymmärtänyt, vai onko täällä oikeasti turvallista synnyttää? Vaihtaisin mielelläni ajatuksia kanssasi...
[email protected]
Terveisiä sinne Tukholmaan!
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että enää en antaisi käynnistää synnytystä, jos lapsen henki ei ole vaarassa. Neljän lapsen äitinä olen kokenut kaksi synnytystä käynnistettynä ja molemmilla kerroilla synnytyksen jälkeinen vuoto on ollut todella runsas, toisella kerralla oli hengen lähtö tosi lähellä. Onneksi vielä löytyi keinot saada minut takaisin, muuten olisi 4 äiditöntä lasta lisää.
Ilmeisesti keinopoltot ovat niin rajut ja alkavat niin nopeasti, ettei sisukalut ehdi mukautua niinkuin normaalien supistusten edetessä tapahtuu. Kivut ovat myös käynnistetyssä synnytyksessä paljon kovemmat (sietämättömät).
Synnytys voi olla myös positiivinen kokemus, niinkuin minullakin onneksi on yksi ollut. Kotoa lähdön jälkeen 1 1/2 tunnin kuluttua olin saanut pienen tytön ja kaikki sujui normaalisti ja todella helposti.
Jos vielä synnyttäisin ja sairaalassa haluttaisiin nopeuttaa sitä keinopoltoilla tai jos poltot siellä loppuisivat, niin varmasti lähtisin vielä kotiin odottamaan. Kyllä luonto tekee tehtävänsä, tietysti sillä varauksella, että lapsen henki ei vaarantuisi.
Toivon sinulle miellyttävämpää kokemusta seuraavassa synnyksessä ja jos on etukäteen jo tiedossa hankaluuksia, kannattaa vaatia sektiota.
Hyvää jatkoa perheellenne!