Voi tätä tuskaa kun en osaa olla olematta mustasukkainen mieheni exästä. Exä ottaa mieheeni kohtalaisen usein yhteyttä (minusta tietysti liikaa) ja kyselee muuten vaan kuulumisia tai pyytää apua johonkin - mihin vaan vähemmän tarpeelliseen.
Ja minä tietysti olen mustat sukat jalassa. Mieheni on jo vähän kyllästynyt aiheeseen, suhtautuu silti tilanteeseen kohtalaisen hyvin, on jaksanut keskustella ja jollakin tavalla rajaa omaa käyttäytymistään (ei esim. soita exälle heti takaisin jos tämä on soittanut).
Mutta voi sentään. Kuvittelen kuitenkin, että mieheni tietoisesti jättää välillä kertomatta joistakin kontakteista minua tai meidän suhdettamme suojellakseen, ja sehän tietysti tuntuu minusta pahalta. Toki osa tapaamisista jääkin kertomatta kun he ovat samassa työpaikassa ja niinhän sen pitää ollakin, ei kaikkea turhaa tarvitse kertoakaan. Mutta minä kun mietin näitä tapaamisia tai kontakteja lähes joka päivä. Lähinnä siksi ettei mies oikeastaan koskaan kerro jos ovat töissä nähneet. Olen ihan surullinen kun tiedän että tänään töissä näkevät, että on joku sovittu tapaaminen tms. Viimeksi kun mieheni jäi kokouksesta pois sairastumisen takia, soitti exä heti illalla kysyäkseen voivatko tavata, olisi jotain asiaa. Kiva yhteinen ilta muuttuu hieman surulliseksi hetkessä :(
Minkä se mies sille soittelulle voi (kun ei kerran voi sanoa että ei saa soitella...). Mutta mitä minä voisin tälle tunteelle? Kun tulee surullinen mieli, en voi olla sanomatta sitä miehelleni, ja sitten taas ollaan tämän saman aiheen parissa. En vain jaksaisi.
Ja kun sormiaan napsauttamalla tätä ei saa pois omista ajatuksistaan. Välillä on ollut ihan hyviäkin kausia, en siis ole ollut mustis, mutta sitten exä taas tiivistää soittelujaan tai avunpyyntöjään ja tunne nousee minussa liian helposti pintaan.
Mieheeni luotan täysin, ex tyttöystävään en. Eikä pohjimmiltaan auta se, että mieheeni voin luottaa, silti tulee paha mieli kun exä lirkuttelee tai on reppana joka tarvii jotain apua.
Auttakaa, mitä teen, että pääsen tästä eroon? Syyllinen olokin tulee joka kerta kun aiheen otan esille. Olen niin kyllästynyt tähän.
Ja minä tietysti olen mustat sukat jalassa. Mieheni on jo vähän kyllästynyt aiheeseen, suhtautuu silti tilanteeseen kohtalaisen hyvin, on jaksanut keskustella ja jollakin tavalla rajaa omaa käyttäytymistään (ei esim. soita exälle heti takaisin jos tämä on soittanut).
Mutta voi sentään. Kuvittelen kuitenkin, että mieheni tietoisesti jättää välillä kertomatta joistakin kontakteista minua tai meidän suhdettamme suojellakseen, ja sehän tietysti tuntuu minusta pahalta. Toki osa tapaamisista jääkin kertomatta kun he ovat samassa työpaikassa ja niinhän sen pitää ollakin, ei kaikkea turhaa tarvitse kertoakaan. Mutta minä kun mietin näitä tapaamisia tai kontakteja lähes joka päivä. Lähinnä siksi ettei mies oikeastaan koskaan kerro jos ovat töissä nähneet. Olen ihan surullinen kun tiedän että tänään töissä näkevät, että on joku sovittu tapaaminen tms. Viimeksi kun mieheni jäi kokouksesta pois sairastumisen takia, soitti exä heti illalla kysyäkseen voivatko tavata, olisi jotain asiaa. Kiva yhteinen ilta muuttuu hieman surulliseksi hetkessä :(
Minkä se mies sille soittelulle voi (kun ei kerran voi sanoa että ei saa soitella...). Mutta mitä minä voisin tälle tunteelle? Kun tulee surullinen mieli, en voi olla sanomatta sitä miehelleni, ja sitten taas ollaan tämän saman aiheen parissa. En vain jaksaisi.
Ja kun sormiaan napsauttamalla tätä ei saa pois omista ajatuksistaan. Välillä on ollut ihan hyviäkin kausia, en siis ole ollut mustis, mutta sitten exä taas tiivistää soittelujaan tai avunpyyntöjään ja tunne nousee minussa liian helposti pintaan.
Mieheeni luotan täysin, ex tyttöystävään en. Eikä pohjimmiltaan auta se, että mieheeni voin luottaa, silti tulee paha mieli kun exä lirkuttelee tai on reppana joka tarvii jotain apua.
Auttakaa, mitä teen, että pääsen tästä eroon? Syyllinen olokin tulee joka kerta kun aiheen otan esille. Olen niin kyllästynyt tähän.
Vastaukset 6
Vanhimmat
selvästi rakastunut myös exäänsä....
...olisin ehkä kaivannut ihan kunnollista keskustelua aiheesta ;)
Miksi miehesi sitten vastaa puheluihin? Hieman outoa käytöstä.
...ja sitä paitsi mies on luvannut olla exälle ystävä. Ystäväthän auttavat toisiaan ja vastaavat puhelimeen jne. Miehelläni ei siis ole sydäntä olla pitämättä yhteyttä exään. Hän on kerran luvannut niin, lupaukset on siis pidettävä.
Ehkä ongelma onkin siis minussa, joka en oikein pysty hyväksymään tätä ystävyyttä exään. Voihan sitä kaveri olla ja moikata tavatessa ja vaihtaa kuulumisiakin, mutta ystävyys (niin kuin ystävyys sanan ymmärrän) ja yhteydenpito tai jatkuvat avunpyynnöt, seuraan hakeutuminen jne. on jotenkin minusta liikaa - ainakin tässä tapauksessa.
Joten ei auta kuin kestää. Kiukuttaa, itkettääkin ja tuntuu pahalta :(
Rakas Elli! Nyt tyttö kyllä pää pystyyn. Sinä olet miehesi kanssa nyt. Hänen ex'änsä on mennyttä aikaa. Jos hän edelleen haluaisi olla ex'änsä kanssa, niin kyllä hän silloin olisikin. Mutta hän on valinnut sinut! Miehelläsi on yhteinen historia ex'änsä kanssa, sitä ei voi enää muuttaa, mutta sinä olet hänen kanssaan juuri nyt ja hän on sinun. Soittakoon exä niin usein kuin huvittaa. Entä sitten?? Heilautat vaan hiuksesi olan taakse, hymyilet kaniin itsevarmasti miehellesi ja huokaat että soittakoot vain, ei hän sinua minulta pois vie!
Ja uskonpa, että exäkin alkaa pikku hiljaa lopettamaan lirputtelunsa. Eikö hänellä ole vielä mitään uutta suhdetta? Luulisi, että heti uuden rakkauden astuttua kuvioon hänkin unohtaa miehesi. Kyllä se siitä vähenee, usko vain =)
Minun neivoni sinulle on voittaa mustasukkaisuutesi... nostaa pää pystyyn ja tajuta, että miehesi on valinnut juuri SINUT. Sinä olet arvokas hänelle ja kyllä hän nyt hyvänen aika itsekin tajuaa kuinka säälittävä exä hänellä on.
Sille ei tietenkään voi mitään, että he tapaavat päivittäin töissä. Mutta mitä sinä moista murehtimaan? Jos tykkäät noin kovasti murehtia, niin etsi vaikka netistä jotain tietoa nälkää näkevistä lapsista ja murehdi mielummin heidän puolestaan!! =)
Itsevarmuutta lisää Elli!
Sinulla ei taida olla paljoa muita vaihtoehtoja kuin luottaa mieheesi. Tuskinpa mies lopettaa yhteydenpitoaan tai tekemisissä olemistaan exänsä kanssa elleivät jostain syystä riitaannu keskenään. Ymmärrän kyllä tunteesi, ihminen on sellainen että aina ei pysty pitämään tunteitaan kurissa, eli varmaan pelkäät että vanha suola alkaa janottaa.
Itselläni on tilanne että olen myös naimisissa eronneen miehen kanssa mutta mieheni ei ole missään tekemisissä exänsä kanssa, kun heidän yhteinen lapsikin on jo aikuinen.
Kun mietin asiaa en keksi kyllä mitään hyvää ratkaisua, sinun pitää vaan luottaa mieheesi. Ehkä tulevaisuus näyttää mihin kaikki johtaa vai johtaako mihinkään.