Sopiiko sekarotuinen metsästyskoira sekoitus seurakoiraksi? Emä:suomenpystykorva/samojedi Isä:Pohjanpystykorva. Koiran kanssa lenkkeiltäisin päivittäin, leikittäisiin pihalla, koulutettaisiin, käytäisiin koirapuistossa.
Seurakoiraksi
Metsästyskoira
101016
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
eli suomenpystykorva on lintuja haukkuva ja ei ehkä paras valinta kerrostaloon tai rivariin aina kun ei sekoituksesta tiedä mikä piirre on vahva..eräs tuttuni katui karjalankarhukoiracollie sekoitustaan oli vahva metsästysverinen eikä colliemainen...
paras seurakoira todennäköisimmin tulee seurakoira sekoituksesta tai terrieri sekoituksesta tai joistakin paimenkoirista (ei kuitenkaan esim.bordercolliesta) mutta ei kunnon metsästysverisistä tai muista käyttökoirista jotka tarvitsevat rodunomaista puuhaa.
voit ottaa yhdistelmän seurakoiraksi. Meillä on nyt 9 vanha pohjanpystykorva ja aikoinaan sen kanssa käytiin metsällä ja haukkui lintua, mutta on nykyään oloneuvos ja kainalokoira.
Pohjanpystykorva eroaa mm. suomen pystykorvasta siinä että se ei haukkua räksytä pihalla. Ja samojedi on myös aika hiljaista sorttia=) Varmaankin oikein mukava sekoitus mahtavia koiria.
haukkuvaa sorttia eli suomen pystykorvaa..
Elikkä sekoituksessa olisi 25%sumenpystykorva 25%samojedia ja 50%pohjanpystykorva :D
Kyllähän se periaatteessa sopii. Itsellä on sekarotuinen, emä:tipsun ja karuhukoiran seosa, isä: cockeri. Hyvin menee seurakoirana, vaikka välillä pukkaa noita metsästysvaistoja esiin. Etenkin lintujen suhteen.
Pystykorvat on tunnetusti kovia haukkumaan, mutta luulisi, että haukkumisen sisällä saa kitkettyä pois niitläkin. Oman koiran kanssa on sääntö, että sisällä ei haukuta kuin korkeintaan vieraat, mutta ulkona saa metelöidä niin paljonko ääntä lähtee...
Sekoitus!Tutulla pohjanpystykorva seurakoirana.Toisella sammari ja jotain muuta,,Rotua joukossa,valkee ja nätti.
ja Suomen Pystykorvat haukkuvat paljon. naapurit hermostuvat jopa omakotialueella. kannattaisi miettiä jotakin muuta sekoitusta kaupunkiin. Vielä siitä jos on kovakin metsästys koiran vietti, niin voipi tulla pahojakin ongelmia, ellei koiran kanssa harrasteta metsästystä.
Parhaat vastaukset saat Suomen Pystykorva järjestöstä. Kyllä sieltä sinulle ihan fiksusti vastataan. kysele sieltä.
http://www.spj.fi/
Muuten allekirjoitan kaiken tuosta Uman kirjoituksesta, mutta tähän:
"Vielä siitä jos on kovakin metsästys koiran vietti, niin voipi tulla pahojakin ongelmia, ellei koiran kanssa harrasteta metsästystä."
sanoisin, että kyse on enemmän metsästyskoulutuksesta. Metsästyskoirarodun kanssa tulee ongelmia, jos sitä ei metsästysasioiden suhteen kouluteta. Eiväthän kaikki metsästyskoirat pääse usein sinne metsälle, joten ei se metsästämään pääseminen ole se aino autuaaksi tekevä asia. Lähinnä on tärkeää, että koiran metsästysvietti on kuolutuksella otettu haltuun. Koiralle siis pystytään helposti ilmaisemaan, mitkä jäljet ovat eitoivottuja (esim. kaupungissa lintukoiran ei tarvitse jahdata/seisoa puluja tai rantojen pullasorsaparvia). Sitten myös muilla aktiviteeteilla voi koiralle korvata metsästyksen puutetta, enemmän liikuntaa, leikkejä, agilityä jne. jne.
Itse en ottais seurakoiraksi koiruutta, jossa on metsästysrotua ja vielä vähemmän, jos on suomen pystykorvaa(jäniskoiraa)..ihana ja sievä rotu, mutta mielestäni vaatii sen, että pääsis metille ja aika kova seropinakin kuulemani mukaan karkailemaan, jos ei saa toteutettua metsästysviettiä. Kova myös haukkumaan, ainakin itselläni oli aikanaan pystykorvan ja isästä ei tietoa sekoitus, niin oli aika mahdoton opettaa asumaan kerrostalossa,(haukkui ja söi kaiken, kun oli yksin) lopulta kolmen vuoden jälkeen luovuin ja annoin maalle, eli siellä perheen lemmikkinä kaksitoistavuotiaaksi(sai paimentaa ja kulkea kalalla..isäntä kuletti joka paikassa luonnossa mukana) Mutta en tiedä muuten tilanteesta, kuin et en ottais sohvaperunaksi koiraa, jossa on metsästysrotua.
Mikä paholainen metsästyskoira on muka? Hei ihmiset, eihän metsästyskoiratkaan aina vain metsästä, suurin osa vuodesta ollaan vain kotosalla. Puuhaillaan tavallisia asioita, juostaan pitkästi jne. Suomen pystykorva on iloinen veikko, rakastaa kyllä haukkumista, mutta sitä saa vähennettyä kotioloissa oikealla opetuksella. Minulla tällähetkellä kolmas suomenpystykorvajohdannainen, ei liikoja räkytä, 80% vähemmän mitä naapurin saksanpaimenkoirat. Pisti vain silmään tuo pystykorvakammoisuus ja metsästyskoirapelko.