Useimmat ajattelevat sukupuolta jonain itsestäänselvyytenä ja joka tarkistetaan pöksyistä. Kuitenkin sukupuoli jakautuu ainakin viiteen osasektoriin, nimittäin 1) kromosomiseen 2) hormonaaliseen 3) fyysiseen 4) sosiaaliseen ja 5) juridiseen sukupuoleen.
Näistä ainoastaan kromosomista sukupuolta ei voi muuttaa. Urheilussa sukupuoli tarkistetaan tarvittaessa kromosomeista, mutta muussa elämässä juridinen sukupuoli on määräävä.
Ihmiselle itselleen lienee sosiaalinen sukupuoli se tärkein. Ja sen jälkeen kaikki sitä tukevat osasektorit.
Näistä ainoastaan kromosomista sukupuolta ei voi muuttaa. Urheilussa sukupuoli tarkistetaan tarvittaessa kromosomeista, mutta muussa elämässä juridinen sukupuoli on määräävä.
Ihmiselle itselleen lienee sosiaalinen sukupuoli se tärkein. Ja sen jälkeen kaikki sitä tukevat osasektorit.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuohon voisi vielä lisätä oman sukupuolikokemuksen, jota ei myöskään voi muuttaa. Ihminen henkisenä olentona on sukupuoleton, joten tuolla sukupuolikokemuksella täytyy olla fyysinen peruste. Luultavasti se löytyy aivoista ja on tulevaisuudessa kuvattavissa tai muuten todennettavissa kokeellisesti. Säästytään sitten tältä psykohömpötykseltä kokonaan.
" joten tuolla sukupuolikokemuksella täytyy olla fyysinen peruste. Luultavasti se löytyy aivoista ja on tulevaisuudessa kuvattavissa tai muuten todennettavissa kokeellisesti. Säästytään sitten tältä psykohömpötykseltä kokonaan."
Entäs jos sukupuolikokemukselle löytyy perustelu siitä, että jossain (varhaisessakin) vaiheessa transhenkilö, yksinkertaisesti tulee siihen tulokseen, että haluaisi mielummin olla toista sukupuolta, esim. oma sukupuoli ei vain mielytä tai toinen sukupuoli tuntuu houkuttelevammalta elämistavalta.
Kuvittelisin erityisesti lapsen olevan erityisen herkkä tälläiselle ajattelulle, lapsihan voi myös toivoa/kuvitella olevansa esim. kissa.
Ja koska on helpompi, jos oman toiveen/halun voi selittää omasta tahdosta riippumattomana, syntyy teorioita geenien sanelemasta pakosta esimerkiksi ja harras toive ajan kanssa muodostuu uskoksi siitä, että onkin oikeasti syntynyt väärään kehoon.
Esimerkiksi itse jollain tasolla toivoisin ennemmin olevan toista sukupuolta, koska kuvittelisin sen olevan kaikin tavoin mukavampaa. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että minulla olisi jokin "sukupuolikokemus", joka väittäisi minun olevan jotain muuta, mitä fyysisesti en ole.
Toisaalta henkilökohtaisesti minulla ei ole myöskään "sukupuolikokemusta", joka saisi tuntemaan minut jollain tavalla fyysisen olemuksen lisäksi siltä mitä olen.
Olen varmaan tosi outo tämän "sukupuolikokemattomuuden" kanssa.
Olisi kiva tietää onko normaalisti kaikilla ihmisillä "sukupuolikokemus" itsessään, joka ei perustu fyysiseen olemukseen, koska itse en ole ikinä kokenut omaa sukupuolta muulla tavalla, kuin tietämällä kumpi olen vartalon perusteella.
..loukkaannu tuosta ajatuksestasi, mutta. Jos yritän soveltaa itseeni tuota kohtaa,
" ...ja harras toive ajan kanssa muodostuu uskoksi siitä, että onkin oikeasti syntynyt väärään kehoon."
niin ei onnistu, koska pienestä asti olen tiennyt, että en ole poika. Muiden mielestä kyllä. Se ei taas minua miellyttänyt. Minkä ajan kanssa minulle olisi näin ollen muodostunut tuo usko mitä olen? En missään vaiheessa ole myöskään huomannut,että minuun olisi iskenyt halu olla nainen, ja sen johdosta tavoittelisin naisena olemista. Se on se tunne, että olen, niin se saa minut toimimaan ja hankkimaan apua. Näin minun kohdallani on ollut.
Minun kohdalla tuo toivejuttu ei ainakaan toimi. Synnyin nimittäin pojaksi (niin siis rekisteröitiin syntymän yhteydessä) ja olisin hartaasti myös toivonut olevani poika. Mutta en vaan ollut. Vielä aikuisenakin hain erilaisia terapiamuotoja, jotka olisivat päästäneet päänupistani naissukupuolen pois. Ei vaan onnistunut. Joten lopulta alistuin ja menin korjausprosessiin. Nyt olen ollut jo vuosia niin sisältä kuin päältäkin nainen. Mutta vieläkin, jos voisin valita olisin ehkä mieluummin mies. Miehen elämä olisi helpompaa.
Olen myöskin valmis ottamaan vastaan sen sukupuolen mikä pääkopan sisällä,eli nainen.Minkä ikäisenä aloit sukupuolenvaihto prosessiin ? Menikö kaikki hyvin kohdallasi?
Kaikki meni oikein mukavasti enkä todellakaan valita. Etukäteispelot osoittautuivat perusteettomiksi (siis että syrjittäis tai ei menisi läpi naisena). Mutta ei tässä todellakaan mistään toiveesta ole kyse. Se, että olen nyt iloisempi ja tasapainoisempi johtuu siitä, että ristiriita on poissa, ei siitä että olen nainen. Kuten sanoin, voisin ihan mielelläni olla mieskin, mutta ilman sukupuoliristiriitaa.
Saija-ts, väitit jossain ketjussa olevasi varma tapaus. Mitähän se mahtaa tarkoittaa, kun et tunnu tietävän oikeita termejäkään?
Luulisi, että nämä ns. varmat tapaukset, jos sellaisiksi voi ketään edes sanoa, osaisivat ottaa asioista selvää.
"...koska pienestä asti olen tiennyt, että en ole poika."
Osaisitko sanoa mistä olet sen tiennyt, vai onko ollut vain sellainen tunne?
Kyllä minäkin olin jo kauan varma tapaus ja tutkimuksissa lääkäritkin sen totesivat. Mutta minäkin käytin alussa vääriä termejä, kunnes muut korjasivat. Kantapään kautta oppii ja etsii lisää tietoja. Prosessin edetessä minäkin olen oppinut aina vaan lisää, tänään viimeksi sairaalassa.
Ovat olleet ymmärtäväisiä meikäläisiä kohtaan.