omat takaisin

tulee jotenkin tunne, että olenkohan nyt hirveä, kun haluan omiani takaisin. Hirveän itsekäs ja itara ja ahne yms. =( Sinulla varmasti sama syy, kuin minullakin, tunnearvo. Itse annoin lainaksi sukulaiseni tekemiä vaatteita muutaman ja lisäksi kaupasta ostettuja ja äitiyspakkauksesta tulleita, joista sanoin, ettei tarvi palauttaa. Kaipailen edelleen pientä haalaria, joka esikoisella oli sairaalasta kotiutuessaan. He, joille lainasin niitä, itse vielä lupasivat palauttaa myöhemmin antamani toppahaalarit, vaikka niitäkään en luvannut kaivata takaisin. Joskus oli puhetta siitä pienestä "tunnearvohaalarista" heidän kanssana ja lupasivat palauttaa, mutta siitäkin on jo taas kulunut vuosia. Ja itsellä niiiin materialistinen olo, vaikka syy onkin tunneperäinen =(

Älkää hyvät ihmiset lainatko mitään , mistä ette ole valmiita luopumaan!!!

Itse olen huomannut että jos lainaan jotain (tavarat, vaatteet, raha, ym), niin en odota saavani sitä enää takisin... niin ei tule pettymyksiä.

Jos jokin on niin arvokasta että sen haluu takaisin, niin ei kannata lainata. Sitä joko ei saa takaisin muuten vaan tai on tosiaan niin kulunut et harmittaa.

En myöskään enää lainaa mitään muilta, koska tiedän että voi sattua vahinko tai muuta vastaavaa.

Meillä on ystäväpiirin kesken ollut vauvanvaatekasan "kierrätys tapa" ja hyvin on toiminut. Jokainen on ensin ottanut siitä lainaan antamastaan kasasta ne itselleen tärkeimmät "tunnearvo vaatteet"sivuun ja jos meistä joku on niitäkin tuputtanut mukaan annettavaksi, niistä on nätisti kieltäydytty koska niitä ei tahdo vahingossakaan tärvellä.
Niistä muista kasaan menevistä vaatteista on sovittu, ettei niiden käyttämistä tarvitse pelätä kulumisen tai häviämisen pelon takia.

Vaatekasan vaihtaessa käyttäjäänsä siitä puuttuu aina jotain mutta samalla se on lisääntynyt jollain. Ei haittaa ketään, kun ne tunnearvoisimmat ovat itsellään tallessa.

Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä antaa lainaan ja kenelle. Siinä ei paljon sukulaisuus paina jos tulee tilanne että vaatteiden / tavaroiden arvon käsitykset menevät täysin ristiin. Muutaman sukuriidan poikasen tiedän näistä syntyneen :)
Kaikki eivät ole ymmärtneet sitäkään, että lainaajan oma uusi syntyvä vauva saattaisi tarvita yhtälailla niitä vaatteita päälleen eli palautus on unohdettu kokonaan.

olen ottanut aikanaan sen linjan, että ne vaatteet joilla on itselle suurempi merkitys ei lähde kiertoon ollenkaan tai korkeintaan lainaan johonkin juhlaan tms. Itse kudoin valtavasti ensimmäiselle ja muillekkin monimutkaisia kirjoneuleita ja kuvioneuleita ja vaikka mitä. Onneksi niitä ei tullut lainattua ensimmäisellekkään kun kahdella ekalla lapsella niin lyhyt väli ja sitten olin jo viisaampi..

Koska olen niitä harvoja käsityöihmisiä tuttavapiirissä niin olen toki kutonut monelle sitten omaa tavaraa lahjaksi ja jostain syystä niitä kyllä pidetään todella huolella. Toisaalta monasti kierrosta tulee meille lähes uutta vaatetta jossa esim vetskari rikki, korjaan sen ja sitten saavat taas ehjän vaatteen takaisin seuraavalle, niuhompi olisi hyväksikäytetty?

Samaa linjaa olen pitänyt vaatteissa ja siksi esim tietyt vaatteet eivät lähde lainaan mihinkään. Inhottavaa on kun joku kysyy sitten suoraan lainaatko jotakin tiettyä vaatetta ja joutuu sanomaan että ei anna ja vaaditaan perusteluja! Koko lainaushan on vapaaehtoista.. Toiset myös loukkaantuu koska osaavat kyllä huolehtia vaatteista hyvin mielestään, mutta samalla unohtuu että on välillä mennyt omat ja vieraat sekaisin ja osa jäänyt kokonaan palauttamatta! Ihmisten välillä on eroja todellakin tässäkin asiassa.

Nyttemmin on sellainen tilanne, että meiltä odotetaan lapselle pieniä vaatteita, mutta kyseisestä paikasta ei tule meille juuri mitään tai ovat todella jo roskistavaraa tullessaan. Harmittaa kun näkee kuinka meiltä aikanaan mennyt vaate onkin sukulaisen jollakin tuttavan lapsella. Ja kun kokoasioista johtuen vaatetta todella menee vain meiltä niin asian ei pitäisi olla vaikea.. no, nyt menee se mikä menisi muuten uffille! Alunperinhän idea oli että vaatetta kierrättämällä kaikki hyötyy?!!