Täysin turhan välivuoden jälkeen olen pakon edessä päättänyt hakea ko. opinahjoihin, koska jonnekin on ihan pakko syksyllä päästä. Nyt sitten olisikin haussa muita samaan/toiseen tähtääviä tyyppejä, sillä lukeminen tuntuisi jokseenkin helpommalta, jos olisi vertaistukea apuna. Sen verran utopian puolelle tuntuu menevän Saarikosken runot, Jyväskylän pääsykoekirjasta puhumattakaan. Lisäksi olisi kiva kuulla kokemuksia, neuvoja, yleistä sonnanjauhantaa jo opiskelemassa olevilta. Minkälainen oli pääsykoe, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, mitämitämitä?
Apuja, kiitos.
Apuja, kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onhan Oulussa pääsykoekirjana myös Niina Hakalahden Hengenahdistusta. Jospa saisit siitä irti enemmän kuin Saarikoskesta?
Mitä tarkoitat pakon edessä olemisella? Kirjallisuus on ala, jota opeskellakseen kannattaa omata hyvän motivaation: Työtä on paljon opiskeluaikana, ja varsinkin jos ei aio opettajaksi, valmistumisen jälkeen työpaikan saaminen voi olla tällaiselle äärihumanistille vaikeaa.. Etkö voisi mennä vaikka töihin vielä vuodeksi, jos ala ei oikeasti kiinnosta?
Itse hain kahtena kesänä ylioppilaaksi tulon jälkeen OUluun suomen kieltä ja kirjallisuutta lukemaan. Kolmantena keväänä heivasin suomen pois ja hain kirjallisuuteen Ouluun ja Jyväskylään. Molempiin tulin valituksi, mutta valitsin Oulun.
Hyvin olen viihtynyt, ja Jyväskylässä samaista oppiainetta opiskelevilta ystäviltä kuulemistani jutuista päätellen uskoisin viihtyväni Oulussa paremmin kuin Jyskylässä.
Luulen, että Jyväskylässä arvostetaan (vieläkin) enemmän ryhmätöitä?
Pääsykoekysymykset ovat yleensä aika simppeleitä, filosofistakin pohdintaa vaativia kysymyksiä. Viime keväänä Sinisalon "Ennen päivänlaskua ei voi" -romaanista kysyttiin ... öhh.. enpäs muistakaan enää..
Pääsykokeissa vaaditaan tiedon- ja tekstintuottamista sekä analysointikykyä. Oulussa analyysin kohteena ollevat siis nämä Hakalahden ja Saarikosken teokset, ja sitten tilaisuudessa jaetaan artikkeli, jota pitää eritellä tai pohtia. Jyväskylässä lienee samantapainen käytäntö, mutta siellä saattaa olla muutakin tekstä analyseerattavana, viimeksi jokin runo. (En ihan varma ole, oliko se opettajalinjalaisille vai kaikille)
Näitä tänään mietin.
Hakalahden kirja on jo luettuna ja tuntui suhteellisen helpolta ja ymmärrettävältä noihin runoihin verrattuna. Liitelee hieman enemmän itselle tutuissa sfääreissä.
Pakon edessä tarkoittaa sitä, etten enää halua tuhlata toista välivuotta olemalla töissä. Tällä koulutuspohjalla ei ole hurrattavaa töissä ja vajaa vuosi kaupan kassalla oli ihan tarpeeksi. Opiskelupaikan saannin myötä mahdollistuu muutto pois kotoa ja kotikaupungista, puhumattakaan siitä että tunnen tuottavani itselleni ja muille pettymyken, jos tänäkin vuonna jään ilman opiskelupaikkaa. Välivuosi sinänsä oli pettymys, ettei ajatukset ole yhtään sen paremmin selvillä kuin viime vuonna - useampi eri ala kiinnostaa, joten oli vain pakko valita joku. Kirjallisuuteen päädyin siksi, että rakastan kirjallisuutta. Melko heppoista, mutta jotenkinse nyt vain oli päätettävä.
Olisi mukava saada jotain osviittaa siitä, kuinka vaativia pääsykokeet ovat ja kuinka hiki hatussa niihin täytyy lukea. Pääseekö jo oman järjen käyttämisellä edes johonkin vai onko kirjat osattava suurinpiirtein ulkoa?
Yhtenä ongelmana on myös se, että eräs toinenkin ala kiinnostaisi, mutta poikkeaa kirjallisuudesta aika paljon... Kannattaako siis keskittyä vain siihen vai voiko samaan aikaan lukea ihan toisen alan pääsykokeisiin? Fakta vain on se, että pää hajoaa kaikinpuolin, jos en pääse hyväksytyksi minnekään.
"Yhtenä ongelmana on myös se, että eräs toinenkin ala kiinnostaisi, mutta poikkeaa kirjallisuudesta aika paljon... Kannattaako siis keskittyä vain siihen vai voiko samaan aikaan lukea ihan toisen alan pääsykokeisiin? Fakta vain on se, että pää hajoaa kaikinpuolin, jos en pääse hyväksytyksi minnekään."
Niin, en tiedä onko kirjallisuuden pääsykoekirjojen lukemisesta hyötyä muille aloille suuntautumisen kannalta, mutta kirjallisuuden kannalta muiden alojen opiskelemisesta on erittäin paljon hyötyä.
Tämä tulee vastaan jo yksin siinä, että kirjallisuustieteen teoriat lainailevat sieltä sun täältä, psykologiasta, semiotiikasta, filosofiasta, sosiologiasta, jopa kybernetiikasta (joka on ollut oman kirjallisuusaiheisen graduni kannalta varsin keskeinen aihepiiri).
Vietin omat kaksi välivuottani eräässä kansanopistossa opiskelemassa Jyväskylän Avoimessa Yliopistossa kirjallisuutta ja kirjoittamista. Näistä opinnoista saadut tiedot varmasti auttoivat yliopistoon pääsyä enemmän kuin mikään itsenäinen kevätpänttäys. Ehkä kokemuksesi välivuodesta olisi ollut antoisampi, jos olisit voinut viettää sen "harjoittelemalla" mahdollisia tulevia yliopisto-opintoja?
Miltä kuitenkin kuulostaisi vielä yksi välivuosi opskelemalla vaikka avoimen yo:n kursseja? Siellä voisi suorittaa vaikka kirjallisuuden perusopinnot. Jos vielä menisit johonkin sisäoppilaitokseen, pääsisit samalla kokeilemaan asumista muualla kuin kotona. KAtsoppas vaikka www.epopisto.fi.
Silloin ei ainakaan kenelläkään olisi valittamista, että etpä päässyt mihinkään. Sitäpaitsi, itseäsi vartenhan sinä koulutusta hankit, et sukulaisten tai kenenkään muunkaan. Parempi miettiä tarkkaan koulutusalaansa kuin suinpäin rynnätä johonkin miellyttääkseen muita.
Pääsykokeet ovat aivan inhimillisiä. Teoriakirjoista kannattaa sisäistää tärkeimmät termit ja niiden käyttötarkoitus. (Vaikka itse en tainnut viime keväänä avatakaan sitä teoriakirjaa... :D)
Luulen, että tärkeintä on kuitenkin näyttää ymmärtäneensä lukemansa: Pohdi kaunokirjallisten teosten teemoja, päähenkilöä ja hänen motiivejaan, teoksen ja sen henkilöiden suhdetta ympäröivään maailmaan ja yhteiskuntaan.
Tutustu teosten henkilöihin, muista heidän nimensä.
Hengenahdistuksesta voin sanoa sen verran, että kirjailija itse oli melko pettynyt, kun kustantaja listasi sen viihdekirjoihin. Kyllä siinä lafkassa julkaistaan paljonkin viihteellisempiä teoksia ilman, että niitä erikseen luokitellaan viihteeksi.
Tarkkailepa muuten sitä, miten Hengenahdistuksen päähenkilön parisuhde ja lämpöpatterin toiminta ovat suhteessa toisiinsa..
(Siitä kertoo jotain sekin, että alunperin romaanin nimeksi meinattiin laittaa "Patterinkorjaajat")
Varmasti välivuodesta olisi ollut enemmän hyötyä, mutta näin jälkeenpäin nyt on aika turha jossitella. Vuosi sitten olin saanut kirjoitukset pois alta eikä jatko-opintojen suhteen juurikaan ollut mitään hajua. Hain kyllä opiskelemaan, mutta silloin oli niin paljon vähemmän paineita, ja pääsykokeet menivätkin enemmän ja vähemmän 'hälläväliä'-asenteella.
Tajuan kyllä sen, että opiskelen vain ja ainoastaan itseäni varten, ja itse ne pahimmat paineet luon. Tiedän, ettei toinen välivuosi mikään synti ja häpeä ole, itse vain sen luuserin leiman otsaani lyön, jos niin käy. Hirveä halu ja into päästä opiskelemaan ja akateemiseen maailmaan, ongelmia vain tulee siinä, mikä olisi se ominaisin paikka, jonne hakea. Jossain vaiheessa se kuppi vain kaatua niin, ettei niinkään väliä mitä opiskelen, kunhan vain opiskelen.
Kiitos, pitääpä tarkistaa tuo osoite. Kuitenkin, juuri se opiskeluiden perässä muuttaminen ja äidin helmoista karkaaminen on osa kuumetta päästä johonkin kouluun. Kaipaa jo sitä itsenäistymistä, kun iänkin puolesta alkaa olla jo aika katsella muita mantuja. Muutenkin paljon kiitoksia näistä ohjeista ja neuvoista, hyötyä näistä on kyllä ollut. Saa lukemisintokin vähän enemmän tuulta purjeisiinsa. :)