Hei!
Onko kenelläkään kokemusta kahden lesken (toinenkin tavallaan leski,koska lasten toinen vanhempi kuollut heti pian eron jälkeen) ja lastensa muodostamasta perheestä? Olisi kiva kuulla kokemuksia!
Tulee vain mieleen, kun tämän palstan kirjoituksia lukee, että mahdollisesti jollain tavalla "helpompaa" elämä, kun ei niitä exiä ole "haittaamassa"?? Pahalta tuntuu lukea palstalla olevia kirjoituksia, joissa monessa kirjoitetaan erittäin katkeraan ja riitaisaan sävyyn lasten toisesta vanhhemmasta. Miten aikuiset ihmiset voivat olla niin katkeria? Olkaa onnellisia, että lapsillanne on kaksi elossa olevaa vanhempaa! Toisen vanhemman mustamaalaus vahingoittaa lasta ja tuntuu todella pahalta.
Ja naisille/miehille, jotka ryhtyvät seurustelemaan lapsellisen ihmisen kanssa sanoisin: miettikää ensin, pystyttekö siihen kuvioon ja elämäntilanteeseen sopeutumaan. Älkää tuottako lapsille (vaikka vieraiden lapsia ovatkin) tuskaa laiminlyömällä heitä!! En ymmärrä, miten joku vanhempi viitsii tuollaista edes katsella...
Onko kenelläkään kokemusta kahden lesken (toinenkin tavallaan leski,koska lasten toinen vanhempi kuollut heti pian eron jälkeen) ja lastensa muodostamasta perheestä? Olisi kiva kuulla kokemuksia!
Tulee vain mieleen, kun tämän palstan kirjoituksia lukee, että mahdollisesti jollain tavalla "helpompaa" elämä, kun ei niitä exiä ole "haittaamassa"?? Pahalta tuntuu lukea palstalla olevia kirjoituksia, joissa monessa kirjoitetaan erittäin katkeraan ja riitaisaan sävyyn lasten toisesta vanhhemmasta. Miten aikuiset ihmiset voivat olla niin katkeria? Olkaa onnellisia, että lapsillanne on kaksi elossa olevaa vanhempaa! Toisen vanhemman mustamaalaus vahingoittaa lasta ja tuntuu todella pahalta.
Ja naisille/miehille, jotka ryhtyvät seurustelemaan lapsellisen ihmisen kanssa sanoisin: miettikää ensin, pystyttekö siihen kuvioon ja elämäntilanteeseen sopeutumaan. Älkää tuottako lapsille (vaikka vieraiden lapsia ovatkin) tuskaa laiminlyömällä heitä!! En ymmärrä, miten joku vanhempi viitsii tuollaista edes katsella...
Vastaukset 1
Vanhimmat
mistä ei tiedä. On oikeasti niin mahdottoman vaikeita tapauksia, SUPLI:n sivuilta saa hyvän käsityksen. Jotenkin itsekin olen jo asioiden kanssa sinuiksi päässyt, vaikka etälasten äidin kanssa ei toimeen tullakaan.
Kaikki on paperilla jopa naurettavan tarkkaan sovittu, lapset alkavat olla jo isoja, ymmärtävät, että heidän äitinsä on vaikea tulla ylipäänsä kenenkään kanssa toimeen. He rakastavat äitiään, niin tulee olla. He tulevat myös jotenkin hänen kanssaan toimeen, tietävät että kaikkea ei täysin avoimesti voi sanoa, me emme. Onneksi ei tarvitse, ikääväähän se on, mutta eivät ne asiat riitelemällä parane, jos riitelemisestä, vallankäyöstä, katkeruudesta, mustamaalaamisesta, ym. ei tule koskaan loppua. Meillä siis asiat ratkesivat, kun oikeudesta tuli tuo päätös tapaamisista, lomista, ym.
Lapset ainakin nykyään näyttävät olevan taas onnellisempia ja tasapainoisempia, toisaalta heidän äidillään on nyt uusi mies, eikä äiti enää lastensa mukaan ole niin hermostunut kuin ennen. Sormet ristiin että se juttu kestää, voisi ehkä koittaa niitä välejäkin vähän paikkailla?
Ehkä?