HEI!!!
Olen pyörinyt täällä palstalla kohta puolivuotta. Valitettavasti olen huomannut että huhut sosiaalityöntekijöiden vallankäytöstä nauttimisesta olevan tosiasia.
Olen itse bioäiti, kaksi vanhempaa lastani asuvat vielä sijoituksessa, olen hakenut huostassapidon lopettamista, mutta eipä näytä helpolla onnistuvan.
Jouduttuani näiden vaikeiden asioiden eteen olen todennut, ettei mikään näissä tilanteissa ole itsestäänselvää. Olen huomannut valitusten kaikuvan kuuroille korvilla ja valitusreittien puuttuvan.
Lapsiasiavaltuutettu on hyvä asia, muttei hän voi valitettavasti ottaa yksittäisiin asioihin kantaa.
Lakiuudistuksista puhuminen ja niiden tekeminen on myös hyvä asia, muttei sekään auta yksilöä hädässään ainakaan ennenkuin laki astuu voimaan ja sen noudatus saadaan toimimaan.
Tulin siihen tulokseen, että vaikka oma tilanteeni on mitä on ja siihen en voi vaikuttaa enempää kuin vaikutan, voin ehkä vaikuttaa yleisellä tasolla. Se, että muuttaa yksilönkokemukset yhdeksi yleiseksi kertomaksi, jonka välittää eteenpäin päättäjille saataisi joskus tulevaisuudessa säästää jonkun muun näiltä kärsimyksiltä.
Siksi haluan kertoa tarinoitamme. Haluan kirjoittaa kirjan, jossa on perheiden tarinoita sosiaalihuollon lainrikkomuksista ja vallan väärin käytöksistä.
En tiedä, valmistuuko kirjani koskaan, mutta jostain pitää aloittaa. En tiedä, julkaistaanko kirjaa koskaan, mutta en voi kuin yirttää.
Mutta voidakseni kirjoittaa, tarvitsen teidän apuanne. Tarvitsen tarinoita, kertomuksia elävästä elämästä, joita kirjaan voin sisällyttää. Etsinkin nyt vapaaehtoisia kertomaan tarinaansa. Tarinoita voi lähettää minulle sähköpostitse, käyttäen nimimerkkiä ja osoitetta, joka ei henkilöllisyyttä paljasta.
Katsotaan, saataisiinko jotakin aikaan!
terv. Tiedonhakija
[email protected]
Olen pyörinyt täällä palstalla kohta puolivuotta. Valitettavasti olen huomannut että huhut sosiaalityöntekijöiden vallankäytöstä nauttimisesta olevan tosiasia.
Olen itse bioäiti, kaksi vanhempaa lastani asuvat vielä sijoituksessa, olen hakenut huostassapidon lopettamista, mutta eipä näytä helpolla onnistuvan.
Jouduttuani näiden vaikeiden asioiden eteen olen todennut, ettei mikään näissä tilanteissa ole itsestäänselvää. Olen huomannut valitusten kaikuvan kuuroille korvilla ja valitusreittien puuttuvan.
Lapsiasiavaltuutettu on hyvä asia, muttei hän voi valitettavasti ottaa yksittäisiin asioihin kantaa.
Lakiuudistuksista puhuminen ja niiden tekeminen on myös hyvä asia, muttei sekään auta yksilöä hädässään ainakaan ennenkuin laki astuu voimaan ja sen noudatus saadaan toimimaan.
Tulin siihen tulokseen, että vaikka oma tilanteeni on mitä on ja siihen en voi vaikuttaa enempää kuin vaikutan, voin ehkä vaikuttaa yleisellä tasolla. Se, että muuttaa yksilönkokemukset yhdeksi yleiseksi kertomaksi, jonka välittää eteenpäin päättäjille saataisi joskus tulevaisuudessa säästää jonkun muun näiltä kärsimyksiltä.
Siksi haluan kertoa tarinoitamme. Haluan kirjoittaa kirjan, jossa on perheiden tarinoita sosiaalihuollon lainrikkomuksista ja vallan väärin käytöksistä.
En tiedä, valmistuuko kirjani koskaan, mutta jostain pitää aloittaa. En tiedä, julkaistaanko kirjaa koskaan, mutta en voi kuin yirttää.
Mutta voidakseni kirjoittaa, tarvitsen teidän apuanne. Tarvitsen tarinoita, kertomuksia elävästä elämästä, joita kirjaan voin sisällyttää. Etsinkin nyt vapaaehtoisia kertomaan tarinaansa. Tarinoita voi lähettää minulle sähköpostitse, käyttäen nimimerkkiä ja osoitetta, joka ei henkilöllisyyttä paljasta.
Katsotaan, saataisiinko jotakin aikaan!
terv. Tiedonhakija
[email protected]
Vastaukset 16
Vanhimmat
laittaisin reilusti nimeni, toki on jokaisen oma asia lähetellä nimettömänä kertomuksiaan, jotka voivat mennä suoraan viranomaisille, mistäsitäkoskaan tietää.
Mutta ymmärrä sinä minun. Niinkuin kirjoitin, olen itsekin bioäiti, kaksi lasta sijoituksessa, taistelu kotiinpääsystä kesken.
Jos siis annan nimeni, otan itse riskin siitä, että sos.tt. lukee minun aikovan julkistaa heidän laittomuutensa. Mahtaisiko heillä yhteistyö parantua sen kuullessaan?
Kirjoitin myös voivani ottaa tarinan vastaan sähköpostiosoitteesta, joka ei kerro käyttäjän nimeä, niinkuin ei omanikaan. Tarinaa voidaan käydä läpi nimettömästi, tarpeen vaatiessa paikkakuntatiedoitta myös. Ja jos kirja julkaistaan, julkaistessa tarkoitus on nimenomaan suojata niin tarinoiden lasten kuin heidän vanhempiensakin henkilöllisyys! Muutenhan sosiaalihuollon kiusa kyseisiä perheitä kohtaan vain pahenisi!!!
Huomasin, että olet ehkä vieraillut www.vanhemmat.com sivuilla myös. Ainakin joku, jolla on sama nimimerkki. Mutta sinne sinun kannattaisi tutustua, ja lukea niitä tarinoita, sekä yksityisviestillä saat käyttäjään yhteyden.
Siellä on isien kertomuksia myös. Isien, joilta isyys ja vanhemmuus on viety.
Olet ottanut rankan aiheen. Mitä enemmän näitä juttuja lukee, sitä surullisemmaksi käy.
http://www.vanhemmat.com/phpbb/index.php
Hei Pirjo!
Olen huomannut, että kirjoitat täällä paljon ja olet selvästi näissä jutuissa aktiivinen. Sivumennen olen nähnyt myös tarinaasi. Olisitko sinä yksi niistä, jonka tarinaa saisin kunnian lainata kirjassani?
Sinulla olisi selvästi paljon kerrottavaa paitsi sossujen omituisista toimista, myös huostaanotettujen lasten äidin tunteista ja kokemuksista.
Ota yhteyttä sähköpostiini, jos jaksaisit tarinasi minulle kertoa!
Ja kiitos linkistä, minähän se sielläkin ihmettelen.... ;)
Otan yhteyttä.
etkö keräisisi ensin täältä keskustelupalstalta, sinakin minun kirjoitukseni saat julkaista, keräile kaikki jotka ovat aitoja elämäntaarinoita, kyllä täälläkin niitä paljon saa kasaan...en ttiedä onko joku laki joka kieltää sen, mutta ainahan voit siis kerätä esimerkkejä ja tapauksia yksilöimättä miten olet aineiston kerännyt, ainakin täällä kirjoitetut jutut ovat totta ...vaikka esim omaa kertomustani joku epäili...miksi valehtelisin mitä etua siitä olisi?
Hyödynnän yleisellä tasolla toki keskusteluista saamiani tietoja, yksilöimättä tarinan alkuperää. Mutta kokonaisia tarinoita varten tarvitsen yhteyden tapauksen kokijaan voidakseni kysellä tarvittaessa tarkempia tietoja esim. Ehdoitettiinko perheneuvolaa, lakimiestä, purkua, terapiaa tai mistä milloinkin sitten lisätietoa tarvitsisin...
sovi hastatteluja niin sat haluamasi tiedot, itse olen ainakin halukas tulemaan haalatatteltavaksi...voit meilata: [email protected] ja laittaa kysymyksiä joihin halua vastauksen...osallistun mielelläni muuten mutta omaa nimeäni en ehkä halua julkisuuteen, viranomaisilla on kyllä keinot...tiedätkö että eräskin lääkäri järkättiin mielisairaalaaan suljetulle koska yritti auttaa liian innokkaassti jotain perhettä. mafiaa vastaan ei kannata taistella avoimesti...älä pilaa mahdollisuuksiasi äläkäö toimi omalla nimelläsi!
Kieltämättä haastattelemalla saa paljon juuri sitä tietoa, mitä tahtookin, mutta verrattuna ihmisen vapaaseen kertomaan, voi haastattelussa jäädä jokin kiintoisa yksityiskohta tai loistava sanonta huomaamatta varsinkin, kun haastattelun tekee kirjallisesti.
Vapaassa kerronnassa painottuu ne kohdat, jotka asian kokeneelle ovat tärkeimpiä ja se taas antaa tarinalle sen oman sävynsä ja vistinsä.
Voin toki kokeilla haastatteluakin, se tosin vaattii varmaankin useamman haastatteluosion, jotta tarina selkiytyy riittävän yksityiskohtaisesti.
Otan siis mieluiten vastaan omasanaisia tarinoita, joita sitten täydennän lisäkysymyksillä jos mahdollista ja tarpeen.
ajatus! Itse olen sijaisäiti ja olisi tosi mielenkiintoista lukea näitä tarinoita - nimenomaan "tarinoita" sillä nehän ovat sitten todella yksipuolisesti kirjoitettuja ja ainoastaan biovanhempien näkökulmasta.
Kuinka moni tarina lienee totta?? Sehän on tunnettu tosiasia, että biovanhemmat eivät näe itsessään mitään vikaa..
Hei!
Muistaakseni ferozan uusimman keskustelun yhteydessä sijaisvanhemmille on heitetty sana idea.
Mutta se, että sanot niiden olevan "vain tarinoita" ei pidä paikkaansa. Jokaisessa tapauksessa on olemassa 3 totuutta: On sinun totuutesi, minun totuuteni ja totuus.
Sitä paitsi biologisena äitinä tiedän, että vaikka sijaisvanhemmat ovat niitä "kunnollisia" ja tehtäväänsä tarkoin valittuja ja koulutettuja, ja biologiset vanhemmat niitä "hankalia" ja yhteistyökyvyttömiä (tämä siis kärjistäen rankasti) Ei se muuta sitä tosiasiaa, ettei sijaisvanhemmat edes saa lastensuojelun /perhehoidon papereita, jotka nekin olisivat vain sos.tt.n näkemystä. Sijaisvanhempi saa pientä pohjatietoa lapsen lähtötilanteesta ja oppii ajan kanssa tuntemaan lapsen, mutta mennyttä sijaisvanhempi ei tiedä, ellei joku asianosainen sitä kerro. Näin ollen siihen, mikä alunperin h-otossa meni vikaan tai huoltosuunnitelmasta unohtui ennen perhesijoitusta, on sijaisvanhemmalle arvoitus.
Siajsivanhemmalta haluaisinkin kuulla -en "toista puolta"- vaan omia tarinoita milloin ja miten sos.tt. kohteli teitä väärin. Näitäkin tapauksia löytyy.
Haluan kritisoida kirjani tarinoilla sitä, että Suomessa sos.tt. on aina oikeassa, eikä hänen päätöksiään juurikaan epäillä eikä hänen laittomuuksiaan tutkita.
Sos.tt. tuntuu olevan näiltä osin lain yläpuolella. Kun siihen lisätään ne tapaukset, joissa sos.tt. vielä rakastaa valtaa tai päästää henkilökohtaisuudet irti, saadaan tilanne, jossa lastenedun taakse voi verhota mitä vain ja laki menettää merkityksensä.
sijoitettujen lasten hyväksikäyttäjiä.
http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewforum.php?f=13
luepa vaan Dmpoyn ja Kosken kirjoittaman stoorit joissa lapset huostaanotettiin ja viranomaiset uhkaili... eivät kyl säästele omaa mainettaankaan...itsekö rypisit itsesäälissä ja itsesyytöksissä jos kirjoittaisit tarinasi, eikö jokainen"kaunistele" niinhän sossutkin omaa osuuttaan ja peittelevät virheitään, siihen heillä oileus jopa totuuden kustannuksella.Hallinto-oikeuskin säälivästi peittää pienet lainrikkomukset kun rötöstelijänä virkamies...
otetaan viranomaisten tekemällä päätöksellä
lapsi huostaan.
A) Vain sosiaaliviranomaisen kirjoittamat lausunnot ja asiakirjat ovat totta joka sana. Asiakirjat ja dokumentit eivät ole ajattelevan ja tuntevan ihmisen tekemiä, vaan tunteettoman koneen.
B) Kun lapsen biologiset vanhemmat aukaisevat suunsa, kirjoittavat jne, heidän puheensa, kirjoituksensa ovat valhetta.
He puhuvat, kirjoittavat omasta ja perheensä henkilökohtaisesta kokemuksesta ja tuntemuksesta tapahtuneeseen.
Eli huostaanotetun lapsen
vanhemman kokemuksia ja tunteita tapahtuneesta
voi ja saa sanoa valheeksi,
vähätellä ja mitätöidä heidän
ajatustensa/kokemustensa arvoa.
jospa olisit itse se sossu...tee mielikuvitusleikki: olisit sossu ja asiakkaasi olisi kuten sinä...etkö itsekin pakenisi epärealistisia vaatimuksia "avunsaannista" ja mieluummin tapaisi vain kollegooita jotka ymmärtävät että et jaksa enempää kuunnella kaikenmaailman ruikutuksia...
asiakkaita;
heitä jotka hakevat apua ja tukea perheelleen
ja heitä jotka "bongataan" lastensuojeluilmoituksilla;
viranomaisten tai yksityisten taholta.
Kumpaa väkeä ammattilainen,
sosiaaliviranomainen,
"haluaa" auttaa ja tukea.
Ja onko sosiaalivirastossa enää kummallekkaan ryhmälle mitään muuta tukea ja apuakaan
tarjolla kuin lapsen huostaanotto.
Tosi Cool! tämä nykyinen lastensuojelujärjestelmä.