Elikkäs, olen löytänyt eräästä väitöskirjasta hyvän kappaleen, jossa käsitellään sellaista asiaa, mitä itsekkin gradussani käsittelen.
Dilemmana on se, että tuossa pienessä kappaleessa on hirvittävä määrä lähdeviittauksia (10 kpl) joita minulla ei kuitenkaan ole artikkeleina ja joita en ole muussa tilanteessa käyttänyt. Miten teen, laitanko yhdeksi lähteeksi vain kirjan tekijän vai laitanko noi kirjassa esitetyt lähteet omaan graduuni ja käytän niitä kuten "omia" lähteitäni -?
Dilemmana on se, että tuossa pienessä kappaleessa on hirvittävä määrä lähdeviittauksia (10 kpl) joita minulla ei kuitenkaan ole artikkeleina ja joita en ole muussa tilanteessa käyttänyt. Miten teen, laitanko yhdeksi lähteeksi vain kirjan tekijän vai laitanko noi kirjassa esitetyt lähteet omaan graduuni ja käytän niitä kuten "omia" lähteitäni -?
Vastaukset 12
Vanhimmat
sinne merkitään ne lähteet, joita olet todellisuudessa käyttänyt, eikä niitä mitä väitöskirjan tekijä on käyttänyt, varsinkin jos hän on tehnyt niistä jonkin päätelmän, et voi käyttää sitä omana päätelmänäsi. Kysy ohjaajaltasi.
Ps. Olisi tosi kiva lukea välillä aloitus, joka ei ala sanalla elikkäs.
voit viitata esim näin:
Mäkeläinen 1990, s. 10 - 15; kts. myös viitteet.
Mäkeläinen 1990, s. 10 - 15; - Mäkeläinen viittaa väitöskirjassa mm. XXX. teokseen jne. Kts. viitteet.
Kuten edellinen kirjoittaja jo antoi ymmärtää, et voi laittaa lähdeluettoleen niitä lähteitä, jotka väikkärissä on mainittu, vaan sinun lähteenäsi on vain ja ainoastaan tuo väitöskirja.
Hienoa, tämä helpoittais ja selkeyttäs tekstiä kyllä aikapaljon. :)
Miksipä ei voi laittaa vk:ssa mainittuja lähteitä omiksi lähteiksi, jos ne hakee käsiinsä ja niihin tutustuu?!?! Voisihan käydä niinkin, ettei yhdy vk:n johtopäätöksiin samoista lähteistä ja/tai tarkastelukulma on vk:sta poikkeava vaikka aihealue olisikin yhtenevä. Voisiko myös olla lähteissä kokonaan mainitsematta ko. vk:a, jollei sen päätelmiin yhdy tai sitten vain ilmaisee sen viittauksenomaisesti?!? - Mielestäni ainakin teorialähteet ovat kiertävää "omaisuutta" ja toistunevat jopa vuosikymmeniä samatulkintaisina.
Meidän laitoksen kirjoitusohjeissa on tuosta seuraavasti: Eli pitää merkitä lähde josta olet lukenut ja sen lisäksi ne lähteet joita hän on käyttänyt. Eli siis et kirjoita hänen lähteitään lähdeluetteloon vaan kirjoitat ne lähdeviitteeseen esim. (xxx 1989 viitaten teokseen YYY (1988) ja artikkeliin ttt 1303:12-15 vol. 234234).
Asia selvis, periaatteessa aina pitäisi käyttää ensisijaisia lähteitä, eli etsiä ne
väikkäriin laitetut jutut ja viitata niihin.
(väikkärin kirjoittaja on voinut ymmärtää vaikka lähteensä asian väärin)
Hakalan Juha (graduoppaan kirjoittaja) sanoi, että periaatteessa tuollaisia toisen käden viitteitä ei suositella, niitä saisi olla gradussa yksi tai kaksi.
jotenka lähteiden penkominen jatkukoon.
Jep. Tavallaan siinä on jo tehty väikkärissä ko. lähteiden tulkinta ja juuri ko. väikkärin/tutkimuksen näkökulmasta, jolloin se ei välttämättä sovi suoraan sellaisenaan omaan työhösi. Ja juu, yleensä pitäisi aina kaivaa tosiaan alkuperäiset lähteet käsiin.
Ihan aina se ei minusta kuitenkaan ole välttämätöntä, esim. jos kyseessä on oman työn kannalta ikään kuin toissijainen asia. Eli siis sellainen asia, joka ei ole oman työn ja sen esittämän (hypo)teesin kannalta aivan keskeinen. Tietysti tällaisessa tapauksessa tulee myös aina miettiä tarvitseeko viitettä lainkaan. Mutta, kyllä minulla esim. on työn alla olevassa gradussani jokunen toisen käden lähde, enkä aio alkaa etsimään alkuperäislähteitä. Eikä ohjaajakaan itse asiassa niistä sen ihmeemmin kommentoinut.
... merkitseminen on aina tiedekunta- ja laitoskohtaista. Tarkista, miten ne teillä tehdään. Väitöskirjan tekijä ilmoittaa työssään ne lähteet, joihin hän on omat tulkintansa perustanut. Joten, mikäli sinä perustat jonkun oman työsi väittämän jonkun väitöskirjan tekijän tulkintaan; et viittaa väitöskirjan tekijän käyttämiin lähteisiin, vaan tuon väitöskirjan tekijän omaan tulkintaan kyseessä olevasta asiasta. Jolloin ei ole kyse niin sanotusta sekundaarilähteen käyttämisestä.
Itse olen tehnyt yhden gradun, yhden lisensiaatintyön ja väitöskirjakäsikirjoitus on parhaillaan esitarkastuksessa.
Joskus on tosin hyvä vilkuilla niitä lähteitä, joihin joku toinen oman tulkintansa perustaa. Sieltä saattaa nimittäin löytyä jotakin, joka vie omaa ajatteluasi eteenpäin.
että aina käytetään alkuperäisjulkaisua, eli jos haluaisi ihan kaikkien tieteen sääntöjen mukaan tehdä, pitäisi kaivaa nämä julkaisut käsiin missä siitä on kirjoitettu. Jos kuitenkin päätät käyttää tätä väitöskirjaa lähteenäsi, viittaat tähän väitöskirjaan josta olet asian lukenut. Aina viitataan siihen lähteeseen, mitä olet lukenut.
Kun nyt tuntuu siltä, että aika monella on vaikeuksia näissä lähteiden merkitsemisasioissa, niin palaan vielä muutamaan seikkaan. Ensinnäkin tulee tehdä ero tutkimusraportin tekstissä olevien lähdemerkintöjen ja sen kirjallisuusluettelon välillä, jonka gradun loppuun kasaa. Lisäksi eri asia ovat vielä sellaiset vaikkapa artikkelit tai muistiot, jotka ovat oman gradusi empiiristä tutkimusaineistoa eli sitä aineistoa, jota gradussasi analysoit. Ja jonka analyysin tuloksista varsinainen tutkimusraportti koostuu.
Toiseksi tutkimusraportin teksti on aina sinun oma tulkintasi siitä ongelmasta tai ilmiöstä, jota gradusi käsittelee. Jolloin, vaikka viittaat Niemiseen (2005), joka on puolestaan omassa tulkinnassaan viitannut Järviseen (1998) ja Virtaseen (2003), et ilmoita Järvistä ja Virtasta omassa kirjallisuusluettelossasi; koska olet käyttänyt omaa tulkintaasi tukemaan Niemisen tulkintaa Järvisen ja Virtasen ajatuksista.
Toissijaisesta lähteestä (eli niin sanotusta sekundaarilähteestä) on kyse vain silloin, kun merkitset omaksi lähteeksesi sellaisen kohdan, missä Nieminen (2005) lainaa suoraan Järvisen (1998) ajatuksen ja sinä haluat käyttääkin tätä Järvisen ajatusta (etkä siis Niemisen omaa tulkintaa Järvisen ajatuksesta). Ja kuten joku täällä jo sanoikin, gradussa tälläistä voi tehdä kerran tai kaksi, jotta ei aivan kaikkia pikkuasioita tarvitse lähteä metsästämään. Toissijainen lähde merkitään tutkimusraportissa vaikkapa seuraavalla tavalla: " ... Jeremias Järvinen (Järvinen 1998; ks. Nieminen 2005) käyttää käsitettä... "