Mutta minäpä en höyryä näistä roikkujista, koska heille ei mitään saa. Minä herättelen keskustelua sarjajaosta.
Olen nyt muutamissa kisoissa huomannut varsinkin näiden ns. isoimpien aloittelijasarjojen ikäjaossa jotakin peräti ihmeellistä. Siellä on usein kolmen, jopa neljän vuoden ikäeroja painijoiden kesken. Saattaa niitä olla pienemmissäkin kilosarjoissa, mutta kun oma poika on sitä isoa sorttia, en kauheasti ole niitä tuijotellut.
Poika haluaisi nyt lähteä kisaamaan, valkkukin on sitä mieltä, että voisi kokeilla. Mutta kun olen katsonut näistä parista viimeisestä kisasta Pohjanmaalla nämä isoimmat sarjat, minne poika joutuisi, niin hän olisi saanut vastaansa jopa 4 vuotta vanhempia. Miten tämä on mahdollista?
Minä olen kuvitellut, että aloittelijasarjat pyritään varsinkin ikäkausikisoissa tekemään myös iän, ei pelkästään painon perusteella ja kai jotkut seurat niin tekevätkin. Mutta aika erikoista, että jotkut järjestäjät laittavat samaan sarjaan poikia, joilla kenties sama paino, mutta toisilla 3-4 vuotta enemmän ikää. Varsinkin kun ne kilpasarjat kuitenkin menevät kahden vuoden välein.
Miksi näin? Ja kiitos, ei vastauksia, että siellä kunnianhimoinen suojelunhaluinen äiti poikansa puolesta. Sanoohan se nyt järkikin, että 3 vuotta, kaksikin on liikaa. Missään muussa urheilulajissa ei todellakaan tarvitse tapella noin paljon vanhempiaan vastaan, siellä vuosi on maksimi.
Olen nyt muutamissa kisoissa huomannut varsinkin näiden ns. isoimpien aloittelijasarjojen ikäjaossa jotakin peräti ihmeellistä. Siellä on usein kolmen, jopa neljän vuoden ikäeroja painijoiden kesken. Saattaa niitä olla pienemmissäkin kilosarjoissa, mutta kun oma poika on sitä isoa sorttia, en kauheasti ole niitä tuijotellut.
Poika haluaisi nyt lähteä kisaamaan, valkkukin on sitä mieltä, että voisi kokeilla. Mutta kun olen katsonut näistä parista viimeisestä kisasta Pohjanmaalla nämä isoimmat sarjat, minne poika joutuisi, niin hän olisi saanut vastaansa jopa 4 vuotta vanhempia. Miten tämä on mahdollista?
Minä olen kuvitellut, että aloittelijasarjat pyritään varsinkin ikäkausikisoissa tekemään myös iän, ei pelkästään painon perusteella ja kai jotkut seurat niin tekevätkin. Mutta aika erikoista, että jotkut järjestäjät laittavat samaan sarjaan poikia, joilla kenties sama paino, mutta toisilla 3-4 vuotta enemmän ikää. Varsinkin kun ne kilpasarjat kuitenkin menevät kahden vuoden välein.
Miksi näin? Ja kiitos, ei vastauksia, että siellä kunnianhimoinen suojelunhaluinen äiti poikansa puolesta. Sanoohan se nyt järkikin, että 3 vuotta, kaksikin on liikaa. Missään muussa urheilulajissa ei todellakaan tarvitse tapella noin paljon vanhempiaan vastaan, siellä vuosi on maksimi.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Johtuisiko se siitä, että saman ikäisiä ja saman kokoisia poikia ei kisassa ole ole? Järjestäjät sitten laittavat samaan sarjaan, että pääsee poika painimaan. Näissä tapauksissa pitäisi kyllä aina kuitenkin kysyä painijan/vanhemman suostumus.
Isoja poikia on valitettavan vähän, vaikka tällä palstalla on myös joillakin sellainen harhakäsitys, että niitä on kotisaleilla paljonkin.
Totuus vain on se, että isoja poikia on vähän. Katsokaapa vaikka Nokian avointen TUL:n mestaruuskilpailujen tuloksia. Siellä oli ikäsarjat 10v, 13v ja 18v. Silti isot pojat loistivat poissaolollaan.
Ja koska isoja poikia on vähän, on vaitoehdot tässä:
A) Menet vanhempaan/raskaampaan sarjaan painimaan ja saat hyvät treenimatsit.
B) Pysyt omassa sarjassasi ja saat mitalin/pokaalin pokkaamalla mutta et sitten muuta.
C) Kysyt ottelujärjestäjältä luvan ns. ystävyysotteluun, jossa saat oman sarjasi voiton ja harjoitusmatsin toista vastaan. Tämä on sovittava tietysti myös ystävyysottelun vastustajalle. Eli rohkeasti juttusille vaan.
Toivottavasti saamme lisää isokokoisia poikia ja tyttöjä mukaan kisatoimintaan. Esim. Ruotsin puolella ollaan tässä asiassa meitä kovasti edellä.
Pohjanmaa Cupin kutsussa oli ainakin ihan selkokielellä, että aloittelijat alle 8v ja yli 8v. Joissain kisoissa on sitten puolestaan ollut yläikäraja aloittelijoissa 10v. Eli jokaiselle jotakin, hyvä että hajontaa löytyy.
Seinäjoella ja Ilmajoella oli myös -92 alin sarja 42 kg. Onneksi joissakin kisoissa on pienempiäkin sarjoja :) Eipähän tarvi olla joka viikonloppu kisoissa :)
mutta vastatkaa te viisaammat.
miten on mahdollista saada hyvä harjoitusmatsi, kun saa ottelussa 3-4 vuotta vanhemman vastaansa? kun olen näitä tämmöisiä seurannut, niin yleensä se nuorempi on noin 20 sekunnin kuluessa seljällään. eli mitäs hyvää harjoitusta se on?
ja noita junttamiehen ehdottamia vaihtoehtoja ei ihan oikeasti ole olemassa. ei ainakaan meidän käymissä kisoissa ole ollut. eikös junttamies vaikuttanut vaasassa ja siellä on kohta kisat, ehkä siellä sitten joku ihan oikeasti kysyy, että haluaako poikani 3 vuotta vanhempien kanssa, vai yritetäänkö ystävyysotteluja...
oma poikani on nyt muutamassa kisassa käynyt ja saanut vastaansa tosiaan 3 v vanhempia, jopa yhden 4 v vanhemman. ja kukaan ei ole koskaan kysynyt lupaa siihen.
ja tottakai kyselisin ystävyysottelun mahdollisuutta, jos tietäisin, että oma poika on ainoa tai toinen 3 vuotta nuorempi sarjassaan. mutta kun yleensä sen huomaa vasta ottelulistalta seinällä, silloin on myöhäistä kysellä yhtään mitään.
vai onko olemassa kahdenlaisia kisajärjestäjiä, sellaisia, jotka tosissaan yrittävät järkätä tasaväkisiä otteluita ja sitten niitä, jotka paiskaavat jonkunlaisen sarjajaon miettimättä sen kummempia.
Toimi heti kun punnitus on ohi ja listat on vielä tekemättä. Pyydä saada nähdä oman poikasi sarja ja tee mahdolliset huomautukset heti.
Sitten kun listat on jo seinällä on kyllä myöhäistä valittaa.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että edes yksi ottelu (vaikka siinä tulisikin selvä tappio) on parempi kuin ei ottelua laisinkaan.
olet varmasti ollut mukana ottelunjärjestäjänä. minä ainakin luulen, että jos sinne listojen taakse oikein moni takapiru tunkee voi tulla suunnannäyttö oven ulkopuolelle. mitäs sinä arvelet? jotkut näyttävät listat laativan jopa lukittujen ovien takana. eihän siitä mitään tule, että 100 aloittelijan vanhemmat kärkkyvät niskan takana neuvomassa.
miksi ei kisajärjestäjät voi olla itse valmiiksi fiksuja ja tehdä ne sarjat niin, että tuommoisia ikäeroja ei synny?
parempana vaihtoehtona itse ainakin pitäisin laittaa poikani vaikka 2-3 kiloa painavamman kanssa kuin samanpainoisen 3 vuotta vanhemman kanssa. esim 34 kiloinen ja 37 kiloinen voisi ihan hyvin olla samassa sarjassa. samoin 37 kiloinen voisi olla 40 sarjassa, JOS kilpakumppanit ovat samanikäisiä.
eikö aloittelijoihin olisi yksinkertaista laittaa myös ikärajat alle 8, alle 10 ja alle 12 (joillakin on) ja pidentää sitten kilorajoja. jos näitä alle 12 vuotiaita ei tule, niin sitten ei tule ja pokatkoon he palkinnon.
ja minä olen kanssasi eri mieltä. selätystappio 15 sekunnissa on huonompi kuin ei ottelua ollenkaan. siitä ei varmasti opi mitään ja saa vain pahan mielen. ei siitä opi se toinenkaan mitään, eli miksi niitä edes järjestää?
Kannattaa pyytää oman seuran valmentajaa tarkastamaan ne punnituslistat. Sillä vältetään suuret ruuhkat kiireisen ottelujärjestäjän luona.
Asiahan on niin, että suurehkoja ikä/paino eroja syntyy vain, jos sarjoissa on todella vähän osanottajia.
Jos kovin moni poika saa "pokkaamalla" kisoista ykköstilan, niin se on tavallaan ottelujärjestäjän moka ja häpeä, kun ei ole pystynyt sarjoja fiksusti järjestämään. Ei ole kiva ajella 400 km ikäkausipaineihin ihan vaan todetakseen, että sarjassa ei ollut ketään muita. Ei se ykköspalkinto paljon sitte kotimatkalla lämmitä. Tai ei ainakaan pitäisi lämmittää mikäli painijaksi halajaa.
Kun olet tarpeeksi kauan harrastanut lajia, ymmärrät sinäkin, että KAIKISTA otteluista on hyötyä. Etenkin niistä joissa tulee tappio. Niistä kun on aina otettava opiksi.
en kyseenalaista tuota, että kaikista otteluista on hyötyä, sen verran kokematon olen. mutta paha mieli niistä muutaman sekunnin selätyksistä tulee.
ja asia ei todellakaan ole niin, että niitä isoja eroja syntyy vain jos sarjoissa vähän osanottajia. minä ainakin olen monesta sarjasta löytänyt esim 2 nuorempaa poikaa ja 3 vanhempaa. on ollut jopa 3 nuorempaa ja 3 vanhempaa. näistä olisi halutessa saatu 2 eri sarjaa. sitten jos on 1 ainoa nuorempi poika, jolle löydetään 3 vanhempaa vastusta, niin eikö sen pojan valkulta tai vanhemmilta voisi käydä kysäisemässä, että laitetaanko samaan sarjaan? ja miksi sitä ainokaista nuorempaa poikaa ei voisi pudottaa kilojaan alempaan sarjaan, varsinkin, jos kokemusta on kovin vähän?
ja siitä palkinnosta. kyllä se pokattu palkinto lämmittää enemmän kuin ei palkintoa ollenkaan. varsinkin jos pienikokoinen seurakaveri on paininut nuoremmistaan sen palkinnon ja sitten jos on paljon näitä 2-3 sarjoja, missä sen palkinnon saa vaikka häviäisi joka ottelun. meillä esim nuoremman sarjassa hyvin harvoin on 3 enempää ja aina on ollut palkinto plakkarissa kotimatkalla. vanhempi sitten on ollut 4, 5 tai 6, eli sarjansa viimeinen. ja taidoiltaan ovat samaa luokkaa.
sitä ei noudatettu. Alle 8-vuotiaissa oli semmoisia, jotka olisi kuuluneet sinne yli 8-vuotiaisiin.
Jos asia todella on joissakin kisoissa ollut kuten edellä kuvasit, niin sitten on ollut vähän vikaa ottelujärjestäjässä.
Kokemuksesta tiedän, että ottelujärjestäjän osa ei ole aina helppo. Kovassa kiiressä pitää laittaa nuoret painijanalut oikeisiin sarjoihin. Väkisinkin tulee virheitäkin.
Mutta pääasia kai on, että kaikki saavat painia. Siitähän tässä on niinkuin kysymys.
...laulettiin aikana suomeksi siinä Bondin tunnarissa ja laulun sanoma pätee kyllä tänä päivänä myös painimolskilla. Ei se nuorempi ole aina saavana osapuolena, vaan tilanne voi olla päinvastoin.
Meillä seurassa on näitä ulkomaan poikia iso nippu, jotka ovat aina lähteneet liikkeelle aloittelijalisenssillä, sillä se on lajin kokeilijalle hyvä vaihtoehto. Hieman siinä on saattanut kulmakarvat punnituksessa kohoilla, kun 187 senttinen yön musta nuorukainen on käynyt aloittelijoiden vaa'alla, mutta mitä siitä? Ikää on ollut alle aloittelijaiän (16 vee) ja rahasta on noissa perheissä puutetta.
Menimme muutama kuukausi sitten naapuriseuran aluepaineihin ja normaaliin tapaan siellä tuli ongelmia sijoittaa sarjoihinsa nämä isot pojat. Ottelujärjestäjän kanssa katsottiin listoja läpi ja päätettiin pukata meidän seuran kaksi isompaa aloittelevaa poikaa samaan sarjaan, vaikka nuorempi oli 8 kiloa kevyempi ja kaksi vuotta nuorempi. Sitten jäi vielä "jakojäännökseksi" yksi Oulun Pyrinnön poika. ajateltiin siinä sitten, että voisikohan se painia meidän Anwarin ja Kasahonin kanssa. Menin juttelemaan OP:n valmentajan kanssa, joka suostui heti ajatukseen. Sen jälkeen osoitti sellaista pikkuista ja hieman vankempaa poikaa.
Minä sanoin siinä vaiheessa, ettei noin pientä ja nuorta poikaa voi laittaa meidän hujoppeja vastaan. Loukkaavat sen vielä. Koutsi oli tiukasti toista mieltä ja totesi pojan olevan kyllä tosi sinnikäs.
MAtsin alkaessa kaveri kyllä vähän katteli puoli metriä pidempään vastustajaa, mutta siitä vain painimaan. Tarkasti ja altapäin.
Ja niinhän siinä kävi, että poika löi selälleen meidän seuran molemmat aloittelijat. Näin siitä huolimatta, että oli sitä suurempaa poikaa kolme vuotta nuorempi, ainakin kaksi päätä lyhyempi ja 7 kiloa kevyempi. Tuon pojan asenne oli niin huippu, kuin se vain olla voi. Mikäli sama meininki jatkuu tulevaisuudessa, niin kaverista kuullaan aikamiehenä.
Kyllä se Daavidkin voi kaataa Goljatin. Ihan oikeasti.
Siinä olen kyllä joskus ottelujärjestäjänä toimineena samaa mieltä, että iän ja pituuden pitäisi olla ratkaisempi tekijä kuin paino. Ei se muutama kilo vyötäröllä niin suuri etu ole, etteikö joskus voisi painia hieman erikokoisen kanssa. Ihannetilanne tietysti olisi, jos ottelujärjestäjä tuntisi kaikki pojat ja osaisi sijoittaa taidoiltaan saman veikkaiset painijat sarjoihin painosta välittämättä. Meillä salikisoissa on tuota menetelmää sovellettu, eikä soraääniä ole kuulunut.
Ja tähän "jakojäännös" ongelmaan on muuten helkutin yksinkertainen ratkaisu. Meidän on siirryttävä painissakin ihan oikeisiin ilmoittautumisiin myös muiden kuin SM- ja KLL-painien osalta. Kun myös ikäkausikisoissa ja aloittelijoiden kisoissa on jo ennakkoon tiedossa, minkä ikäisiä, nimisiä ja kokoisia poikia on kisoihin tulossa, niin silloin onnistuu tuo sarjojen järjestäminen todella näppärästi.
Ottelulistat saadaan ajoissa, turhat tauot vähenevät ja niitä kaivattuja ystävyysotteluita ja lupia eri sarjoihin sijoittamiseen voidaan kysyä jo punnituksen yhteydessä.
Ainakin itse teen reilun viikon päästä painittavien aluepainiemme osalta (tervetuloa vaan Kajaaniin) paperityöt mahdollisimman pitkälle jo etukäteen. Osa seuroista on ilmoittanut jo alustavasti mukaan tulevat painijat. Nuo voi kirjoitella valmiiksi punnituslistoille sekä tietokoneelle ja sitten vain tarkistaa onko painot ok.
Ja kun nimet ja painot on jo ennakkoon kutakuinkin tiedossa, niin voi jo kaavailla minkälaisia sarjoja pystyy aloittelijoihin rakentamaan.
Ja jos joku väittää, että nimellä, iällä ja painolla tapahtuvaa ennakkoilmoitusta ei kannata ryhtyä tekemään kautta linjan, niin suksikoon kuuseen. Yleisimmät perustelut tuolle periaatteelle kun on se, että koituu vaivaa, osa ilmoittautuneista ei kuitenkaan lähde, ja aina on myös viime tipan lähtijöitä.
Tällä hetkellä ilmoittamattomuudesta koituu helkutisti vaivaa kisajärjestäjälle. Muutama poisjäänti ei maailmoja kaada, nimet voi punnituksen jättää poistaa listoilta. Ja jos niitä viime tipan lähtijöitä on, niin lisätään ne punnituksessa oikeille paikoilleen.
Ennakkoilmoittautumisten ansiota on se, että jo nyt reilu viikko ennen Kajaanin aluepaineja (ovat harmittavasti Vaasan painien kanssa yhtäaikaa. Päivämäärän määräsi alue, emme me.) voin sanoa Kajaanissa painittavan tosi kovatasoisen 38 kilon sarjan ja paljon hyviä painijoita riittää myös 50, 54, 58 sarjoihin. Aloittelijoissa näyttää olevan juuri niitä isoja poikia useampia; pääsevät kerrankin painimaan oman ikäisten ja kokoisten kanssa.
aikaa, mitä olen painipiireissä pyörinyt ihmetellyt, että miksi ei nimiä, ikiä ja sarjoja ilmoiteta etukäteen? ja miksi kisajärjestäjät eivät yksinkertaisesti vaadi sitä. niin muutkin lajit vaativat.
hyvä pekka. toivottavasti saat niin hyviä kokemuksia tuosta etukäteen ilmoittamisesta, että sitten kerrot niistä täälläkin. jos se vaikka saisi muihinkin järjestäjiin uskallusta vaatia samaa. silloin voisi jopa kisapäivät lyhentyä ja saisi inhimillisiä (kuin vain suinkin) sarjoja, kun niitä ei tarvi kiireessä väsätä.
Olenkin myös ihmetellyt pitkään miksei painissa siirrytä "pakollisiin" ennakkoilmoittautumisiin. Monissa muissa lajeissa se on ollut jo pitkään käytännössä pakollista. Saataisiin kisapäiviä lyhyemmiksi ja jäisi turhia kisamatkoja vähemmälle. Monelle aloittelevalle painijalle ja miksei kokeneemmallekkin on aina välillä iso kynnys lähteä n. 10-14 h kisareissulle. Mm. Tähtipaineihin helsingissä ennakko ilmoittaudutaan. Iän, painon, harrastuksen pituuden ja kilpailukokemuksen mukaan luodaan sarjat. Painit on järjestetty jo monta vuotta ja ennakko-ilmoittautuminen tuli mukaan vajaa pari vuotta sitten. Homma on toiminut aika hyvin ja paranee vaan pikkuhiljaa. Ilmoittautuneet näkyy hpm:n sivuilta ennen kisoja ja myös alustavat sarjat. Kilpailijoita on ollut parhaimmillaan karvan verran alle 150 kpl. Kisat pidetään arki-iltoina 8 kertaa vuodessa. Tarkoitettu enemmän aloitteleville pojille ja tytöille, mutta hyvin kokeneitakin saattaa olla mukana, jos sarja pystytään tekemään.
Olet oikeassa siinä suhteessa, että poikasi joutuu painimaan muutaman vuoden vanhempien kanssa koska poikasi on vahvaa sorttia.. mutta tarvii myös muistaa se, että vahva runkoisia pikku poikia ei ole paljon! Mikä vaikeuttaa sen kokoisille ja ikäisille tasapuolisen kilpailun samassa sarjassa. Jos pojalla on kova hinku kisoihin niin se olisi mainio opintomatka ja nuoresta iästään huolimatta saisi hyvää matsia vaikka ei välttämättä pärjäisikään..mutta se riemu mikä tulee, kun voittaa ja vielä vanhemman pojan niin on suunnaton. Noissa ikäluokissa iällä on merkitystä jo kehityksenkin suhteen! Pikku veljeni kävi saman koulun pikku poikana ja ei antanut periksi tuumakaan vaikka hävisikin. Tottakai kaikki vanhemmat haluavat tasapuolista jakoa lapsilleen, mutta se ei aina ole mahdollista.
että niiden 3 vuotta vanhempien poikien vanhemmilla ei ole mitään syytä valittaa? Ovat vaaan tyytyväisiä, kun poika saa helpon vastustajan.
En ole vielä yhtäkään kirjoitusta lukenut, että voi surku, kun poika joutuu aina nuorempiaan vastaan, kun on pienikokoinen ikäisekseen. Että saisi edes joskus itsensä ikäisiä tai vanhempia vastuksia, että kehittyisi ja saisi hyvää matsia.
Tässä aloittelijajärjestelmässä ei ole mitään hyvää.
Aloittelijasysteemissä ei ole mitään hyvää. Sitä hyväksikäyttävät ne roikkujat, jotka eivät uskalla lähteä kilpasarjoihin.
Ja jos aloittelijoita ei olisi, olisivat kaikki painijat siellä ikäkausisarjoissa, siellä ei voi saada vastaansa 3 vuotta vanhempaa kaveria.
Mutta siellä voi sitten puoli vuotta salilla käynyt saada vastaansa 5 vuotta painineen. Sekö on hyvä vaihtoehto?
Minusta aloittelijalisenssi alentaa kynnystä rekisteröityä viralliseksi harrastajaksi ja mahdollistaa pehmeän laskun kilpailutoiminnan aloittamiseen. Jos 7 euron aloittelijalisenssiä ei olisi, niin OPM valtionapupapereissa olisi painin harrastajia melkoisesti vähemmän.
nimittäin aloittelijoissa vastaansa 5 vuotta harrastaneita. oman poikani (niitä sioimpia aloittelijoita) sarjassa ainakin pyörii poikia, joilta löytyy kisatietoja vuodelta 2003. tuskin hekään ovat ihan eka treeneistä on kisoihin lähteneet. poikani on tällä hetkellä ollut ainoa ekan vuoden aloittelija sarjoissaan ja kyllä sen huomaa. 2 voittoa ja kymmeniä häviöitä on hankittuna. ja useimmat häviöt selätyksellä. eli minun poikani on saanut kasapäin sitä hyvää treeniä ja hankkii sisua tulevaa varten.
..joku tuppaa häviämään, kun vastassa on kovempi vastustaja. Se on sula mahdottomuus, että aina vastassa olisi juuri yhtä kauan paininut, yhtä taitava, saman ikäinen ja saman painoinen kaveri.
Jos seuraat pitempään niitä matseja maton reunalla niin huomaat, että jokaisessa matsissa on voittajan lisäksi myös häviäjä. Ja monesti hävinnyt on se kokemattomampi. Niin se vain on. Toisille painijoille ja heidän taustajoukoilleen tappiot ovat liikaa, mutta toiset jaksavat.
Se vain pisti silmään tuossa sinun kommentissa, että eka vuoden aloittelijalla on 2 voittoa ja kymmeniä häviöitä. Tuohon tarkoittaa painimatematiikalla melkein sitä, että olette enempi käyneet painimassa kisoissa kuin treenaamassa salissa. Kannattaisikohan vähentää kisaamista ja keskitttyä olennaisen opettelemiseen? Silloin ne vääjäämättä edessä olevat tappiotkaan eivät tuntuisi pojasta ja etenkin vanhemmista niin katkeralta.
totesimpahan vain selvän asian.
ja noihin tappio ja häviölukuihin: käytynä 6 tai 7 kisaa (viime syksystä alkaen), niistä tosiaan 2 voitoa ja kun oikein lasken ja mietin, niin ei niitä häviöitä ollut kuin ehkä 15, sori epätarkka ilmaukseni.
ja totta kai tiedän, että noin vähän hatjoitellut poika ei voi pärjätä niille jo kolmannen ja neljännen vuoden aloittelijoille (paitsi, että on kahdelle pärjännyt), en ole siitä yhtään katkera eikä poikanikaan tällä hetkellä lähde voittamaan, vaan ottelemaan. yksi vuosi eteenpäin, niin tavoitteena on ehkä silloin, että niitä voittoja jo tulisi enemmän.
noilla tappioluvuilla ei kauan kilpailla
poikani ei todellakaan harrasta "hampaat irvessä". hänellä on paljon muitakin urheiluharrastuksia kuin paini, joten on selvää, ettei hän voi kehittyä yhtä nopeaa, kuin sellaiset, jotka eivät muuta tee. toiset aloittelijat esim käyvät salilla 2-3 krt/vko, poikani useimmiten yhden kerran, joskus 2. ja koska ikää on vasta 9 vuotta, hän ehtii kovasti mukaan myöheminkin.
poikani on tietysti ollut niistä kahdesta voitosta tyytyväinen, mutta ei ne tappiotkaan ole kauan kirvelleet, varsinkin kun hän tietää, että ne pojat ovat paljon kauemmin harrastaneet ja kaiken huipuksi vanhempia. ja esim vuoden päästä on taas moni poika siirtynyt kilpasarjaan (toivon mukaan) ja aloittelijoihin taas tullut uusia poikani kaltaisia keltanokkia, joista hän saa tasaväkisempää vastusta.
sitten parin, kolmen vuoden kuluttua hän ehkä päättää, että paini on parasta ja ne muut harrastukset pikkuhiljaa jäävät. tai sitten paini jää. se päätös kuuluu vain hänelle.
mutta tällä hetkellä paini on hänelle pikkupojan harrastus, ei hän ota sitä niin vakavasti, että hävityn ottelun jälkeen purskahtaisi itkuun tai alkaisi kiukuttelemaan. sitäkin näkee. ja eilen hän kaivoi nastarit (suunnistuskengät) kaapista ja kysyi, että koska pääsee rasteille...
Näin se pitää ollakin. Paljon erilaisia harrastuksia ja tuossa iässä ei missään nimessä mitään saa ottaa turhan vakavasti. Noin nuori poika ehtii painimaan "tosissaan" myöhemminkin.
Jos takkiin tulee vaikka useamman vuodenkin ajan ja silti jatkaa, on se osoitus sitkeydestä, jota painissa tarvitaan. Yleensähän näistä "vähemmän" lahjakkaista ei tule ihan maailmanmestareita, mutta varsin pitkälle voi päästä. Muistaakseni sellainenkin herra kuin Tuomo Karila kertoi parin ensimmäisen vuoden aikana hävinneensä jokaisen matsin. Oli vähän raskastekoinen poikasena ja joutui aina vanhempien kanssa vääntämään. Mutta kova harjoittelu ja sinnikyys palkittiin, kuten kaikki tiedämme. Ei masenneta näitä hitaammin kehittyviä - siellä voi olla yllättäviä kultajyviä muhimassa. Varsinkin kun säännöt tuppaavat muuttuessaan aina suosimaan vähän eri sorttisia painijoita.
Tämä systeemin on juuri se syy miksi olen alkanut empiä että veisin oman poikani painimaan kun syksyllä täyttää 7v. Kaveri on niin pitkä ja vahvarakenteinen (ei silti lihava) että joutuu taatusti paljon vanhempia vastaan kisoissa. Ihan älytön systeemi vaikka voisihan kunnon pyöritys kasvattaa sisua. Taitaisi vaan ennemminkin viedä innon lajiin...
Itse en valittanut pikkupoikana vaik jouduinkin painimaan suuremmassa sarjassa. Kisoihin oli aina mukava lähteä ja sai tuntea kisa fiilistä vaik aina ei sitä voittoa tullutkaan. Naurattaa lukea noit juttui, kun kaikki valittaa jostain sarjoista ja huonosti järjestetyistä kisoista. Jos olette noin katkeria vanhempia niin voittehan te ruveta itsekin järjestämään kisoja jos se tuntuu niin helpolta.. saatte varmaan oikean kokoisia poikia sarjoihin!? Ei millään pahalla, mutta paini on pieni laji maassamme ja harrastaja määrät ovat eri tasoa kuin muissa maissa!
Eihän niihin kisoihin heti tarvi rynnätä. painihan on mahtava laji, vaikka ei ikinä kilpailisi ja antaa hyvän pohjan mille tahansa muulle lajille. Notkeus, nopeus, kimmoisuus, lihaskunto ja sosiaaliset taidot karttuvat. Sitäpaitsi painisalilla on kivaa. Oma poikanikin melkein nosti sodan, kun ei sairauden takia kahteen viikkon päässyt sinne kavereiden luo.
Ja muuten: joissakin kisoissa on aloittelijatkin ryhmitelty myös iän, ei pelkästään painon mukaan. Niissä ei oikein vanhoja voi saada vastaansa.
Ja pituus on ehdoton valtti painissa.
Että 100-vuotiaassa Painissa jähkäillään kuukaudesta toiseen saman asian parissa. Eikö Painiliitosta saa selkeitä ohjeita? Siellähän sitä asiantuntemusta pitäisi olla, kun seurat on sinne parhaansa valinneet! Voitaisiin keskittyä itse asiaan; Painiin!!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=109&conference=1500000000000049&posting=22000000002935998
vielä tänä päivänäkin. Keskusteluun tuli vain pieni tauko, kun oli nuo SM:it. Mutta nyt voitaisiin taas jatkaa?
SM-kisoissa näyttäisi olevan isoille aloittelijoille sarja. 120kg sarjaan on ilmoittautunut Rauli "Rale" Kärpänen, joka on paininut puoli vuotta virallisesti ja epävirallisesti jo aiemmin valomerkin jälkeen...voimansa tunnossa mies ilmoitti jo ettei Nallekaan lähde elävänä matolta.
Onneksi en itse ilmoittautunu raskaaseen, olis ollu epäreilua pöllyttää Ahokasta ku oon 5 vuotta vanhempikin...
Onpa painija poikkeavan iso tai pieni ikäisekseen niin ongelmia on aina sarjojen kanssa. Oma poikani on pieni ikäisekseen ja vielä vuoden lopussa syntynyt, joka vielä korostaa ongelmaa. Varsinkin ikäkausikisoissa on joka toinen vuosi se ongelma, kun muut ovat huomattavasti painavempia alimmassakin painosarjassa. 2-3 kg on jo paljon vähän yli 20 kg painavalla. Myös se että taidoiltaan valmis poika joutuu odotteleen "oikeita mestaruuskisoja" (KLL, Aluemestaruus ja SM-kisoja) turhan kauan on jopa lopettanut painiharrastuksen. Kirjoitin tämän vaan ihan sen takia, että ainoat ongelmat eivät ole pelkästään isokokoisella. Meidän seurassakin on pari tapausta ja tiedän lukuisia muitakin. Se pienuus kyllä tulee tod. näköisesti olemaan sitten etu, kun pääsee "kunnon kisoihin" mukaan, jos ei ole jo kyllästynyt odotteleen. Mielestäni SM-kisoja ym. pitäisi järjestää pienemmillekkin. TUL:n kisat ovat ainoat joissa piisaa sarjoja pienillekkin ja jotka ovat siten kisapaikkakunnasta riippuen epäviralliset "pienten SM-kisat". Lisäksi sopivan harjoittelukaverin löytäminen on välillä suorastaan ylivoimaista liian pienikokoiselle ja taitavalle kaverille.
"Myös se että taidoiltaan valmis poika joutuu odotteleen "oikeita mestaruuskisoja" (KLL, Aluemestaruus ja SM-kisoja) turhan kauan on jopa lopettanut painiharrastuksen."
Tämä oli ehdottomasti viikon hauskin kommentti. 10 pistettä ja papukaijamerkki siitä.
Ehkä olen vanha kyynikko, mutta jotenkin tuntuu, jotta noita nappuloiden SM-sarjoja kaipaa enempi se nappuloiden kotiväki. Jos joku ei malta odottaa, että paino nousee Mullin-Herkku rehusäkin luokkaan, niin joutaa kyllä lopettamaankin. Ehättää sen painihomman sitten aloittamaan uudestaan, kun painaa jäisen vesikelkan kanssa niin paljon, jotta SM-kisoihin pääseen.
Kun KLL:n kisoissakin on 28 kilon sarja, niin sinä varmaan haluaisit SM-titteleistä ottelemaan jo 20 kiloiset. Ja seuraava askel olisi ilman muuta se, että ruvettaisiin taas vaatimaan SM-tittelejä entistä nuorempi. Me valmentajat painettaisiin SM-mitaleita hakemaan vaipat ja tutit mukana.
Annetaan nyt niiden nappuloiden kasvaa ihan rauhassa. Kyllä niistä titteleistä ehtii sitten vääntämään myöhemmällä iällä.
Se mitä sanoit sopivasta harjoittelukaverista pitää varmaan paikkaansa. Pienemmillä pojilla se on tosin kotisalilla helppoa järjestää, kun otetaan vaan rivistä aina pykälää suurempi vastaan. Jossain vaiheessa sitä vastusta rupeaa kyllä löytymään. Ei siellä harjoituksissa tarvitse aina olla kilolleen samaan luokkaa oleva kaveri vastassa.
Taisit, Pekka, nyt mennä provoon. Kuulosti niin "ylipainoisten" vanhempien valituksen kopiolta ...
Vaikka totta se onkin, että pienet aloittaa arvokisoissa vanhempana kuin painavat. Meillä ainakin oltiin ekoissa SM-kisoissa vasta 12 vuotiaana, useimmat kuitenkin viimeistään 10 v käy ottamassa tuntumaa.
Ja vinkiksi tohon vastustaja ongelmaan: tytöissä löytyy saman kokoisia ja tasoisia.
Poikien sarjat voisivat mielestäni alkaa ihan hyvin alle 26, 28, 30 jne. Tytöillä samat sarjat. Eikä mitään tytöillä sairaanloiseen painoilla kikkailuun usuttavaa sarjajakoa 32, 37 kg jne. Saadaan vaan iso osa tytöistä jäämään pois kisoista! Mihin se SM-arvo siitä himmenisi tytöilläkään? Meidän seurassa on ainakin poikia, jotka haluaisivat kisoihin mukaan, kun samanikäiset 32, 35 kg jne. pojatkin pääsevät. Ei se vanhemmista suinkaan aina lähde tämä tarve. Asioista voi tietysti olla montaa mieltä, mutta eniten niitä painilisenssejä on pienillä Pojilla "(Suhteessa Kovin Taso?)". Tiedän useita -94, -95, -96 ja -97 syntynneitä, monta vuotta menestyksellä painia harrastanutta poikaa, jotka eivät saa painoansa nousemaan riittävästi päästäksensä "isoihin kisoihin" mukaan, vaikka sitä itse haluavat (eivät niinkään vanhemmat). Protestoivat, kun samanikäiset "normaalipainoiset" jo pääsevät. Minulle on täysin epäselvää, että mitä ihmeen hyötyä siitä odottelusta näille kevyille pojille on? Onko nämä painavammat pojat jotenkin henkisesti kypsempiä? Ei se henkinen kypsyys painoon eikä kokoon liity mitenkään. Kyllä pojille pitäisi antaa mahdollisuus kilpailla, kun sitä tahtoa riittää ja luoda sarjoja tarpeeseen.
Minulla on poika joka painii. On ns iso poika, ei lihava, mutta on massaa. Painoa nyt 38 kg. Ja ikää 9 vuotta. Ei haaveleikaan mistään sm, kll ym- mitaleista. Koska taidot eivät riitä siihen, että 4 vuotta vanhempi samanpainoinen paiskaa mattoon.
On syntynyt 96 ja tiedän muutaman 97 syntyneen suunnilleen saman kokoisen. JA YKSIKÄÄN EI TAJUA HALUTA MIHINKÄÄN KLL:ÄÄN TAI VASTAAVIIN KISOIHIN VÄÄNTÄMÄÄN, ELLEI VANHEMMAT SIITÄ PORAISI.
Antakaa niiden poikien kasvaa rauhassa. Ei ole mikään häpeä, vaikkei 12 vuotiaana tai nuorempana olekaan vääntämässä arvokisoissa. Ne vanhemmat sitä enemmän haluavat kuin pojat. Jos haluatte, että harrastus jatkuu, niin viekää treeneihin ja pienempiin kisoihin, koska tehän olette avainasemassa harrastuksen jatkumisessa.Jos isi päättää, että jos ei mun 10 v poika pääse vähien kilojen takia kll:äään, níin siirrytään lätkään. Ja poikahan siirtyy, vaikka ehkä haluaisi painia...
"Saadaan iso osa tytöistä jäämään kisoista pois."
Meidän tyttö ainakin jää pois, mutta se jää sieltä pois sen takia, jotta sen paikka ei ole vielä SM-molskilla. Tulevina saa varmasti matkaan lähteä, mutta annetaan sen opetella painimista jossain muualla kuin SM-kisoissa.
Varmasti johonkin sopivaan väliin voisi tytöille sarjan pari lisätä, mutta tuo esittämäsi ajatus samoista sarjaväleistä kuin pojilla on kuolleena syntynyt ajatus. Arvaa montako kilpailijalisenssin omaavaa alle 17 tyttöpainijaa on? Pikaisella laskutoimituksella sain tulokseksi vajaat 70 ja sillä määrällä ei hirveästi sarjoja lisätä.
Se muuten pisti silmään, jotta Alahärmässä tyttöpaini on kyllä huippua. Siellä taisi aloitteljat huomioiden olla enemmän likkoja molskilla kuin poikia. Hieno homma!
Ja monessa kasvatusoppaassa sanotaan, jotta lasten ei tartte saada kaikkea mitä haluavat. Meillä ei mukulat saa edes kuuta taivaalta. Eivät, vaikka kuinka protestoivat. Lupasin sen kuun nimittäin vaimolle aikanaan sitä kosiessani...
Tyttöjen paino kehittyy yleensä hyvin erillailla kuin pojilla. Monelle tytölle ei ole mahdollista painia "tyttönä" useammassa sarjassa juuri mielestäni älyttömän painosarja jaon vuoksi. Monelle se ainut on Sm-kisoissa 32kg ja se 37 kg kiitää monella jo murrosiän alettua sitten vauhdilla ohi. Tyttöpaini jakaa mielipiteitä voimakkaasti. Minusta paini sopii tytöille ihan siinä kuin pojillekkin. Tytöillä on munaa enemmän jo pelkästään sen takia, että "uskaltavat" painia kaikesta epäasiallisista puheista yms. ennakkoluuloista huolimatta, kuin monella pojalla/miehellä ikinä. Sarjojen vähyys ja kilpailulisenssien vähyyteen vetoaminen on myös lähellä tyttöjen painin vähättelyä ylipäätänsä. Monet tytöt pärjäävät hyvin omanpainoisille pojille ennen murrosikää joka tietysti sitten muuttaa tilanteen.
En tiedä miten sen saisin sanottua. Puhun poikien omasta halusta, en vanhempien halusta. Meidänkin seurasta löytyy myös niitä vanhempia, jotka raahaavat käytännössä väkisin lapsiansa joka paikkaan ja odotukset ovat heti ihan älyttömät, mutta huom. en nyt puhu heistä. Meidän seura on sitten jotenkin varmaan erikoinen, kun pojat puhuvat keskenään kisoista ja meillä on paljon nuorehkoja poikia, jotka käyvät "isoissa kisoissa" ja sitten niitä samanikäisiä "kitukasvuisia" poikia, jotka sinne haluaisivat kanssa ja este ei ole taito vaan paino. Pienillä pojillahan motoriikkaan liittyvät asiat kehittyvät yleensä vähän nopeammin kuin isoilla saman ikäisillä, joka tosin ajan myötä yleensä tasoittuu. Voi hyvin olla, että poikia kiinnostaa yhtä lailla ne reissut, jotka ovat hyvien kavereiden kanssa yhtä tärkeitä kuin itse painikin. Minä vanhempana en ole mitenkään super-innostunut paljosta kilpailu reissaamisesta vaikka yksi omista lapsista haluaa aina joka ainoaan mahdolliseen kisaan mukaan. Muilla on sentään jotain tolkkua siinä kilpailemisessa. Lapseni harrastavat kaikki useampaa lajia osaksi juuri sen takia etten halua heitä liikaa mihinkään liian totiseen ja yksipuoliseen mukaan liian nuorena. Eikä meillä laihduta kukaan muu kuin minä ja minäkin salaa lapsilta.
Oma lapseni sai ensimmäisen sm-mitskun ollessaan 9v. Suoraan sanottuna, hänellä ei ollut aavistustakaan, että minkä "arvoisen" mitalin oli voittanut. Seuraavan kerran palkintopallille sm-kisoissa pääsi nousemaan 12vuotiaana, silloin jo ymmärsi paremmin mitä todellisuudessa oli saavuttanut. Itse oon ehdottomasti ikärajojen kannalla! Mielestäni 12 tai jopa 14v. voisi laittaa ikärajaksi sm-kisoihin. Kll voisi sitten olla kouluiästä lähtien ja siellä niitä sarjojakin voisi olla enemmän.
Ei lapset tajua, minkä arvoinen on joku arvokisamitali. Omanikin sai eräästä lajista piirinmestaruuden ja oli aluksi pettynyt, kun ekasta tilasta tulikin "vaan" pieni mitali, eikä pyttyä.
Sm-kisoihin 14 alaikärajaksi. Silloin sinne ei pääse ne painavatkaan.
meillä on sama juttu! kilpasarjassakin tuntuu hurjalta että tänävuonna loppuvuodesta neljätoista täyttävä poika saa vastaansa seitsemäntoistavuotiaita. painotkin menevät meillä niin,että poika on viiskytkiloinen mut sarjat on usein välillä nelkyt seitsemän ja viiskytkolme. eli kilpailuhaluja olisi vaikka kuinka,mut tuntuu liian rankalta lähtee näihin luokituksiin.