Olen aiemminkin jo kertonut, että alkoholisuoiduin vasta vuosia eroni jälkeen (miehestä joka oli alk.hol.)Minulla oli silloin suorastaan neuroottinen suhtautuminen juomiseen. Olen alkoholisti perheen keskimmäinen lapsi ja sisaruksilleni olin "äiti". Kävin kaupasta varastamassa ruokaa (jonka muuten uskon myyjien huomanneen, mutta eivät tehneet mitään kun tiesivät tilanteen), huolehdin pyykit ja että läksyt oli tehty. Oma koulunkäynti jäi vähemmälle, kun piti koti hoitaa.Kouluttauduin sitten aikuisiässä.
Alkuun join vain sídukan silloin tällöin ja kävin kavereitten kanssa ulkona n.1xkk. Sitten tuli tyhjyys ja juominen lisääntyi. Pikkuhiljaa dokasin YSTÄVÄT ympäriltäni ja jäljelle jäi vain ne juopot jollainen itsekkin olen.
Minulla on ollut miesystäviä ja satunaisia irtonumeroita, mutta sitä oikeaa en ole löytänyt. Saattaapi johtua siitä, että vaikka juoppo olenkin kaipaan jotain "kunnollista" ihmistä itselleni,.. iroonista sinäänä. kun en ole kunnollinen itsekkään.
Monissa alan lehdissä ja tiedotteissa sanotaan, että tyhjyyttä ei voi poistaa toisella ihmisellä. Kyllä minä ainakin kaipaan sitä rakasta, jonka kanssa jakaa ilot ja surut,..jonkun jonka kanssa saada elämään mielekkyyttä. Nyt kalja täyttää tuon aukon. Ja vaikka pohjimmiltani tiedän, että minun tulee eka voida hyvin itseni kanssa voidakseni saavuttaa tasapainoisen ihmissuhten koen ääretöntä yksinäisyyttä.
Tällaisia ajatuksia tänään.
Alkuun join vain sídukan silloin tällöin ja kävin kavereitten kanssa ulkona n.1xkk. Sitten tuli tyhjyys ja juominen lisääntyi. Pikkuhiljaa dokasin YSTÄVÄT ympäriltäni ja jäljelle jäi vain ne juopot jollainen itsekkin olen.
Minulla on ollut miesystäviä ja satunaisia irtonumeroita, mutta sitä oikeaa en ole löytänyt. Saattaapi johtua siitä, että vaikka juoppo olenkin kaipaan jotain "kunnollista" ihmistä itselleni,.. iroonista sinäänä. kun en ole kunnollinen itsekkään.
Monissa alan lehdissä ja tiedotteissa sanotaan, että tyhjyyttä ei voi poistaa toisella ihmisellä. Kyllä minä ainakin kaipaan sitä rakasta, jonka kanssa jakaa ilot ja surut,..jonkun jonka kanssa saada elämään mielekkyyttä. Nyt kalja täyttää tuon aukon. Ja vaikka pohjimmiltani tiedän, että minun tulee eka voida hyvin itseni kanssa voidakseni saavuttaa tasapainoisen ihmissuhten koen ääretöntä yksinäisyyttä.
Tällaisia ajatuksia tänään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tätä olen nyt viimeiset kaksi vuotta itseltäni kysynyt koska kaksi vuotta tämä juomiseni on jatkunut.Käyn töissä ja olen naisihminen.
Ensin naapurissa 2-3 krt viikossa tuli tissuteltua ja nyt sitten miltei päivittäin.
Ikinä en uskonut että tähän jamaan elämäni saisin vaikka kaikki ulkoisesti onkin hyvin.
Eilen meni 7 siideriä ja 1 olut.
Toissapäivänä meni kaksi siideriä mikä johtui osin siitä että sitä edellisenä päivänä otin taas "lärvit" .
Työpäivän jälkeen oikein odotan sitä että saan istahtaa sohvalle ja avata sidukan ja olla vaan..siis siihenhän se menee. Mitä järkeä istua sohvalla ja ryypätä 8 tuntia ja taas nukkumaan ja töihin jne..Ei niin mitään ja silti sitä odotan.
Tuosta on tullut tapa mielestäni ja nyt sitten taas kerran lupasin itselleni että huomenna aamulla kuntosalille. Viime viikolla kävin kerran.
Mies on ihan yhtä juopppo kuin itsekin jotenka siltä on turha tukea hakea.
Miksi turrutan itseni ja aivoni? Viime viikolla oli ihanaa herätä klo 6 pirteänä ja mennä salille ilman töhnäoloa.
Silti piti samana iltana vetää lärvit. Tai tissutella kunnes silmät harottaa ja on valmis nukkumaan.
Noo..tunti kerrallaan..ainakin illalla. Töissähän itse työ estää juomasta.
voin kertoa sinulle yhtä sun toista siitä, kuinka itse yritin täyttää tyhjyyttä niin viinalla kuin "irtonumeroillakin". Ja aina kun joku suhde kesti muutamaa viikkoa pitempään niin aloin sabotoida sitä. Kilttejä miehiä en voi(nut) sietää, ja pahat ottivat itse hatkat. Join suruuni, yksinäisyyteeni, haaveillessani, treffeille lähtiessäni, treffeiltä tullessani...
Mutta kuten itsekin totesit (hieman toisin sanoin): ei sitä onnellisuutta kukaan toinen ihminen voi tuottaa, itse se on ensin löydettävä. Sen jälkeen on huomattavasti paremmat mahdollisuudet pystyä myös ihmissuhteeseen toisen kanssa.
...aina noi viisat sanat? Saat mut hymyilemään, mutta samalla epätoivoiseksi siitä kuinka loputon tämä tie on.
Erääsä palaverissa (lastani koskien) minulta kysyttiin koska olen toipunut. Olin aivan äimän käkenä. Kysyykö jotu tri. syöpäpotilaalta, että koska olet ajatellut, että tämä kemoterapi alkaa vaikuttamaan. tai että meinaatko uusia syöpäsi?
Sanoin, että olen entiseen verrattuna paremman puolella, mutta uusiutumisesta en osa sanoa mitään.
Kiitos taas kauniista kommentistasi.
ehkä tuo hoitohenkilökunta sovelsi ratkaisukeskeisiä malleja tilanteeseesi. Näihinhän kuuluvat kysymykset tyyliin "mistä tiedät, että olet toipunut; mikä silloin on toisin; mistä ympäristösi huomaa muutoksen tapahtuneen" tai "milloin sinä viimeksi ET juonut; mitä silloin tapahtui; miten selvisit siitä tilanteesta juomatta" jne.
Yksi NLP-/ratkaisukeskeinen malli minun kohdallani kyllä toimikin ihan hyvin: sosiaaliterapeutti kehotti hankkimaan seinäkalenterin ja värjäämään iloisen keltaiseksi jokaisen hyvän päivän (en muista pitikö niiden olla raittiita päiviä, mutta hyviä joka tapauksessa). Kun sitten satuin raitistumaan juuri vuodenvaihteessa niin tammikuun kohdalta alkoi joka ruutu värittyä keltaiseksi, ja olihan se ihan kliffaa. Jossain vaiheessa tussi loppui enkä sitten tainnut jaksaa väritellä koko vuotta.
Nuorempana sovelsin samaa menetelmää hieman käänteisesti: merkkasin kalenteriini kaikki päivät jolloin olin ryypännyt. Luulin että olen "cool" kun niitä kertyi niin paljon.
,...tästäkään päivästä saatika, että alkaisin yliviivaus tussilla merkkaamaan päiviä mitkä menee hyvin,..vois olla aika harvassa. Mulle kun hyvä päivä saattaa olla hyvä känni tai päivä selvänä. Mitäs sossut siihen sitten sanoo? Niillä reppanoila kuin vain harvoilla on vain oppikirja tietoa ja ne kirjat ólen jo koulu-aikana lukenut, joten mulla on valmiit vastaukset.
Haluaisin antaa Sinulle Maikki toivoa paremmasta.Ensi sunnuntaina tulee 3v, kun lopetin juomiseni kokonaan.Ei ollut paljon vaihtuehtoja...no olisihan niitä ollut juomisen jatkaminen ja loputon paha olo,syyllisyys,lasten avuttomat katseet ja heidän yritykset raitistuttaa äitiä.Kaikki nämä tunteet tunnen vieläkin suurena suruna.Lapseni menettivät monta vuotta lapsuudestaan juomiseni takia.
Nyt olen saanut elämäni ja perheeni takaisin.Mikä parasta terveen itsetunnon iloineen ja suruineen.
Muista Maikki,ikinä ei ole liian myöhäistä!