Isäni on alkoholisti. Hän tietää sen itsekin. Hän on juonut kohta jo 20 vuotta päivittäin. Hän jäi työttömyyseläkkeelle jonkin aikaa sitten. En muista tarkalleen koska. Äitini otti ja lähti meidän lasten kanssa kun olin 9. Siitä on nyt 14 vuotta aikaa.
Näin isäni helmikuussa 2006 monen vuoden jälkeen. Olimme sopineet tapaamisen. Hänellä oli mukanaan matkakassi, joka oli täynnä alkoholia. Kuulin, miten se kilisi pullojen heiluessa. Olisin halunnut mennä isäni kanssa syömään, mutta se ei onnistunut. Menimme läheiseen ravintolaan, jossa hän tilaisi itselleen juotavaa. Minä join cokista. En halunnut juoda arkena hänen edessään. Jotenkin se tuntui suorastaan oksettavalta idealta. Olin pettynyt siitä, että tapaamisessamme kävi niin.
Isäni kertoi, että hänen terapiansa loppui lokakuussa. Hän on mennyt pahempaan suuntaan, kasvot pullottaa, lääkäri on jo antanut varoituksen, olen itsekin jo valmistautunut hänen lähtöönsä. Hänet on hakattu monta kertaa, ryöstetty, yritetty hukuttaa. Tällä hetkellä hän kävelee kaupungilla puukko mukanaan. Hän uskoo että häntä vainotaan. Seurataan. Että hänelle tahdotaan pahaa.
Hän on pari kertaa soittanut minulle, pyytänyt apua, koska luuli poliisien tulevan hakemaan hänet kun oli sulkenut päiväkodin pihaportin kiinni illalla. Hän on sekaisin alkoholista ja lääkärin määräämistä lääkkeistä.
On surullista, ei pysty tekemään mitään. Ehdotin hänelle shakin peluuta, sitä hän rakastaa. Ehdotin shakkikerhoa, ajanviettoa muiden ihmisten kanssa ilman alkoholia. Hän ei kuuntele. Hän tietää että menee huonosti, hän ei vain enää jaksa tehdä sille mitään...
Yrittäkää hyvät ihmiset voittaa tämä paholainen, tsempatkaa, koska elämänne on sitä varten. Olette ansainneet paremman elämän. Antakaa itsellenne anteeksi tekemänne vääryydet. Tukekaa toisianne ja antakaa aikaa. Jokainen päihteetön päivä on matka parempaan huomiseen..
Teidän tukena ajatuksissani olen,
-Kirsikka-
Näin isäni helmikuussa 2006 monen vuoden jälkeen. Olimme sopineet tapaamisen. Hänellä oli mukanaan matkakassi, joka oli täynnä alkoholia. Kuulin, miten se kilisi pullojen heiluessa. Olisin halunnut mennä isäni kanssa syömään, mutta se ei onnistunut. Menimme läheiseen ravintolaan, jossa hän tilaisi itselleen juotavaa. Minä join cokista. En halunnut juoda arkena hänen edessään. Jotenkin se tuntui suorastaan oksettavalta idealta. Olin pettynyt siitä, että tapaamisessamme kävi niin.
Isäni kertoi, että hänen terapiansa loppui lokakuussa. Hän on mennyt pahempaan suuntaan, kasvot pullottaa, lääkäri on jo antanut varoituksen, olen itsekin jo valmistautunut hänen lähtöönsä. Hänet on hakattu monta kertaa, ryöstetty, yritetty hukuttaa. Tällä hetkellä hän kävelee kaupungilla puukko mukanaan. Hän uskoo että häntä vainotaan. Seurataan. Että hänelle tahdotaan pahaa.
Hän on pari kertaa soittanut minulle, pyytänyt apua, koska luuli poliisien tulevan hakemaan hänet kun oli sulkenut päiväkodin pihaportin kiinni illalla. Hän on sekaisin alkoholista ja lääkärin määräämistä lääkkeistä.
On surullista, ei pysty tekemään mitään. Ehdotin hänelle shakin peluuta, sitä hän rakastaa. Ehdotin shakkikerhoa, ajanviettoa muiden ihmisten kanssa ilman alkoholia. Hän ei kuuntele. Hän tietää että menee huonosti, hän ei vain enää jaksa tehdä sille mitään...
Yrittäkää hyvät ihmiset voittaa tämä paholainen, tsempatkaa, koska elämänne on sitä varten. Olette ansainneet paremman elämän. Antakaa itsellenne anteeksi tekemänne vääryydet. Tukekaa toisianne ja antakaa aikaa. Jokainen päihteetön päivä on matka parempaan huomiseen..
Teidän tukena ajatuksissani olen,
-Kirsikka-
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirsikka. Koska isääsi et voi auttaa niin tärkeintä on huolehtia itsestäsi. Älä jää yksin surusi ja huolesi kanssa.
Ystävättäreni isä oli vuosi sitten tuossa samassa vaiheessa, mutta kuulemma "liian terve hakemaan apua". Psykiatrilla hän kävi kerran tai pari, mutta esimerkiksi AA:han hän ei halunnut "alentua".
Loppukesällä hänet löydettiin tajuttomana ojasta. Kallovamma. Nyt tuo 50 -vuotias mies on palvelukohdissa, aika ajoin ymmärtää tästä maailmasta jotain, mutta enimmäkseen elää menneisyydessä ja omissa harhoissaan. Itsenäisesti hän ei pysty enää koskaan asumaan, eikä edes tunnista lapsiaan ja lapsenlapsiaan kuin silloin tällöin.
Toivon, että isäsi ymmärtää hakea apua ajoissa, vielä ei ole liian myöhäistä!
Elämänsä on varmaankin ollut jo niin pitkään surkeaa että hän on tavallaan "iskenyt liinat" kiinni kaikenlaisen sosiaalihömpän ja uskontojen suhteen.
Tärkeintä on (ihan totta) pelastaa itsesi. Isälläsi on tarjolla vain joitakin elinvuosia lisää, Sinulla koko elämä.
Mutta se että on alkoholisti ei tarkoita että hänellä ei ole tunteita.. Ehkä han juoksee pakoon tunteitaan.
Koita pitää ensinnäkin itsesi kasassa. Toinen tärkeä asia on jokatapauksessa edes yrittää pitää Isääsi jotain kontaktia. Se ei tarkoita että soitat joka päivä tai menet viemään meetwustia. Etsit aika-ajoin miehen käsiisi ja juotat vaikka baarissa kaffia. Hänelle voi olla kullanarvoinen asia että Hänellä on lapsi.
Koska palstalla on tapana olla todella kyynisiä niin tällä menetelmällä pilaat aika paljon nuoruutasi.. Mutta tilalle tulee edes joku muisto isästä eikä jää huonoa omaatuntoa siitä ette edes yrittänyt.
Kaikesta kyllä ihminen pääsee yli. Nutta pakkoko se on tehdä vaikeimman kautta? Vähän jos jaksat muutaman kerran vuodessa niin onpahan oma elosi siistinpää!
No ite en oo nähnyt faijaa kun kerran... koulumatkalla keskikoulussa....
Ois ollut kiva tuntee mies, maailmaa kokenut ja nähnyt..
No älä ota itelles stressiä asiasta, aika hoitaa.
Isäsi pitäisi sada ensin katkolle ja siitä jatkohoitoon esim. järvenpään sosiaalisairaalaan. Sosiaalinen elämä tuskin onnistuu nyt kun juominen niin pahasti päällä, mutta jos katkosta olisi jotain apua. Ja jos hän kerran on sosialinen ihminen AA voisi olla yksi hyvä tuki toimenpiden katkon ja järvenpään jälkeen. En osaa muuta sanoa. Muista myös elää omaa elämääsi,.kaikkia ei vain voi pelastaa.
Minun isänikin joi.Aloitti 15 vuotiaana ja lopetti 70 vuotiaana päästyään hiekkahoitoon.Opin tuntemaan isäni vasta aikuisena. Säälin häntä, syytin häntä, halusin auttaa, halusin tappaa,häpesin jne. Jokin kuitenkin sisälläni sanoi, että hän on myös ihminen. Kävin hänen luonaan aina silloin tällöin, soitin ja vain kuuntelin.Muuten en osannut isääni auttaa. Tiedän, että loppuajasta isä olisi antanut mitä vain, että olisi saanut uuden elämän. Se ei enää ollut mahdollista, koska hänen fyysinen kuntonsa oli jo mennyt.Hoidin kuitenkin itseäni. Sen seurauksena olen itse raitis ja nautin elämästä.Myös isä suhteeni on tänään kunnossa. Juovaa alkoholistia voi auttaa auttamalla itseään. Raitista päivää kaikille :)
Anteeksi en halua loukuta edes mennytta isääsi enkä sinua,mutta sivusta seuraan setäni juomista ja haluaisin tietää millaisia määriä isäsi joi päivien/viikonloppujen aikana.Onko edes n.arviota?Kun hän kumminkin eli 70-vuotiaaksi.
Minun suvustani putosi muutamia vuosia sitten eräs mieshenkilö 45-vuotiaana juotuaan tauotta 5v. setäni 50v ja imee viina kuin pesusieni.
...määristä en tiedä,eikä sillä varmaan ollut enää merkitystä.Pullojen määrä kuolinpesässä oli valtaisa. Sanoi kyllä itse, että kolme pulloa kossua viikoksi rittää.Ihmettelin itsekin noin pitkää ikää. Elämänlaatua ei kuitenkaan ollut ja hän itse olisi halunnut pois.(oli todella masentunut) Sanoi olevansa niin pelkuri, ettei pysty henkeä itse ottamaan itseltään.
84565465465