eli,tyttäremme murrosikä oli todella vaikea ja välit meihin molempiin vanhempiin kireät.
16 vuotiaana tyttäremme raiskattiin joka sai aikaiseksi valtavan miesvihan joka tietysti kohdistui mieheeni,siis isään.
isä on silloin ihana ,kiva ja rakas kun ostaa jotain tai antaa rahaa,muulloin syytetään milloin mistäkin.
äitinä,tässä kahden ihmisen välissä,olen huolestunut monestakin asiasta mihin tämä tilanne vaikuttaa.tytär on rakas ja tärkeä isälleen,pahat sanat ovat satuttaneet ja tyttäreni vääristyneet ajatukset eivät ole parantavia hänelle itselleen.
hoitohenkilökunta tukee tietysti tytärtäni mutta vasta nyt olen huomannut kuinka mies-vastainen yhteiskuntamme onkaan!
hoitohenkilökunta tukee tyttären vääristyneitä ajatuksia kiristäen lapsen ja vanhemman suhdetta ja vaikka kuinka yrittäisin asioiden todelliset laidat selvittää niin silti mies on paha.
jos teistä miehistä on joku tälläisen tilanteen läpikäynyt,miten olet selvinnyt asiasta?
onko paras tapa vain antaa ajan kulua ja rakentaa uudelleen isä-tytär suhdetta kun tytär on henkisesti tervehtynyt?
haluaisin kovasti olla avuksi miehelleni joka kärsii tyttärelle sattuneen rikoksen takia ja on samalla kovaa vauhtia menettämässä tyttären.
tarkennan tässä vielä että raiskaaja ei ole perheenjäsen.
16 vuotiaana tyttäremme raiskattiin joka sai aikaiseksi valtavan miesvihan joka tietysti kohdistui mieheeni,siis isään.
isä on silloin ihana ,kiva ja rakas kun ostaa jotain tai antaa rahaa,muulloin syytetään milloin mistäkin.
äitinä,tässä kahden ihmisen välissä,olen huolestunut monestakin asiasta mihin tämä tilanne vaikuttaa.tytär on rakas ja tärkeä isälleen,pahat sanat ovat satuttaneet ja tyttäreni vääristyneet ajatukset eivät ole parantavia hänelle itselleen.
hoitohenkilökunta tukee tietysti tytärtäni mutta vasta nyt olen huomannut kuinka mies-vastainen yhteiskuntamme onkaan!
hoitohenkilökunta tukee tyttären vääristyneitä ajatuksia kiristäen lapsen ja vanhemman suhdetta ja vaikka kuinka yrittäisin asioiden todelliset laidat selvittää niin silti mies on paha.
jos teistä miehistä on joku tälläisen tilanteen läpikäynyt,miten olet selvinnyt asiasta?
onko paras tapa vain antaa ajan kulua ja rakentaa uudelleen isä-tytär suhdetta kun tytär on henkisesti tervehtynyt?
haluaisin kovasti olla avuksi miehelleni joka kärsii tyttärelle sattuneen rikoksen takia ja on samalla kovaa vauhtia menettämässä tyttären.
tarkennan tässä vielä että raiskaaja ei ole perheenjäsen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että kaikki muutkin miehiset kommentit ja avut otetaan vastaan.
Miehesi on varmasti täysin murtunut niin kuin sinäkin puhumattakaan tyttärestänne.
Itse 2 pienen tyttären isänä oma vastaukseni on täysin mutkaton ja tulevaisuuden särkijä.
Tappaisin armotta ja raa´asti raiskaajan.
tuestasi.henkistä tukea kaipaammekin ja haluaisin kovasti pystyä tukemaan miestäni paremmin.
mieheni ajatukset kyseisestä asiasta ovat samankaltaiset kanssasi,onneksi ei ole toteuttanut asiaa koska -kuten sanoit-se rikkoisi tulevaisuuden minulta,häneltä itseltään sekä myös lapsiltamme.
asia on niin hirveä ja vaikea että mieheni on lukkiutunut kokonaan eikä saa purettua sydäntään.
kiitos kuitenkin sinulle vastauksestasi.
Otan osaa perhettänne kohdanneeseen tragediaan.
Minulla on nyt jo aikuinen tytär.
Tytön ollessa n. kymmenvuotias, julkisuudessa puhuttiin paljon pedofiliasta ja insestistä. Kerran tapani mukaan halatessani, tyttö sanoi, että "isä elä kopeloi". Tuntui todella pahalta.
Käsitin sitten, että tyttö ei tarkoittanut pahaa, mutta naiseksi tulemisen kynnyksellä oli hämillään. Olin sitten pari vuotta hyvin varovainen hellyyden osoituksisssani. Myöhemmin sitten isin tyttö tuli mielellään halamaan minua.
Isänä ja tytärtäni rakastavana, voin vain kuvitella miehesi tuskan. En osaa neuvoa, mutta
isän pitää ilmeisesti nyt antaa tytön olla omissa oloissaan, tietenkin olla läsnä kun tytär itse haluaa lähentyä.
Se on varmaan vaikeaa, mutta ajan kuluessa tytär varmaankin ymmärtää isänsä arvon ja löytää uudestaan rakkauden isäänsä.
Voimaa perheellenne.
kauniista ja lohduttavista sanoistasi.
onneksemme tyttäremme saa apua,toivomme ja rukoilemme että tyttäremme pääsee eroon vihasta ja muistaisi tulevaisuudessa miltä tuntuu rakastaa.
asiaa paljon nyt ajatelleena olen huomannut että mies tuntee tälläisessä tilanteessa kamalaa syyllisyyttä siitä ettei ole kyennyt estämään tälläistä tapahtumaa,häpeää koko omaa sukupuoltaan kohtaan ja kamalaa tuskaa.
toivon ettei kukaan joutuisi tälläistä kokemaan.