Onko kukaan päässyt eroon "kiltintytönsyndroomasta"?
Miten voin oppia puolustamaan itseäni ja ilmaisemaan mielipiteeni? Jos joskus sanon takaisin, kadun sitä viikkokaudet.
En jaksa enää. Kuinka saan itseni käsittämään, että minullakin on oikeus puolustautua. En jaksa enää niellä kaikkea, mutta se tuntuu silti helpommalta, kuin samalla mitalla vastaaminen.
Miten voin oppia puolustamaan itseäni ja ilmaisemaan mielipiteeni? Jos joskus sanon takaisin, kadun sitä viikkokaudet.
En jaksa enää. Kuinka saan itseni käsittämään, että minullakin on oikeus puolustautua. En jaksa enää niellä kaikkea, mutta se tuntuu silti helpommalta, kuin samalla mitalla vastaaminen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000014990574
Saa ottaa yhteyttä, jos haluat:)
Sama juttu täällä. Päätän säännöllisin väliajoin, että nyt loppui jatkuva nöyristely ja pokkurointi, mutta ei auta. Sama toistuu joka kerta.
Mielessäni kyllä tiedän, mitä haluaisin sanoa ja miten toimia, mutta kuitenkin toimin niin kuin kiltintytön tulee, vaikka olen kohta 30 vuotta.
Kuulostaa ihan naurettavalta, mutta jos vastaan nälvimiseen, joudun elämään monta päivää itsesyytöksissä. Kyllästyttää tämä täydellisen käytöksen tavoittelu. Kumarrun, jotta toisten on helpompi potkaista päähän.
Millaisissa tilanteissa te kärsitte tästä?
Kärsin ennen "kiltinpojansyndroomasta". Siihen tuli kuitenkin loppu kun kävin mielisairauden läpi. Sen jälkeen siitä ei ole ollut ongelmaa. Paha en kyllä väitä olevani ja kyllä välitän ihmisistä, varmasti aidommin kuin moni niin sanottu terve, mutta minulle ei v..tuilla ja vaikka v..ttuiltaisiinkin niin ei sillä ole mitään tehoa! He, jotka sitä yrittävät, kyllä huomaavat äkkiä, ettei siitä ole mitään hyötyä sillä minä en välitä enää muiden sanomisista ja se tulee äkkiä selväksi. Joskus tulee kuitenkin sanottua sen verran nasevasti takaisin, ettei sen jälkeen enää tarvitse kuunnella kahelien räksyttämistä. Ei kannata sairastuttaa itseään vaan omaksua sellainen asenne, ettei välitä idiooteista ja heidän sanomisistaan. Ole oma itsesi sillä väitän, että jos olet kunnollinen ihminen etkä itse syyllisty hölmöilyn aloittamiseen tai et hölmöile ja tulisit toimeen kahelien kanssakin niin sinun ei tarvitse välittää tyhmempien sanomisista vaan olet heitä arvokkaampi. Usko itseesi!
Kiltti ihminen pelkää hylätyksi tulemista, mutta toisaalta vihaa näitä samoja ihmisiä, jotka loukkaavat häntä. Kiltti ihminen on herkkä loukkaantumaan. Ristiriita syntyy hylkäämisen pelosta ja vihasta. Vihan ja raivon ilmaiseminen ei auta, vaan pahentaa tilannetta. Hylätyksi tulemisen pelko liittyy lapsuuden kokemuksiin, joiden selvittäminen saataisi auttaa.
On totta, että ainakin minä yritän miellyttää ihmisiä, joista en pidä, jopa enemmän kuin niitä, joista pidän.
Hylkäämisen pelosta ei kohdallani voi puhua, sillä minulla ei juurikaan perheen lisäksi ole ystäviä. En nimittäin pysty ystävystymään kenenkään kanssa, juuri sen takia, etten tunne olevani tarpeeksi mielenkiintoinen, jotta kukaan jaksaisi olla ystäväni. En siis pysty olemaan täydellinen ystävä. Minulla ei siis ole sen suhteen mitään menetettävää.
Ja kohdallani tämä "liika kiltteys" ei tavallaan johdu muiden miellyttämisestä, vaan omasta "täydellisyyden" tavoittelustani, joka ei salli toisten loukkaamista tai pahasti sanomista, vaikka kyseessä olikin vain normaali oman mielipiteen puolustaminen.
Miten voisin oppia hyväksymään itseltäni omasta mielestäni "huonon" käytöksen siis normaalin käytöksen?
Tuntuu myös siltä, että jos minä, joka en ikinä sano poikittaista sanaa, joskus sanon jotain, niin sanomallani on paljon suurempi vaikutus, kuin jos sen olisi sanonut joku, jolle se on tavallista.
"Mitäs se nyt noin, eihän se koskaan sano mitään..."
...liian kiltti pitää sisällään oikeat omat ajatuksensa..miten siitä parantua?Parannuin..kun ensin sairastuin...ihan niinkuin kilttipoikakin.Nyt osaan pitää puoleni ja tiedän kuka olen..mutta se matka tähän minään kesti vuosia,vuosia ahdistusta ja taistelua.Nyt,helpottaa kun uskallan sanoa mitä mieltä todella olen asioista.johtunee monista seikoista miksi olin ns.niin kiltti..mutta ne olkoot jo levossa.Tsemppiä..
Täällä kans yks aivan liian kiltti 19.v tyttö. Halu miellyttää muita omalla kustannuksella on suuri. Ajattelen aina muiden parasta ennen itseäni. En tunne omaa arvoani laisinkaan. Tulen onnelliseksi siitä, kun saan muut ilahtumaan. Viime aikoina miellyttämisen halu on mennyt niin yli, että olen sotkenut elämäni täysin ja sivuuttanut sen mikä minulle on tärkeintä. Ensinnäkin oman mielipiteen ilmaisu ja itsensä puolustus on vaikeaa. Olen monta kertaa tunnustanut ihastusta jätkiin, joista en edes ole ollut kiinnostunut. Takana vain se, etten satuta heitä, koska olen huomannut heidän olevan kiinnostunut. Nyt pääni on ihan sekasin ja tuntuu että mieli järkkyy. Eihän ihminen voi elää muita miellyttämällä, siit tulee vaan täysin arvoton ja paska olo, ku ei ite saa siitä mitään. En tiedä pitäs varmaan mennä johonki psykologin puheille. Tuntuu vaa et tää ylikiltti tyttö ei tee muutaku tuhoo omaa elämäänsä.:(
Mä sanon usein vastaan.
En alistu toisen pompottavaksi.
Nuorena oli toisin.