tänään todettiin tuulimunaraskaus ja olo on tosi epätodellinen.
meillä ennestään 10kk tyttö joka täysin terve ja hänen raskausaika meni ilman mitää ongelmia..
tätä toista yritettiin muutama kuukausi kunnes vihdoin tärppäsi ja mä olin onnesta mykkänä.
kaikki on tuntunut menevän normaalisti,olo on sama kuin ansimmäistä odottaessa.
ensimmäinen ultra oli siis tänään,lääkäri teki sisätutkimuksen ja oli huolestuneen oloinen ja mä olin vielä erittäin onnellinen.
lääkäri alkoi ultraamaan ja pyöritteli ja väänteli ja käänteli,tyhjää oli...istukka oli kehittynyt ja lapsivettä oli pieni määrä,vauvaa ei näkynyt..
mulla alko kyyneleet pikku hiljaa valumaan ja lääkäri totesi että tätä oli pelännytkin..
mä mietin vaan sekavasti että mitä sanon mieheleni joka oli odotusaulassa tyttäremme kanssa ja miten se istukka sieltä pois saadaan ja missä se vauva on.
itkun sekavana puin päälleni ja juttelin hoitajan kanssa joka tuli tutuksi jo ensimmäisen odotus aikana. piti tehdä päätös: kaavinta vai pillerit..pillerit valitsin..
ensimmäinen pilleri syöty ja nyt sekavana odottaen 2vrk eteenpäin ja loput pillerit sillon..ja sitte en enää haluakkaan ajatella..
on mahdotonta hyväksyä että se mitä niin paljon toivottiin ja odotettiin niin sitä ole koskaa ollut olemassakaan..
meillä ennestään 10kk tyttö joka täysin terve ja hänen raskausaika meni ilman mitää ongelmia..
tätä toista yritettiin muutama kuukausi kunnes vihdoin tärppäsi ja mä olin onnesta mykkänä.
kaikki on tuntunut menevän normaalisti,olo on sama kuin ansimmäistä odottaessa.
ensimmäinen ultra oli siis tänään,lääkäri teki sisätutkimuksen ja oli huolestuneen oloinen ja mä olin vielä erittäin onnellinen.
lääkäri alkoi ultraamaan ja pyöritteli ja väänteli ja käänteli,tyhjää oli...istukka oli kehittynyt ja lapsivettä oli pieni määrä,vauvaa ei näkynyt..
mulla alko kyyneleet pikku hiljaa valumaan ja lääkäri totesi että tätä oli pelännytkin..
mä mietin vaan sekavasti että mitä sanon mieheleni joka oli odotusaulassa tyttäremme kanssa ja miten se istukka sieltä pois saadaan ja missä se vauva on.
itkun sekavana puin päälleni ja juttelin hoitajan kanssa joka tuli tutuksi jo ensimmäisen odotus aikana. piti tehdä päätös: kaavinta vai pillerit..pillerit valitsin..
ensimmäinen pilleri syöty ja nyt sekavana odottaen 2vrk eteenpäin ja loput pillerit sillon..ja sitte en enää haluakkaan ajatella..
on mahdotonta hyväksyä että se mitä niin paljon toivottiin ja odotettiin niin sitä ole koskaa ollut olemassakaan..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisit tyytyväinen sinullahan on vauva 10 kuukauden ikänen lapsi on mielestäni vauva. Monella tulee keskenmenoja, tuulimunia ja kohdunulkopuolisia raskauksia koko ajan ja eikä ole yhtään lasta onnistanut saada... ja sinä itket sitä että sinulla oli tuulimunaraskaus. hoh hoh
Niin että anteeksi julmista sanoistani!
uskoisin että nimenomaan sinä kuulut noihin mainitsemiisi ryhmiin,eli sulla ei ole raskaudet onnistunut,jos näin ei ole niin silloin ei kannata mitää sanoa.
se että mä joudun kotona yksin tekemään ns "abortin" ei todella ole mitään helppoa ja totta helvetissä se itkettää kun lapsi jota oli toivottu ilmenikin olemattomaksi.
siihen ei vaikuta se onko mielestäsi meidän lapsemme vielä kuinka vauva jos toivoimme ja yritimme toista ja henkisesti siihen valmistaudutte että nyt se toinen tulee.
olen pahoillani jos sinulla ei ole vielä yhtään lasta ja tottakai se helpottaa että on jo tämä enkeli,mutta kyllä tätä toista odotettiin.
älä tule tuomitsemaan muiden pahaa oloa sen takia jos sinulla on paha olla.
Minulla on 2 poikaa toinen on 15 vuotias ja 10 vuotias.
Minulla on myös yksi tuulimuna ja yksi kohdunulkoinen... ja nyt parhaillaan vuodan verta on tulossa raskaus kesken... mutta olen onnellinen kun minulla on jo kaksi poikaa.... tosin iltatähti olisi ollu kiva... mutta ei silti maailma tähän kaadu... Uusia mahdollisuuksia tulee... niinkuin vastoinkäymisiä...
en väitäkkään etteikö tuo miedän enkuli riittäisi,mutta lähdemme kuitenkin vielä toista yrittämään...
ei mulla mielesse käynyt mikää tuulimunan mahdollisuus kun raskaaksi tulin,olin vain iloinen kun raskausviikot menivät pidemälle ja keskenmenon riski pieneni..oli aikamoinen mahalasku,mutta elämä jatkuu=)
ja olen varma että toinen vielä iloksemme tulee ja uskon myös että teille iltatähti vielä suodaan=) onnea paaaaaljon yritykselle ja paljon voimia=)
tyttäremme on 1v3kk ja toista yritimme kuukauden ja tärppäsi,menin yksityiselle ultraan viikoilla 8 2 ja lääkäri etsi ja etsi,ei ollut kun ruskuaispussi ja nestettä ja määräsi tulemaan kahden viikon päästä uudestaan..
ei löytynyt silloinkaan mitään ja istukka oli jo hajoamistilanteessa,järkytys minulle =O
ja sitten sain tänään pillerit keskeytykseen,lapsi oli toivottu ja haluttu mutta tie tyssäsi tuohon ;(
hiljakseni olen itkenyt mutta samalla mietin että olemme vielä nuoria,on aikaa vielä yrittää mutta ei ihan heti uudestaan,nyt odotan että vuoto alkaisi ettei tarvitse mennä kaavintaan :(
tsemppiä!
mieheni on paras lohduttajani ja ihana tyttäremme :=)
mutta ihanasti tuli sitten kauheat näppylät ja kutina...voi kuulemma olla siitä kun keho alkaa reagoimaan tuohon mifegyneen..vissii...
maha alkaa olemaan ikävän kipeä mutta huomenna on sitten se oikea koitos edessä...toivottavasti tulis kaikki kerralla ulos(paskamaiselta tuntuu toivoa tollasta) niin ei tarvitsisi sairaalaan lähteä.mieheni on onneksi kotona luonani huomenna ja lapsi menee mummolaan siksi aikaa..