Mulla on ollu aina pieniä vaikeuksia havainnoinnissa ja uusien asioiden käytännön oppimisessa. Viimeisen vuoden aikana tämä on pahentunut paljon. Mun on nykyään todella vaikea keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa. Mun on vaikea havainnoida ympäristöä ja tämä vaikuttaa esim. sosiaalisiin tilanteisiin. Esim. kaveripiirissäni saatan puhua vähän aikaan katsoen toista henkilöä kuin sitä, jolle puheeni olen tarkoittanut!!! Tajuan vasta vähän ajan päästä, ketä katson. Alani harjotustöissä olen melkein aina viimeinen, joka saa työt tehtyä. Joudun niin paljon keskittymään, mitä teen ja työt etenevät siksi hitaasti ja siltikin joskus teen jotain väärin. Teorian oppimisessa mulla ei ole mitään vaikeuksia, joten tenteistä onneksi selviän hyvin. Myös muisti toimii suht hyvin. Mutta juuri kaikki käytännön tilanteet ovat muodostuneet ongelmaksi. Ja nykyään olen vielä ruvennut jännittämään kaikkia käytännön tilanteita niin paljon, että ne menevät entistä huonommin. Olen ruvennut myös tuntemaan itseni tyhmäksi ja itsetuntoni on huonontunut. Pahinta on, etten yhtään tiedä mikä mulla on. Ehkä kyseessä voi olla tarkkaavaisuushäiriö, mutta eikö se todeta jo lapsena, jos sellanen on? Mulla sellaista ei oo todettu. Parkinsonin tautiin liittyy esim.näköhäiriöt ja niitä mulla ei oo. Ja kummallista on, että lieviä havainnointihäiriöitä mulla on ollu aina, mutta viime aikoina nämä ovat kehittyneet selvästi pahemmiksi. Lääkärille en voi mennä, koska ajattelen, että lääkäri vain pitää mua tyhmänä. Mulla on läheisiä ihmisiä, mutta en niillekään uskalla puhua samasta syystä. Tosin ainakin samassa ryhmässä harjoitustöissä olevat kaverini ovat saattaneet huomatakin, että en oo normaali. Mulla ei vaan oo vielä kehittyny niiden kaa niin läheiset välit, joten ne eivät varmaan viitsi tuosta noin vaan udella tätä asiaa. Tietäiskö kukaan, mikä mulla voisi olla?
oonko vajaaälyinen
huolestunut :(
84839
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ota yhteyttä johonkin asiantuntijaan,ihan vaan sen takia kun asia sua vaivaa. On varmasti raskasta miettiä asiaa...stressaavaa. Paljon voimia ja jaksamista sulle!
Olen sairastanut parkinsonia noin viisi vuotta, minulla ei ole ollut näköhäiriöitä. Ensioireeni olivat toisen käden myötäliikkeiden väheneminen. Vapina ja jäykkyys tulivat myöhemmin.
Et sinä ole vähä-älyinen. Mutta ei kannata jäädä odottelemaaan vaan mene käynään lääkärin juttusille, hän osaisi sinua parhaiten auttaa. Onko sinulta milloinkaan otettu kilpirauhaskokeita?
Asioitaei todeta lapsena jos niitä ei tutkita...
Mikäli mitään olen ymmärtäny, niin jokin aika sitten aamu tv:n tietoiskussa asiantuntia neurologi oli vieraana ja kertoi varsin selväsanaisesi Parkinsonin taudista. Näköhäiriöistä ja harhoista hän kertoi että ne ovat Parkinsonin taudin lääkityksestä johtuva vaiva. Jotkin lääkkeet aiheuttavat niitä joilekkn ptkällä tähtäimellä. Toisin sanoen, niitä esiintyy yleensä vasta pitkään sairastaneilla, eikä ollenkaan kaikilla.
Neurologin kertomus vahisti omaa käsitystäni asiasta.
Tuskimpa aloittajan vaiva liittyy mitenkään Parkinsonin tautiin.
Lääkäri ei pidä ketään tyhmänä, joten kannatta hakeutua lääkäriin.
Toi tuli mieleen lähinnä kun kerroit ongelmiesi liittyvän käytännön tilanteisiin,mutta että teoreettinen oppiminen on ongelmatonta.
Jos olisit vajaaälyinen, et tajuaisi edes kysyä kenentäkään koko asiasta. Relaa vähän. Tuskin on mitään vakavaa. Käyt lääkärissä niin asia selviää.
et ole se on vain joku vajaavaisuus,minullakin on sellainen jos joku katsoo niin työstä ei tule mitään ,se on kai joku vahva jännitys tila.ei vakava,mut kiusallinen.oon elänyt sen kanssa 31v hain sellaisen ammatin ettei tarvii käsillä tehdä, oon nuorisopastori.jatkoja sulle
Et ole. Vajaaälyisyyteen tai paremminkin sanottuna
"heikkolahjaisuuteen" tarvitaan ainakin psykologin
arvio.
Kävin 17-vuotiaana ammatinvalintaan liittyvässä
kokonaisvaltaisessa tutkimuksessa ja minut leimattiin silloin "heikkolahjaiseksi", vaikka
jälkeen päin olen ajatellut olleeni vain erittäin
ujo ja arka tapaus, joten en pystynyt antamaan
täyttä panosta tutkimuksiin. Tunsin ja tunnen edelleenkin
saaneeni väärän diagnoosin, mutta koska tutkimuksista
on jo yli 10-vuotta aikaa, niin en taida enää saada oikaisua tuohon diagnoosiin?
Ei sillä, että diagnoosi mitenkään haittaisi
työhön hakeutumisessa tai tms., mutta vain periaatteen vuoksi.
No, tämä vastaus meni osittain kysymykseksi, joten
anteeksi...Mutta ymmärsin kyllä, mitä tarkoitit.;)
Syksyn jatkoa!