Hei kaikki!
Pakko kirjoittaa nyt tänne kun on purettava hieman sydäntä.. Elikkäs. Ollaan mieheni kanssa kohta kuusi vuotta yritetty lasta. Tuloksetta. Mut on tutkittu ja clomit olen syönyt, tuloksetta. Miestä ei vielä ole tutkittu.
Mentiin joulukuussa naimisiin. Oltiin kuukausi häämatkalla, ja siis edelleen ilman ehkäsyä. Tammikuun 20.pvä tuli kuukautiset normaaliin tapaan.
Olen nyt muistellut viime kuuta, enkä muista oliko mulla kuukautisia lainkaan. Ks. aika oli melko rankkaa (kait joku avioliiton ensimmäisten kuukausien kriisi, heh) ja tuli juopoteltuakin aika lailla. Olen selannut päiväkirjaa enkä pysty yhdistämään mitään kuukautisiin. Silti näin pitkän lapsettomuusjakson jälkeen uskon niiden olleen.
Nyt kuukautisten aika tässä kuussa olisi käsillä. Tissit eivät ole arat eikä kipuja ole ollut (niin kuin yleensä). Turvonnut olen kuin pullataikina. Olen hoikka (vyötärynympärys 69 cm, nyt 72cm) ja muuttuneen mahan alueen todella huomaa. Olen koko ajan nälkäinen, uninen enkä muista mitään... :)
Laskeskelin, että olisin nyt ehkäpä rv 9:llä. Eikös silloin turvotus olisi aivan normaalia? Voisiko joku kertoa omista "oireistaan" näihin aikoihin tai muista merkeistä, joita voisin vertailla itseeni..?
Voi, kun toivoisin että nyt olisi tärpännyt. Siis clomeja emme ole syöneet pariin vuoteen, ja tämä mahdollinen vauva olisi 100 % itsestään tullut. En uskalla toivoa, mutta silti, jollain kummalla tavalla "tiedän" olevani raskaana.. Ehkä joku samojen asioiden kanssa paininut tietää tunteen. Katson äitiysvaatteita netistä ja mietin, että viikon-parin päästä tilaan tuon ja tuon. Kuhan ne kuukautiset ei alkaisi.
No, eipä auta muu kuin odottaa vielä vaikkapa viikko (kuukautiset eivät mulla koskaan ole olleet päivälleen säännölliset) ja tehdä sitten testi. En vaan millään malttaisi odottaa.. Ja pelko, pettymystä on koettu niin paljon. Se vauva olisi niiiiin toivottu tähän perheeseen. Pidetään kaikki jookos peukkuja että tunteeni on oikeassa ja mahassa kasvaa pieni elämän alku...
Sorry tämä romaani, pakko vaan oli jollekin kertoa asiasta, miestäni en halua vielä innostuttaa, sillä liikaa on tullut pettymyksiä. Mutta ehkä nyt... ;)
Pakko kirjoittaa nyt tänne kun on purettava hieman sydäntä.. Elikkäs. Ollaan mieheni kanssa kohta kuusi vuotta yritetty lasta. Tuloksetta. Mut on tutkittu ja clomit olen syönyt, tuloksetta. Miestä ei vielä ole tutkittu.
Mentiin joulukuussa naimisiin. Oltiin kuukausi häämatkalla, ja siis edelleen ilman ehkäsyä. Tammikuun 20.pvä tuli kuukautiset normaaliin tapaan.
Olen nyt muistellut viime kuuta, enkä muista oliko mulla kuukautisia lainkaan. Ks. aika oli melko rankkaa (kait joku avioliiton ensimmäisten kuukausien kriisi, heh) ja tuli juopoteltuakin aika lailla. Olen selannut päiväkirjaa enkä pysty yhdistämään mitään kuukautisiin. Silti näin pitkän lapsettomuusjakson jälkeen uskon niiden olleen.
Nyt kuukautisten aika tässä kuussa olisi käsillä. Tissit eivät ole arat eikä kipuja ole ollut (niin kuin yleensä). Turvonnut olen kuin pullataikina. Olen hoikka (vyötärynympärys 69 cm, nyt 72cm) ja muuttuneen mahan alueen todella huomaa. Olen koko ajan nälkäinen, uninen enkä muista mitään... :)
Laskeskelin, että olisin nyt ehkäpä rv 9:llä. Eikös silloin turvotus olisi aivan normaalia? Voisiko joku kertoa omista "oireistaan" näihin aikoihin tai muista merkeistä, joita voisin vertailla itseeni..?
Voi, kun toivoisin että nyt olisi tärpännyt. Siis clomeja emme ole syöneet pariin vuoteen, ja tämä mahdollinen vauva olisi 100 % itsestään tullut. En uskalla toivoa, mutta silti, jollain kummalla tavalla "tiedän" olevani raskaana.. Ehkä joku samojen asioiden kanssa paininut tietää tunteen. Katson äitiysvaatteita netistä ja mietin, että viikon-parin päästä tilaan tuon ja tuon. Kuhan ne kuukautiset ei alkaisi.
No, eipä auta muu kuin odottaa vielä vaikkapa viikko (kuukautiset eivät mulla koskaan ole olleet päivälleen säännölliset) ja tehdä sitten testi. En vaan millään malttaisi odottaa.. Ja pelko, pettymystä on koettu niin paljon. Se vauva olisi niiiiin toivottu tähän perheeseen. Pidetään kaikki jookos peukkuja että tunteeni on oikeassa ja mahassa kasvaa pieni elämän alku...
Sorry tämä romaani, pakko vaan oli jollekin kertoa asiasta, miestäni en halua vielä innostuttaa, sillä liikaa on tullut pettymyksiä. Mutta ehkä nyt... ;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
jo nyt? ei tarviis turhia jännittää viikkoa. varsinkin jo oisit jo rv9, niin kyllähän se jo testissä näkyy. eiku "puikkopissalle" ja plussa onnea:)!!
mutta et usko sitä pelkoa tehdä testiä, kun sitten huomaa ettei puikkoon piirrykkään kuin yksi viiva. On tullut enemmän kuin yksi testi tehtyä aiemmin...
Jotenpa, koska pelkään, odotan vielä jonkun aikaa. Parempi kuukautiset kuin se romahdus kylppärin lattialle. Kiitos silti iloisuudestasi!
heti ajan äitiysneuvolaan.
*peukutan* :))))))