Onko painajaisunilla mielestänne jokin tarkoitus?
Itse en juuri näe painajaisia, tai ainakaan en aamulla niitä muista nähneeni. Ehkä vähän hölmöä, mutta olen alkanut vakavissani pohtia, että mitä menetän kun en niitä näe.
Tukahdutanko samalla itseäni, kun kiellän itseltäni painajaiset.
Kun oli n 9 vuotias muistan nähneeni todella paljon painajaisia. Varsinkin sen jälkeen kun mummuni (joka oli minulle kovin läheinen) kuoli näin painajaisia melkein joka yö. Jossain vaiheessa kuitenkin päätin, että nyt riittää ja tietoisesti lopetin ne. Kuvittelin että unet voisi vaihtaa kuten kanavan telkkariin, ensin se ei tehonnut kovin hyvin, mutta jonkinajan kuluttua painajaiseni loppuivat, ja minun ei enää tarvinnut turvautua "kikkaani".
Viimeisen 15 vuoden aikana olen nähnyt muutaman hieman epämiellyttävän unen, mutta en yhtään painajaista.
Mietin esimerkiksi sitä, että jos unissa yleensä käsitellään alitajunnan asioita, jätänkö joitakin asioita käsittelemättä kun (nykyään tahattomasti) torjun ikävät uneni.
Jä ehkä näin magiapalstalla uskallan tunnustaa myös pohtineeni silloisten painajaisteni luonnetta. Vaikka en enää silloisista painajaisistani paljoakaan muista, muistan jaotelleeni painajaiset kahteen ryhmään. Toisten jälkeen (ennenkuin aloin käyttämään unitemppuani) jäin usein moneksi tunniksi hereille pystymättä irrottautumaan painajaisen "tunnelmasta". Minulle on jäänyt semmoinen mielikuva että painajaisen tunnelma oli itseasiassa se pelottava asia ja se mitä näin vain hieman pelottavaa. Toiset olivat kai enemän ns. perinteisiä painajaisia esim pakoon juoseminen kun joku jahtaa, tulipalon keskelle jääminen yms.
Itse en juuri näe painajaisia, tai ainakaan en aamulla niitä muista nähneeni. Ehkä vähän hölmöä, mutta olen alkanut vakavissani pohtia, että mitä menetän kun en niitä näe.
Tukahdutanko samalla itseäni, kun kiellän itseltäni painajaiset.
Kun oli n 9 vuotias muistan nähneeni todella paljon painajaisia. Varsinkin sen jälkeen kun mummuni (joka oli minulle kovin läheinen) kuoli näin painajaisia melkein joka yö. Jossain vaiheessa kuitenkin päätin, että nyt riittää ja tietoisesti lopetin ne. Kuvittelin että unet voisi vaihtaa kuten kanavan telkkariin, ensin se ei tehonnut kovin hyvin, mutta jonkinajan kuluttua painajaiseni loppuivat, ja minun ei enää tarvinnut turvautua "kikkaani".
Viimeisen 15 vuoden aikana olen nähnyt muutaman hieman epämiellyttävän unen, mutta en yhtään painajaista.
Mietin esimerkiksi sitä, että jos unissa yleensä käsitellään alitajunnan asioita, jätänkö joitakin asioita käsittelemättä kun (nykyään tahattomasti) torjun ikävät uneni.
Jä ehkä näin magiapalstalla uskallan tunnustaa myös pohtineeni silloisten painajaisteni luonnetta. Vaikka en enää silloisista painajaisistani paljoakaan muista, muistan jaotelleeni painajaiset kahteen ryhmään. Toisten jälkeen (ennenkuin aloin käyttämään unitemppuani) jäin usein moneksi tunniksi hereille pystymättä irrottautumaan painajaisen "tunnelmasta". Minulle on jäänyt semmoinen mielikuva että painajaisen tunnelma oli itseasiassa se pelottava asia ja se mitä näin vain hieman pelottavaa. Toiset olivat kai enemän ns. perinteisiä painajaisia esim pakoon juoseminen kun joku jahtaa, tulipalon keskelle jääminen yms.
Vastaukset 3
Vanhimmat
>> Onko painajaisunilla mielestänne jokin tarkoitus? >>
Kyllä.
A) Ensinnäkin monet vähäisemmät painajaiset ovat stressin ilmaisua ja toimivat osoittimena, että sun täytyisi yrittää relata enemmän ja huolehtia vähemmän (takaa-ajo-kohtaukset ja sensellaiset).
B) Sitten ovat ne todella pelottavat painajaisunet, jotka saavat pelottavimmatkin kauhuelokuvat tuntumaan halinalleilta. Nämä ovat kauhistuttavia lahjoja pimeyden voimilta, joiden tarkoitus on karaista mieltäsi, avata silmäsi ja avata keskustelua Varjosi kanssa.
>> Tukahdutanko samalla itseäni, kun kiellän itseltäni painajaiset. >>
Taatusti. Jos sallit itsellesi painajaiset, huomaat pian ettei niiden näkeminen ole elämänlaatua heikentävää. Ne jopa lisäävät elinvoimaasi, koska A) paha olo ja stressi pääsevät tehokkaammin purkautumaan ja B) pääset parempaan yhteisymmärrykseen kaappiluurankojesi kanssa ja tulet eheämmäksi persoonaksi.
>> Minulle on jäänyt semmoinen mielikuva että painajaisen tunnelma oli itseasiassa se pelottava asia ja se mitä näin vain hieman pelottavaa. >>
Olen tehnyt aivan saman havainnon. Olenkin varma, että painajaisunen tärkein viesti onkin juuri se tunnetila, eikä välttämättä unen kirjaimellinen sisältö (vaikka sekin voi olla tärkeä, ja usein vahvasti symbolinen).
Olen nähnyt lukuisia painajaisunia, joista en pysty sanomaan mikä niissä oli pelottavaa, vaikka heräsin niistä kauhusta huutaen, tyyliin "Aargh! Puun oksalla roikkuu ilmapallo!". Kauhun tunne oli kuitenkin mieletön. Uskonkin, että alitajunta on pitkälti sellainen kuin surrealistit väittivät...
Kylla sinun pitaisi sallia itsellesi painajaiset. Ne ovat juuri psyyken tapa kasitella erilaisia pelkoja, ahdistuksia ja patoutumia. Eli niilla on yleensa (kauheudesta huolimatta) puhdistava vaikutus.
Eli unissa voi "turvallisesti" nahda ja "tehda" kauheita asioita. Silloin niita ei tarvitse toteuttaa live-elamassa.:)
Omakohtaiset kokemukseni ovat vähän samanlaisia kuin sinulla. Lapsena päätin, etten pelkää painajaisiani ja niillä ei ole valtaa minuun. Näin myös kävi.
Toisaalta muistan usein uneni ja näen yhä "kauhu-unia" eli niissä on pahuus läsnä ja/tai taistelen ja/tai niissä tapahtuu ikäviä. Tottakai unessa pelottaa ja koen eri tunteita mutta en herää kauhistuneena tai peloissani kun yleensä itse unessa jo selvitän tilanteen "normaaliksi". Omasta mielestäni siis käsittelen omat negatiiviset tunteeni ja muut sellaiset jo unessa enkä koe jääväni mistään paitsi.
Omalla kohdallani oikeat painajaiseni ovatkin niitä joissa kaikki on onnellista ja kaunista ja menettämäni ihmiset ovat yhä läsnä ja kaikki on hyvin. Näistä unista herään aina itkien ja tuntien tyhjyyttä ja en halua nukahtaa heti uudelleen. Ehkä tämäkin voi joillekin tavallisia, hyviä unia, en tiedä.
Ehkä voidaan sanoa että painajaistenkin laatu voi olla monenmuotoista, en usko että kauhu ja pelko täytyy olla jokaiselle pakollista, alitajunta löytää aina keinot purkaa kuormansa, sitä ei tietoinen mieli pysty estämään.