Tämä on sinänsä ehkä tälle palstalle kuulumaton asia, mutta aiheena on kuitenkin abortti. Suhteeni aborttiin on ollut elämäni aikana aika ristiriitainen: toisaalta hyväksyn asian ja tunnen myötätuntoa abortin tehneen kipuiluihin. Toisaalta aborttia ehkäisykeinona käyttävät ihmiset ja ehkäisyn unohtelijat saavat minut näkemään punaista.
Joka tapauksessa, hyvä ystäväni teki jokin aika sitten abortin. Ehkäisy unohtui, eikä vakituista parisuhdetta ollut. Ystäväni valehteli minulle ensin kokeneensa keskenmenon. Sen jälkeen hän sanoi, että vauva kuoli kohtuun ja poistettiin aborttipillerein. Viimeisin versio on se, että vauvan sydänäänet olivat niin huonot, että tästä olisi tullut sen vuoksi kehitysvammainen, ja siksi hän VALITSI abortin.
En voi sille mitään, että minua raivostuttaa ystäväni VALEHTELU! Miksi hän kertoo eri asioita eri ihmisille, "vouhottaa" saaneensa keskenmenon ja kuitenkin puhuu abortistakin. Lisäksi en voi ymmärtää, miksi hän pitää minua niin typeränä ihmisenä, että valehtelee: eihän kehitysvammaisuutta saada selville ennen kuin ultraäänessä! Ei sydänäänistä voi päätellä juuri mitään sikiön rakenteesta.
Tämän lisäksi odotan itse vauvaa. Olen naimisissa jne. ja vauva on erittäin toivottu. Kuitenkin tämä raskauteni on herkistänyt minut niin, etten halua enää edes vastata ystäväni puheluihin. En tiedä, raivostuttaako minua ystäväni valehtelu vai itse abortti. En voi kuvitella pyytäväni häntä esim. kummiksi, sillä luottamus on mennyt. Ja kyllä minua koskee sekin, että hän unohti ehkäisyn eikä muka älynnyt, mitä siitä voi seurata.
Haluaisin voittaa vihan ja raivon ja suhtautua ystävääni samoin kuten ennen. Tällä hetkellä olen kuitenkin täysin intolerantti ystäväni puheille ja teolle. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Voisiko joku avata minulle uusia näkökulmia? Ja ei sitten kiitos, mitään "haistaveesinäymmärtämätönpaska" -viestejä.
Joka tapauksessa, hyvä ystäväni teki jokin aika sitten abortin. Ehkäisy unohtui, eikä vakituista parisuhdetta ollut. Ystäväni valehteli minulle ensin kokeneensa keskenmenon. Sen jälkeen hän sanoi, että vauva kuoli kohtuun ja poistettiin aborttipillerein. Viimeisin versio on se, että vauvan sydänäänet olivat niin huonot, että tästä olisi tullut sen vuoksi kehitysvammainen, ja siksi hän VALITSI abortin.
En voi sille mitään, että minua raivostuttaa ystäväni VALEHTELU! Miksi hän kertoo eri asioita eri ihmisille, "vouhottaa" saaneensa keskenmenon ja kuitenkin puhuu abortistakin. Lisäksi en voi ymmärtää, miksi hän pitää minua niin typeränä ihmisenä, että valehtelee: eihän kehitysvammaisuutta saada selville ennen kuin ultraäänessä! Ei sydänäänistä voi päätellä juuri mitään sikiön rakenteesta.
Tämän lisäksi odotan itse vauvaa. Olen naimisissa jne. ja vauva on erittäin toivottu. Kuitenkin tämä raskauteni on herkistänyt minut niin, etten halua enää edes vastata ystäväni puheluihin. En tiedä, raivostuttaako minua ystäväni valehtelu vai itse abortti. En voi kuvitella pyytäväni häntä esim. kummiksi, sillä luottamus on mennyt. Ja kyllä minua koskee sekin, että hän unohti ehkäisyn eikä muka älynnyt, mitä siitä voi seurata.
Haluaisin voittaa vihan ja raivon ja suhtautua ystävääni samoin kuten ennen. Tällä hetkellä olen kuitenkin täysin intolerantti ystäväni puheille ja teolle. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Voisiko joku avata minulle uusia näkökulmia? Ja ei sitten kiitos, mitään "haistaveesinäymmärtämätönpaska" -viestejä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
saaneensa keskenmenon, koska siinähän on kaikkien sympatiat taattu. Kerropa ihmisille, että mullepa tehtiinkin abortti, niin sympatiaa ei irtoa yhtään keneltäkään. Paitsi ehkä niiltä, ketkä ovat itsekin kokeneet abortin.
Mitä tekee sympatialla, joka perustuu valheeseen? Tiedät kuitenkin itse, miten asia on, ja olo on entistä syyllisempi puhuttuasi palturia. Miksi pitää "kehuskella" asialla ja saada valheen keinoin hankittua sympatiaa kuin että mieluummin pitäisi suun kiinni.
On tässä itse kenelläkin murheita, ja kuka tahansa voisi keksiä satuja mistä tahansa. Oi, sori kun unohdin tuon tilinpäätöksen, mutta äiti kuoli eilen. Tai anteeksi, kun myöhästyin jo viidennen kerran tällä viikolla, mutta on pitänyt huolehtia huumeita käyttävästä veljestä. Oma periaatteeni on se, että jos en voi kertoa totuutta (niitäkin tilanteita on ollut) niin valitsen hiljaisuuden.
valheeseen perustuvaa sympatiaa, mutta jollakin tavalla piti selittää parille ihmiselle miksi olen pois töistä, miksi olen surullinen, masentunut ja kärsin kivuista, miksi vietin yön sairaalassa komplikaatioiden ilmetessä, miksi itken koko ajan, jne. Kerroin totuuden vain perheelle ja muutamalle hyvälle ystävälle välttääkseni juuri tuollaiset reaktiot.
Olen pahoillani ystäväsi puolesta, sillä jokainen, joka abortin tekee, tarvitsee tukea ja apua; ei syyttelyä, ymmärtämättömyyttä ja vihaa. Kukaan ei ole niin täydellinen tässä maailmassa, ettei tekisi virheitä, joten ystäväsi kivittäminen ehkäisyn unohtumisen tähden on kamala asia tehdä läheiselle. Minulle ystävä on sellainen, jota rakastan ja tuen, mitä vain hänen elämässään tapahtuu, vaikka itse en aina toimisi hänen tavallaan.
Haluan vielä kertoa, että minun tapauksessani parhaita tukijoitani abortin hetkellä olivat muiden muassa oma äitini ja ystäväni, joista toinen pari vuotta sitten samassa tilanteessa päätti pitää lapsensa (minulle rakkaan lapsen, jonka kummi olen) sekä ystäväni, joka on uskonnollinen. Kumpikaan heistä tai äitini ei kertaakaan tuominnut minua tai syytellyt, vaan tukivat ja kävivät läpi surua kanssani. Olenkin hyvin kiitollinen näistä ihmisistä elämässäni; tiedän että he ovat aina tukenani. Toivoisin, että sinäkin voisit löytää tilaa sydämessäsi ystävälle, joka teki virheen ja joutui siitä maksamaan. Jos et pysty, ehkä onkin parempi ettette ole ystäviä.
Muista myös, että loppujen lopuksi ystäväsi abortti ei ole sinulta pois eikä henkilökohtainen loukkaus tulevaa lastasi ja äitiyttäsi kohtaan.
näytät olevan erittäin tunteeton ja itsekäs ihminen ja häpeäksesi et edes huomaa sitä..Toivottavasti entisellä ystävälläsi on myös todellisia ystäviä, jotka on valmiita kuuntelemaan häntä. :(
Kaikesta päätellen olen todellakin tunteva ihminen. Tuntevampi kuin moni tällä palstalla konsanaan. Rakastan syntymätöntä pienokaistani jo nyt niin intohimoisesti, etten pysty edes ajattelemaan lasten silpomista. Sitä kutsutaan äidinvaistoksi!
Ja sitä paitsi uskon, etten olisi puoliksikaan näin vihainen, jos ystäväni olisi puhunut minulle alusta lähtien totta. Inhottaa, että hän pitää minua niin idioottina, että hän kertoo kaikenlaisia satuja sydänäänten ja kehitysvammaisuuden yhteyksistä. Hänen valehtelunsa loukkasi minua todella paljon.
ja suhtautumisessasi aborttiin mitään yhteyttä?
Pystyn kyllä kuvittelemaan tunteesi ja tiedän, että valehteleminen ärsyttää sinua. Ja mielestäni et todellakaan ole tunteeton ihminen! Kuitenkin, kuten ennemmin sanoit, ettet oikeastaan itsekään tiedä mitä ajatella abortista ja sen tekijöistä, ehkä juuri siksi ystäväsi ei uskaltanut kertoa. Hän kaipasi tukeasi, ja sen takia valehteli keskenmenosta, että saisi sinulta "varmasti" tukesi. Mielestäni se oli väärin valehdella ystävälle, mutta ehkäpä hän pelkäsi että tuomitset hänet etkä halua sen jälkeen olla tekemisissä hänen kanssaan. Koittakaa kuitenkin puhua koko asia selväksi, sano ystävällesi miltä sinusta tuntuu ja että valehteleminen loukkasi sinua. Toivottavasti saatte välinne selvitettyä :>
Hei! Me ei oltu puhuttu koskaan yhtään mitään abortista, ja ystäväni on jo laskettamassa minulle satuja. Ymmärrän, että hän sahaisi minua silmään, jos esim. kuuluisin johonkin Kansainväliset abortin vastustajat RY -järjestöön. Mutta hän aloitti koko keskustelun valheella.
Kiitos viestistä. Olen raskaustilassa (hormonit, vauvan liikkeet jne.) ehkä jopa ylitunteellinen. Aina kun näen, että jotakin lasta kohdellaan huonosti tms. saan raivokohtauksen. En siedä myöskään tv-väkivaltaa tms. Ehkä tämä on jotakin luonnon järjestämää valmistautumista äitiyteen.
Luulen, että ongelmana tässä kaikessa on nimenomaan valehtelu. Taidan ottaa asian puheeksi hetimiten.
kyllä kantasi koska ei uskaltanut sanoa sinulle todellista totuutta abortista.
ja tunteeton kun kyse on muiden ongelmista..omat näyttää olevan niin paljon etunenässä.
Kannattaa katsoa myös omaakin osuutta asiaan. En minäkään siedä väkivaltaa enkä varsinkaan itsekkyyttä mutta ei se ole raskaushormonien aikaansaannosta sitä kutsutaan moraaliksi ja omaksi tunnoksi.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun tämä kyseinen henkilö siloittelee totuutta ja puhuu asiat oman itsensä hyväksi. Minulle hän on ollut ennen (luullakseni) rehellinen. Mielestäni olisi ennen kaikkea syytä ottaa vastuu teoistaan, eikä sälyttää niitä muiden osatekijöiden vastuulle. Ja ei, hänellä ei ole ollut todellakaan mitään käsitystä aborttikannastani.
selväksi, kuinka tositositosiraskaana aloittaja on. Yltiöpäistä äitiysvouhotusta ja itsensä korostamista.
Oikeassa olet, abortin tehnyt on ihan kauheen syntinenpaska, vaikka syy olisi kuinka hyvä. Helpompi kai sinullekin oli valehdella, kun noin kerran suhtauduit. Luultavasti tämä ystäväsi ei vaan kokenut sinua tarpeeksi luotettavaksi, ymmärtäväiseksi etc. kun kerran tuossa tilassa olet. Niin että aika loogista minusta....
ystäväsi luottanut sinuun ja sinun reaktioosi asiasta. Ja varmasti olikin oikeassa et näytä itsekään tietävän mitä ajattelet abortista.
Ystäväsi ei ehkä halunnut menettää ystävyyttänne ja ei ehkä halunnut lisää murhetta taakakseen syyllistämisen vuoksi. Abortti ei ole asia jota on helppo jakaa toisille.
Todellinen ystävä vastaa puhelimeen ja keskustelee asiasta joka on tullut ystävyytenne väliin. Ystävälläsi on ollut vaikea päätös ja hän kaipaa varmasti tukea. Itse jättäisin oman itsekkyyteni taka-alalle.