...repsahdin taas...
sunnuntaina päätin,et nyt se loppuu:en oksenna enää koskaan tai tunne huonoa-oloa syömisen takia!
Ja nyt jo rikoin oman lupaukseni itelleni...Juuri äsken tungin sormia kurkkuun ja yökin pihalle ahmimiani muffineja,piirakkaa,karkkeja,sienisalaattia...
Ja paino sen kun jatkaa jojoilua tämän takia ylös-ja alas,hampaita vihloo ja hiukset senkun ohenee...ja pahinta on se,et tiiän et tää on ongelma johon mun ite pitäis apua hakea...Aina vaan siirrän sitä sillä että päätän lopettaa tämän tähän ja olla niinkuin muutkin terveet aikuiset.
sunnuntaina päätin,et nyt se loppuu:en oksenna enää koskaan tai tunne huonoa-oloa syömisen takia!
Ja nyt jo rikoin oman lupaukseni itelleni...Juuri äsken tungin sormia kurkkuun ja yökin pihalle ahmimiani muffineja,piirakkaa,karkkeja,sienisalaattia...
Ja paino sen kun jatkaa jojoilua tämän takia ylös-ja alas,hampaita vihloo ja hiukset senkun ohenee...ja pahinta on se,et tiiän et tää on ongelma johon mun ite pitäis apua hakea...Aina vaan siirrän sitä sillä että päätän lopettaa tämän tähän ja olla niinkuin muutkin terveet aikuiset.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sun täytyy kaivaa se motivaatio parantumiseen jostain. Kun on riittävä motivaatio, se onnistuu helpommin. EI kannate luvata itselleen liikoja. Jos lupaat niin vaan petyt. Ei kukaan pysty lopettamaan oksentamista eikä ahmimista kerrasta poikki,se onpitkä prosessi johon kuuluu takapakkeja ja eteenpäin menemistä.
älä luovuta! Vastoinkäymisten jälkeen on vain noustava. Autat itseäsi parhaiten antamalla itsellesi anteeksi ja unohtamalla repsahduksen. Itsensä syytteleminen ja ruoskiminen vain pahentaa tilannetta.
Tsemppiä ja voimia sinulle!
Kuulostaa todellakin tutulta. Ties kuinka monta kertaa itselleni olen luvannut lopettaa mutta huonoin tuloksin. Pisin tauko oksentamisessa/ahmimisessa 3 viikkoa viimesen 4 vuoden aikana. Että silleen. Kyllä mä olen jo myöntänytkin etten ilman ulkop. apua tästä selviä. Kynnys vaan on niin korkea! Varsinkin kun tiedän että tuskin sitä hoitoon pääsisi- jonon jatkoksi vaan..