Annatko itsellesi lupaa olla heikko?
Minä en, kaikkea pitää osata tehdä itse, jos ei, se pitää opetella. Minulle on vaikeaa ottaa apua vastaan, puhumattakaan siitä että pyytäisin sitä. Never. Tämä aiheuttaa ajoittain pienoista stressiä, sekä huomaan että työnnän läheiset ihmiset pois.
Onko muilla naisilla sama ongelma? Onko se sama asia kuin kiltin tytön syndrooma?
Entäs miehet? Onko se niin että kunnon mies ei apua pyydä?
Minä en, kaikkea pitää osata tehdä itse, jos ei, se pitää opetella. Minulle on vaikeaa ottaa apua vastaan, puhumattakaan siitä että pyytäisin sitä. Never. Tämä aiheuttaa ajoittain pienoista stressiä, sekä huomaan että työnnän läheiset ihmiset pois.
Onko muilla naisilla sama ongelma? Onko se sama asia kuin kiltin tytön syndrooma?
Entäs miehet? Onko se niin että kunnon mies ei apua pyydä?
Vastaukset 44
Vanhimmat
nyt ajatus menee kaksimieliseksi...
ei vain asiaa haastat...no toki eriasioissa on helpompi apua pyytää ja antaa..toisissa vaikeempaa...mutta kun on hyvä ystävä(t)...silloin ..ainaskin omalla kohalla helppoa...
tuota vaikea sinusta uskoa että torjut ihmisiä...läheltäsi...voisin vaikka kuinka paljon hyviä laatusanoja sinusta sanoa...:)mutta kuulemma ei saa mainostaa.....:))hairuttaus...
en kysynyt mieskuntoa :))) Ruts vaan ittelles :))
Kiitos, lämmittää :)) Tarkoitin lähinnä että lähimmät ystävät/sukulaiset näkee että tarviin apua, mutta kun on se saamarin pätemistarve käännän heille selkää niissä asioissa. Tiedän miten hyvältä tuntuu kun toista voi auttaa, enkä anna heille sitä mahdollisuutta. Niinkuin täällä 75 v leski sanoi, hän ei osaa paljon mitään, mutta ukkelit ovat niiiiin mielissään kun hän kysyy neuvoja :)))
Minusta on osoitus terveestä itsetunnosta jos osaa pyytää apua.
mukaan olisin enempi hölmö, jos en tarvittaessa pyytäisi apua. Elämä on paljon helpompaa jos älyää pyytää toiseltä jelppiä - melkeimpä elämän kaikilla sektoreilla, mut ehkäpä eniten arjen pikku jutuissa. Miksen esim.reissuun lähtiessäni pyytäisi naapuria tyhjentämään postilaatikkoni sen aikaa, ei se hänelle vaivaa tuo. En ees tunne jääväni mitenkään kiitollisuuden velkaan. Toki itseni on niin myös häntä kuin muitakin jelpattava resurssieni mukaan. Ehkäpä sellainen "pannan hyvä kiertämään" on mun juttu, eli jos saat joltakin jelppiä, voit kuitata sen jelppaamalla jotakuta muuta.
pitäis toimia. Sehän tuntuu mukavalle kun voi auttaa. Silti maksan mielummin postille että pidättävät mun laskuja..
Voikohan tuota oppia? Heh, tulee mieleen että väkisin nöyryyttäisin itseäni ;))) Helvatan ylpeä nuppi :((
Mä luulen että antaisin kyllä - jos olisin heikko jossain. Nyt ei tuu mieleen sellasta. No ihan käytännön tasolla, jos lapsi on kipeä niin pyydän helposti mutsin auttamaan että pääsen töihin. Mutta eipä se heikkoutta olekaan.
Voisitko auttaa? Kerro tilanteita joissa vois olla heikko...lisämäärityksiä niinku.
sen minkä tukkari pisti - pyytää naapuria keräämään postit talteen. Tai että joku muu kuljettais koiraa jos olen flunsassa, teen sen mieluiten itse vaikka kuumeessa. Tai rempasta, jos en tiedä miten jotain tehdään, otan selvää netistä tai rautakaupasta, en kysy neuvoja lähimmäisiltä. Enkä huoli käytännön apua. Mulla on joku uhmaikä - "minä itte" :(
HYVÄKSYN..ja eniten tekee pahaa henkisesti se, kun näkee jonkun taistelevan "tuulimyllyjä" vastaan.
Toki arvostan ihmisä jotka ensin yrittävät selvitä itse. Niin itsekkin teen, suurin osa itsekunnioituksestani muodostuu juuri siitä että huolehdin itsestäni.
Minulle heikkouden hyväksyminen ilmenee esm. siinä että myöntää ettei osaa kaikke. Positiivisuus ilmenee taas siinä että uskoo oppivansa.
Siis vastaus on että kyllä kunnon mies apua pyytää tärkeintä näet on saada hommat toimimaan.
Siis Tuffe Quijote :/
Eittämättä se tuo suuren itsetyydytyksen kun selviää, sitä suurempi autuus mitä vaikeampi juttu.
Hyvä pointti tuo, että pitää saada hommat toimimaan..
antaisin itselleni luvan olla heikko,mutta muu perhe ei....
mun edellisessä elämässä kävi suunnilleen samalla lailla, pyysin apua exältä, jolla oli tapana viittaa kintaalla jollekulle toiselle. Aina löytyi joku muu sopivampi auttamaan. Joten purin hammasta ja tein ite. Ja sitten syytin pelkästään häntä.. ei kovin kypsää :/
Johan taas paasaan, älä ota tätä moittimisena, tämä oli vaan ote menneestä. Se on muuten yleinen riidanaihe tuo, kuinka aviopuoliset jakaa aikaansa kotitöihin.
mihin tarvihen apua on ehottomasti tuo auton tankkaus.
Ei helekuta vie, se ei onnistu kolomessa minnuutissa miulta mitenkään. Miulla on joko aato viärinpäin siinä pömpelin eessä, (enhän mie muista millä puolen se tankkausluukku on) tai sitte mie oon ajanu niin kaavaks ettei se letku yletä sinne luukkuun, tae mie oon valinna viärän mittarin tai jottai muuta hämminkiä on tapahtunna ettei se loota anna miulle pensaa.
Jos nii onnellisesti ois käännä että oisin onnistunna saaman luukun ja korkinkii auki ja ois voinna alottaa tankkauksen, ni siitä helekutin värkistä ei tule mittää, vaikka mie kuinka painan sitä kahvaa, ei ala mittari pyörimmää. Siinä vaeheessa on jo melekonen panniikkitila ja kolome min männynnä.
Sitte, miulla on vielä semmonen fobia että mie vahingossa tankkoon diissellii. Huh huh, ko ihan hikkee pukkaa ko mie uattelenkii auton tankkoomista.
Mie yleesä meen pensa-asemalle ja pyyvän ejellistä tankkoojoo tekemään sen miun puolesta, ei oo kukkaa vielä kieltäytynnä. Nuo epätoevoeset tappaukset on kaukaisuuvesta ko puoleen tuntii ei oo näkynnä ristinsieluu, ja niistä viisastunneena mie mään tankkoomaan aena ruuhka-aekaan.
Niih, toinen juttu mihin mie en ikkää koske on ruohonleikkuri, mut en ennee ikävystytä teitä sillä.
Hilima von 20-vuotta-tankkaamatta-itse-autoa
Et sinä ikävystytä :))) Ihan mielenkiintoista olis tietää miten leikkaat nurtsit :)))
Jos joskus joudutaan tankkaamaan vieraalle naiselle tiedetään että se oli Hilima :)))
Meillä oli kotona aikoinaan petro-Saabi.. Se oli muuten helppo tankata kun korkki oli auton persuksissa. Ei tarvinnut miettiä kummalla puolella tankki on.
että me jotka ollaan itse niistä miehistämme eroon hankkiuduttu, ollaan jo
siinä eroprosessin ”muhintavaiheessa” päätetty selvitä YKSIN!!!
Ja niin sitä sitten tehdään kans!
Kyllä miekii teen melkein kaiken itse...on siinä se hyöty, että oppii paljon kaikenlaista, niitä perinteisiä miestenjuttujakin :))) Kiviporakonekaan ei ole enää kauhistus (ainakaan itselle).
Tosin, kyllä ”mä ite teen” ja pärjään ajattelu on vuosien saatossa helpottanut, itselleenkin voi vähän (hyvin vähän :DD) joustaa ja olla armollinen :)
Tosin II, apua tulee pyydettyä aina samoilta ihmisiltä... johtunee siitä että meillä on muutaman yh-kaverin kanssa sellainen hyvä rinki, jossa autetaan toinen toisiamme (lähinnä lasten ja eläinten kaitsemista tai kuskaamista) ja se on hyvä ja toimiva juttu! Haluuks mukaan rinkiin? Meiltä puuttuu hyvä puuronkeittäjä :)
Ja sitten on ne kaverin joilta saa tarpeen tullen ukkoa lainaksi ;P
Onko avun pyytäminen heikkoutta? Ei mun mielestä...
sen jo aviossa ollessani että pärjään itse, etten nalkuta tekemättömistä. Sujui pienemmällä vaivalla kun ei tarvinnut vääntää kättä.
Vai sellaisia lainaukkoja :))) Hmmm... no en sano :))
Olet ihan oikeassa ettei se avun pyytäminen ole heikkoutta, vaan se ettei osaa pyytää vaikka tarvis olis.
Kyllä olen huonekaluja koonnut itkua vääntäen ja vähemmällä itkulla mutta kiroilun säestämänä asentanut digiboxit ja tietokoneet ja muut laitteet. Kieltämättä eron jälkeisenä aikana on tullut ihan kokemuksen kautta opittua monia hyödyllisiä taitoja. Apua vois joskus kysyä, mutta joku vimma vaan on selvitä ihan itse. Toisaalta joskus voi olla ihan tyytyväinen itseensä, kun joku töissä tuskailee, kun ei osaa vaikka videoita ajastaa...:-))))
aikansa kun sanoi tekemättömistä töistä, niin oppi sen, etä nopeammin saa, kun ite tekee. Ja mähän tein.
Meillä päin ei noita laina-ukkoja ole ollut tarjolla. Lehdessä mainostettiin semmosta aviomiespalvelua, mutta korostettiin ettei se hoida hommia makuuhuoneen puolella.*Hymähtää*
Saa meillä puuhailla ihan missä huoneessa vaan... ;o)
vikaa meikäläisellä :) Helpompi tehdä ite, ku marmattaa... eikä nalkutus ole kiva piirre, oli sitten ukkeli tai akkeli.
Ei "sellasia" lainaukkoja, vaan esim. muuttoapuva!
Ymmärrän kyllä hyvin mitä tarkotat sillä, että ei pyydä vaikka tarve oli. Mullakin on hyvä ystävä, joka ei koskaan pyydä apua, vaikka on itse aina auliisti auttamassa.
toi huonekalujuttu, kuusiokoloavaimia sun muita vääntimiä on työkalupakki pullollaan. Vaikka naapurinukolle lainaksi asti :))) Ainoo ongelmahan on se, että esim. hyllyä on aika vaikee koota yksin... ku on niin pirun painava!
Tekniset laitteet on lempilajini, ollu aina joten niiden kanssa räplään ihan ilokseni ;) Paitsi en enää yritä parantaan tietokonettani, tuli kalliiks...
Kuten huomataan, aina näissä asioissa on myös se hyötypuoli - mehän ollaan monialaosaajia! :DD
ukkoja :/ Höh.. :)))
Auttaminen tuntuu hyvältä, pitäis kai muistaa se kun itse tarvii apua :/
Se on hyvä että on suurpiirteinen :)))
On kai niitä vaimopalvelujakin, taitaa vaan keskittyä enemmän siivoomiseen ja ruuanlaittoon.. ei innosta sellainen joka on jokapäiväinen harrastus muutenkin :/
tuntuukin ja miksipä ei sitä auttamisen iloa sitten soisi ystävilleen tai vanhemilleen tai naapureilleen tai työkavereilleen... meniköhän vähän jo överiks :/
Mutta omat lapset, nehän ne vasta mielellään auttavatkin :))
eli yritän selvitä kaikesta itse. Mitä en osaa, opettelen. Yleensä en periksi anna ennenkuin homma on hoidettu :D
Postit kyllä naapuri ottaa poissaollessani. Itse autan mielelläni muita, mutten oikein osaa apua pyytää.
Jos selkeästi on homma, mihin en halua sieviä käsiäni sotkea, niin hankin ammattiapua. Esim. kaikki autoon liittyvä ( paitsi se tankkaus)
Ei tämä ole kiltin tytön syndroomaa. Kiltti tyttö tekee kaiken, mitä muut pyytää tai halutakseen miellyttää muita. Tässä on kyse siitä, että itse pyrkii jonkinnäköiseen täydellisyyteen. Eikä anna tavallaan itselleen lupaa olla heikko.
Minä en osaa "tyttö pulassa"-katsetta käyttää. ; )
Itse ainakin ajattelen, että muilla ihmisillä on omat hommansa, ei niitä voi vaivata.
hyvin täydennetty.. :)
Niin minäkin ajattelen etten viitsi vaivata muita. Miten meitin kävis jos meillä olisi kuusi muksua? Vois olla burnoutti lähellä.
luvan iteselleni olla heikko ´,niin paljon pidän itsestäni ,että saan olla heikko , jaksaa sitten taas olla vahva kun on sen aika,,,,tällä hetkellä olen heikko, en voi kävellä muutamaan päivään kun jalkojani on operoitu,masentavaa kun ei pääse kauniiseen aurinkon paisteeseen ja olen kk ollut sairaslomalla ,juuri jalkojaen takia ,mutta ensi tiistaina pääsen töihin jeeh;))
harmin paikka, juuri kun on niin mukavat kelit..
Vaan eipä sun nyt kannata mennä tuonne liukastelemaan :/
Aika moni on huomaamattaan "sairastunut vahvuuteen" - niin olin itsekin nuorempana. Ja taidan olla vieläkin, mutta onhan jo pikkuinen voitto että pystyy sen edes myöntämään.
Liiallinen vahvuus on hyvä perusta stressille, masennukselle, vakaville fyysisille sairauksille.
piristävästä tulevaisuuden näkymästä :)))
Onhan se hyvä että tiedostaa omat viat, tai sitten voi tehdä niin kuin minä - puhuu niistä nätisti ja käytännössä tekee niitä samoja virheitä jatkuvasti ;) Narsistista?
ooks säkin kaksonen???
=DW=
neitsyt.
Onko sullakin tällaisia vaivoja?
käy ennenkuin loppuu..aamuviikko siis *hymyilee*
Olen miettinyt..tosin en enää aikoihin kovinkaan vakavasti..tuota kyllä minä tämän pystyn itsekkin tunnetta.
Omalla kohdallani se enemmänkin taitaa olla syy ja seuraus liiallisesta itsenäisyydestä.
Se alkaa ikäänkuin vahingossa. Alkuun nauttii siitä, että voi ja saa tehdä asiat itse omalla ajalla ja omalla tavallaan.
Ensin teet yhden asian..sitten toisen, tuon opettelet ja tuon osaat huomenna viimeistään.
Mitä enemmän aikaa kuluu ja asioita hoituu..siihen urautuu.
Kun en pyytänyt apua tuohonkaan asiaan niin en kyllä pyydä seuraavaankaan.
Jääköön ennemmin vaikka tekemättä..
Omaa kotia ja elämää koskevat asiat alkavat olla niin tärkeitä, että niitä ei halua jakaa laisinkaan.
Aivan..minä en siitä nauti, mutta näin tässä vain on käynyt.
En minä ole vahva..en vain anna itselleni lupaa olla heikko.
Uskoakseni siinä pelossa, että joku huomaa sen ja omia tarpeitaan ja egoaan tyydyttääkseen käyttää heikkouksiani hyväkseen.
No niin..tiedän senkin..siis, että se ei kulje aina niin, mutta kertakin riittää.
Ehkä vielä joskus rinnallani on ihminen, että vaikka katto sortuisi niin minun päälleni ei edes tomua tulisi..hän pitäisi huolen siitä..
*hymyilee*
Sitä odotellessa hilpasen laittamaan mukillisen teetä
Tääkin on kuin mun elämästä. Kun siihen tottuu, että kaiken tekee itse ja huomaa pärjäävänsä, niin ei tule edes mieleen pyytää apua. :)
Sitäpaitsi on kiva oppia uusia asioita. Mutta siltikin naisten ja miesten roolijako jyllää edelleen.
Nuorempi poikani 11 v alkoi yhtenä päivänä puhumaan mulle sytytystulpista. Sitten keskeytti, tuhahti ja sanoi :"Ai niin, mitä mä näistä sulle puhun.Ethän sä mitään ymmärrä, kun sä olet nainen." Ihan pikkasen sitten naama venähti mulla. Ai miten niin en ymmärrä?? Kyllä mä sentään sytytystulpat tiedän.
Minä en ole opettanut tota asennetta pojalleni ja tasan tarkkaan ovat nähneet mitä kaikkea äiti kotona tekee. Kouluruuastako ne sen saa??? :/
tiedontulvan aikakausi, missä naisillekkin televisiossa oma autonkorjausohjelma.
Miehisyys ja naiseus..ne on jo geeneissä.
Valitettavasti..tai noh..ei se nyt niin valitettavaa ole..me itsekkin kasvatamme tyttöjä ja poikia..ja hyvä niin.
Jostakin syystä juuri tuollaiset..ethän sinä ymmärrä, kun olet nainen/mies opit tarttuu paljon paremmin kuin kouluaineet.
Ole huoleti, kyllä tytöt koulii poikasi *kikattaa* sinähän olet katsos äiti, joka ei muutenkaan oikein aina ymmärrä yhtikäs mitään..
lapsilleni, nyt äiti, jota hävetäänkin. ;(
Sen verran nuori olen, että muistan itsekin tuossa iässä kulkeneeni ihan muutaman metrin äitini takana kaupungilla, kun niin pal hävetti. :D
Mitkä tytöt??? Luuletko, että jostain löytyy tyttöjä, jotka ovat tarpeeksi hyviä minun pojilleni?? *tuimana*
*kikattaa takaisin*
oikea piinaviikko..
Aika hienosti sen kehityksen kuvasit, vaikka aika teräsmamma olet ollut kun neljä muksua olet kasvattanut :)
äiti kun vähintään yhden idiootti-määritelmän saa per päivä :)))
lienee kasvattanut kenet *naureskelee*
Vaikka aika hyvin siellä kylppärissä kasvoi Bryan Adamsia kuunnellen.
Nyt raahaudun kylpyyn vaikka minulla ei enää korvalappustereoita olekkaan..tai nykyäänhän ne on mp3 soittimia..ei kyllä ole minulla niitäkään.
Taidanpas laulaa luikauttaa rallin Ootkos nähnyt Helka neidin kylvyssä..
Minulla M.A Nummisen kanssa yhteistä parran lisäksi äänikin *kikattaa*
kunhan ovat isompia kelpaat jopa kapakkareissulle mukaan *hymyilee*
Maksajana..
Eikä vainenkaan..meillä kapakkakierros alkaa näin: Hei kaikki..tässä äitini..sen jälkeen pöydällinen tyrmistyneitä ilmeitä.
Juuh..löytyy..ja olet vielä onnellinen, että joku vie poikasi pois kuleksimasta.
Tosin heidät alkuun palautetaan sureksimaan särkynyttä sydäntä..kunnes uusi ilmaantuu kuvioihin.
muksut kasvattaa :))
Mene sinä kylpyyn, mä laitan ikkunat kiinni :))))
jokatoinen päivä ://
"v*tun homo"
Ei kyllä ihan istunut vaahtosammuttimen suussa ;)))
olen aina ihmetellyt..
Kuinka voi olla v***n homo..
Vaikka sieltähän me tietenkin kaikki noin alunperin, mutta olla sen h..
On tämä maailma ihme paikka
Muuten..minä en ole mikään metro..olisin mieluimmin vaikka Inter-City..tai ratikka.
minä muuttanut taiteelliseen taloon..
Kun viidennen kerran vetäisin korkeelta ja kovaa laulun Löööylyyääää lisssäääää..täähään ei tunnu miiissääään..niin alkoivat naapurit lyömään tahtia pattereilla, lattiaa kengällä tms. hakaten, kattoon lyötiin hyvin rytmikkäästi jollakin kättä pidemällä ja koettipa joku keksiä saunalauluun uusia säkeistöjäkin.
Sanoista en saanut selvää, mutta lujaa lauloivat loppujen lopuksi hekin.
Juu tiedän, että en ollut saunassa, mutta en jaksanut enää hymistä sitä Helka neitiä, kun ei minulla suurempia intressejä katsella hänen kylpemisrituaalejaan.
ja teetä..
sama täällä, pelottaa että mitäs sitten kun tarvitsenkin oikeasti apua....voin olla aika kääpä mummo..:/
muuten aika hyvä pointti tuokin :/ Sitähän ei koskaan tiedä missä kunnossa sitten on, pystyykö edes Harley-Parkinssonilla kulkemaan.