Huolenaihe?

Oireesi kuulostavat tutuilta. Itse muistelen, että kuvaamasi kaltaiset oireet alkoivat minulla lukioaikana. Yhteen väliin oireita oli tiuhemmin mutta nykyään harvemmin. Mullakin kipu on vasemmalla puolella ja kohtauksen aika voi hengittää vain todella pinnallisesti. Myöskään liikkuan en juurikaan pysty. Pari kertaa on tullut pidepaikainen (30min) ja kova kipu.

Yhteen väliin minullakin tuli kumarruttaessa ym. pienempiä "kouristuksia" rinnassa mutta viimeaikoina niitä ei ole juurikaan tullut.

Vasemmalla kyljellä nukkuminen ei onnistu minultakaan. Kyljessä alkaa ikään kuin ikävästi "kipristeleen/supisteleen". Varsinaista kipua ei ole, pikemminkin kyse on epämukavasta/ilkeästä tunteesta.

Nyt paripäivää sitten huomattiin ihan muun asian yhetydessä, että verenpaineeni on koholla. Nyt sitten seuraan sitä pari viikkoa ja sitten lääkärin kanssa juttelemaan. Samalla voisi ottaa puheeksi nuo "kylki/rinta" kivut.

Olen ajatellut, että onkohan vaiva sydänperäinen vai mitä? Voisihan se periaatteessa olla myös keuhko/lihasperäistä... Tuntuu vaan, että voiko näin nuorella (24.v) olla sydänsairautta?! Kyllä varmaankin voi...

sepelvaltimotauti ei varmaankaan ole kyseessä. Eikä oireidenkaan vuoksi. Luultavimmin ovat vain lihasperäisiä vaivoja.
Mutta kun kerroit "synneistäsi" ja sukurasituksestasi, niin olisi enemmän kuin suotavaa luopua huonoista elämäntavoista!
Paljon ei maksa, jos liityt Suomen Sydänliittoon, saat Sydän-lehden kotiisi, jossa on paljon asiaa ko. asiasta. Esim. lehden nro:ssa 1/2005 on juttu sydänäkkikuolemista. Ei pelottelutarkoituksessa, vaan tiedoksi, että puolet äkkikuoleman kohdanneista ovat olleet täysin oireettomia!

Mulla koronaaritaudin oireet alkoivat kai joskus viime kesänä. Alkoi itteeni rasittaessa ahistaa keskeltä rintakehää niin, et oli pakko huilia. Seuraava vaihe oli sen lisäks molempien käsivarsien "kipeytyminen" niin, ettei voinu tehä mitään, tosin ei sen ahistavan tunteenkaan vuoksi; oli pakko heittäytyä äkkiä seljälleen ja huilata pari minuuttia. Aina, jos jatkoi rasitusta, sama toistui. Alkutalvesta otin omalääkäriin yhteyttä ja kävin rasitus-EKG:ssä. Sepelvaltimotauti. Jonoon Meilahteen varjoainekuvaukseen, lääkkeeksi Disperiin 100mg, Kolesteroolilääke sekä Beetasalpaaja. Tammikuussa oli kuvaus ja ja kahden viikon päästä pallolaajennus. Heti sen jälkeen olin kuin uusi ihminen!

Tarkistelin kyllä vähän rasvojen ja juustojen ja maksamakkaroiden ynnä munien käyttöäni, lopetin tupakoinnin ja rupesin taas liikkumaan; eilenkin 12km hiihtoa, tosin nivusvamma, so what?

Tässäpä siis vähän ideoita/kokemuksia ja omia kokemuksia koronaaritaudin oireista.

Ohjeeksi antaisin kun vielä olet nuori: älä enää ui ihrassa ja liiku liukkaammin ja usein.

Älä huolestu, tokko Sul on mitään vialla, mut huomioi ohjeeni, ettei oliskaan!!!

Kylkiluiden välissä on lihaksia ja voisikohan vaivasi johtua sellaisesta!

Olisi kait hyvä ensin ymmärtää, mikä on sepelvaltimotauti. Sepelvaltimot ovat sydämen pinnalla menevät verisuonet, jotka kuljettavat sydämelle happea ja ravintoa. Kun ne alkavat ahtautua, vaikeutuu verenkierto sydämen sepelvaltimoissa, jolloin sydän saa vähemmän happea.

Sydän tarvitsee happea kaikkein eniten liikunnan aikana. Siis silloin, kun syke on kova, happea kuluu paljon. Sepelvaltimotauti alkaakin oirehtia aluksi vain raskaamman liikunnan aikana. Kipu johtuu siitä, että sydän ei saa happea ja alkaa mennä kuolioon. Kipu on siksi laaja-alainen ja laajalti rintakehällä tuntuva. Koko sydän huutaa apua hapenpuutteessa.

Kun suonet tukkeutuvat enemmän, veren virtaus sepelvaltimoissa heikkenee entisestään. Yhä pienempi rasitus saa aikaan sen, että sydän joutuu hätääntyneeseen tilaan, hapen puutteeseen. Tällöin suuri rasitus ei enää yksinkertaisesti onnistu. Pienikin rasitus saa aikaan hapenpuutteen ja pakottaa pysähtymään.

Kun ymmärtää sepelvaltimotaudin luonteen, on helppoa ymmärtää, että hengityksen syvyydellä tai sillä, millä kyljellä makaa ei voi olla vaikutusta asiaan. Sepelvaltimotaudin oireet tuntuvat vain silloin, kun sydän ei saa happea ja siihen vaikuttaa sepelvaltimoiden tukkeutumistila ja sydämen hapen tarve (syke).

Asennoista riippuvat vaivta ovat AINA lihas- tai rustoperäisiä. Samoin vaivat, jotka tulevat levossa, mutta ko. henkilö voi vielä vaikkapa kävellä 500 m ilman rintakipua. Jos 500 m onnistuu kävelemään kivuitta, pitää sepelvaltimoiden olla vielä sen verran avoimet, että kipua levossa EI VOI olla sepelvaltimotaudista johtuen. 500 m kävelyn aikana sydän tarvitsee niin paljon happea, että on silkka mahdtottomuus, että se oirehtisi levossa, jos ei oirehdi tuona aikana.

Ei siis MITÄÄN huolta. Mene hierojalle, venettyle, ala liikkua jne. Noin asia helpottuu!

Itsellä ollut sama juttu jo hyvinkin nuoresta asti. Aina välillä hengittäessä vihlasee. Hengittämättä oleminen lopettaa vihlomisen aika hyvin, mutta kun ottaa keuhkoihin lisää ilmaa, vihlasee taas. Yleensä homma menee ohi tosin kun vaan hengitän keuhkot hiljalleen täyteen ja hengitän ulos. Tai jos se tuntuu liian kivuliaalta, niin hetken odotus saa sen myös rauhoittumaan.

Sen jälkeen voi hengittää keuhkonsa tahallaan vaikka ylitäys eikä vihlase enää.
Vihlonta tapahtuu jossain tuossa hivenen rintalihaksen alapuolella, enemmän kyljen puolella kun keskemmällä. Vähän vaikea ehkä kyllä paikantaa mutta sen melkeinpä paikaksi sanoisin.

Epäillyt kyllä kaikenlaista lihaskramppaamisesta keuhko/sydänvikaan, kun pienempänä sydämessä todettu mikälie sivuäänikin. Ei tosin mitään varsinaista sydänvikaa ole ikinä todettu.

Tupakoin, mutta melko vähän. Ja useimmiten humalassa tulee poltettua enemmän, mutta en ole huomannut tämän mitenkään lisäävän tuota kyseistä vaivaa. Olen tosin vähentänyt ja melkeinpä lopettanut, kun noita on taas tullut tiiviimmin.

Se siinä hassua onkin, että tuntuu jotenkin kausiluontoiselta :P Aina välillä on sellaisia kun ei tule pitkään aikaan ja sitten saattaa tulla melkeinpä joka päivä, kuten nyt taas lähipäivinä on tapahtunut. Juuri tuossa äsken sängyssä vielä kieriessä kävi taas niin. Ja asennon vaihtamisen aikana, kuten sielläkin.

Kiinnostaisi kyllä tietää mikä juttu on kyseessä. Ei sillä että tuo nyt mitenkään järin elämää varsinaisesti vaivaisi, paitsi huolenaiheena.

Miettinyt myös kaikenmaailman juttuja, että kun vasen keuhko on pienempi, niin onko se mennyt esim. tupakoinnista huonompaan kuntoon kun oikea tai että voiko keuhko vaan joskus mennä tavallaan "huonoon asentoon" sisään hengittäessä tai mitä vaan :D Mutta enpä ole mihinkään lopputulokseen päätynyt.

Itselläkin on ollut vasemmassa rinnassa viiltäviä pistoksia aina joskus. Kipupistokset eivät suorannaisesti riipu asennosta, mutta siinä tulee tunne että nyt on parempi olla vaihtamatta asentoa, ottaa rauhallisesti ja hengittää ihan kevyesti.

Oireita esiintyy lähinnä silloin kun yleiskunto tuntuu mystisesti heikentyneen. Joskus tämä on tapahtunut flunssan tms. yhteydessä, ei aina. Vaikka pystyykin hetkellisesti kovaan suoritukseen vaikka juosta portaat ylös, oireen pelko on ahdistava ja pakottaa liikkumaan hitaammin eläkeläistahtiin.

Pahimmat oireet esiintyvät heikon yleiskunnon vallitessa liikkuessa, ja ovat tällöin selvästi yhteydessä ponnisteluun ja heikkoon happitilanteeseen. Silloin voi tulla sellainen rintashokki että on ihan pakko pysähtyä, lopettaa liikunta, ja antaa pulssin tasaantua. Pari viikkoa joutuu sitten keräämään voimia että pystyy taas liikkumaan normaalisti.

Sydämen anatomiasta en ole perillä, mutta veikkaisin ongelman olevan jotain että sydän ei saa tai ei pumppaa tarpeeksi happea. Joka tapauksessa toiminta on liian heikkoa elimistööni nähden, ainakin joskus. Olen kärsinyt oireista jo 8 vuotta. Alussa niitä ilmeni vain joskus pitkien juoksulenkkien loppuvaiheissa. Sitten juoksin maratonin liian pian kuumeen jälkeen, loppuosan matkasta rintakipua kävellen vältellen. Sitten alkoi paino nousemaan ja ongelma tuli jäädäkseen.

Vähän helpottaa kun muistaa hengittää ja juoda riittävästi.

Hei itselläni on saman tyylinen, voisikohan johtua tuosta minun tupakoinnistani, kaverillani tuli tupakoinnista selkäkipua..? Mutta se ei liity tähän asiaan, mullakin pitkän tauon ollut ilman rintakipua mutta nyt on ollut lähiaikoina tänäänkin 14.3 ollut pari kertaa kun tupakalla ollut? Ennen oli vain n.4kk välein, nyt ollut 4pv:n välein. Ja olen 175cm ja 94kg. Olen nyt aloittanut elää parempaa elämää meinaan ruokavaliossa. Ja hakkaan yleensä rintaani (vasemmalle puolelle johonka sattuu), mutta ei se taida mitään auttavan :D refleksi vain.

Mulla noihin oireisiin ja kipukohtaukseen on auttanut käsien varassa roikkuminen vaikka tiskipöydän ja viereisen pöydön välissä. Selvästi johtuu selän nikamista, koska oireet helpottuu heti kun nikamat menevät kohilleen.
Jossain välissä tuli pyöräillesä etukenossa tuo kova rintanipu ja matkalla oli kuntoilupaikka ja rekkirauta jossa roikkuessa sai ala selän niksautettua ja kipu katosi.

Se on tämä ammattikunta jota kutsutaan lääkäreiksi, joitten työ on tehdä hyväksesi vähin pakollinen paitsi että lasku annetusta avusta on aina suurin mahdollinen toimistokulut, silti ehkä kannattaisi käydä semmoisen lääkäriksi tituleerattavan juttusilla, se tulee toki kalliiksi eikä anna mitään, paitdi ehkä antaa mielellesi rauhan, niitten parin kuukauden ajaksi ennenkuin koet sydänperäisen äkkikuoleman.

Pistävä rintakipu johtuu että pakaralihaksesi on jumissa, lihas vetää sinua väärään asentoon joka aiheuttaa nämä pistot. Venyttele joka päivä niin alkaa helpottaa. Minulla oli sama ja hieroja kertoi tästä että moni ei tajua kuinka lihas aivan eri kohdassa voi olla syy johonkin kipuun :)

Olen 11v mua pistelee vasemmanpuolen
Kyljestä kun istun nyt ja se sattuu paljon pitäskö mun ottaa yhteyttä johonkin koska tätä on jatkunut noi 1-2 vuotta enkä ole kertonut kenellekään

Kuvatunkaltaista rintakipua voi aiheuttaa myös luiden epämuodostuma nimeltä Pectus Excavatum, eli suomeksi kuopparinta. Ja varmasti jotkin muutkin vastaavat luiden vinoutumat.

Itselläni on tämä ongelma ollut koko ikäni, joskus koviakin kipuja jotka kestivät jopa muutaman päivän putkeen. Ei voinut hengittää kunnolla ja kipu tuntui siltä kuin olisi ilmaa sydämen sisällä, ja joka sisäänhengityksellä tuntui kuin sydänlihas repeäisi.

Vasta kolmekymppisenä tajusin että kivut ovat lihas ja luusärkyä. Aloitin yläkropan kunto-ohjelman: joka päivä 30 minuuttia jumppaa musiikin tahdissa niin että tulee liikettä ylävartaloon, ja tämän lisäksi vatsalihaksia (makaa selällä ja ojentele jalkoja ilmassa), punnerruksia, selkälihasliikkeitä ja venyttelyä. Kipukohtaukset katosivat lähes täysin. Enää joskus satunnaisesti, ja nekin saa nopeasti katoamaan selällä maaten ja tekemällä noita vatsalihasliikkeitä kuvailemallani tavalla.

Myöskin keskiselässä on joskus ollut kipuja, mutta nekin katosivat kun aloin säännöllisesti liikkua. Liike on lääke, kuten sanotaan. Ylävartalo helposti jämähtää paikoilleen ja siihen ei mitkään lenkkeilyt auta... Jumppaa ja itselle sopivan kovaa lihastreeniä kehiin, niin jumitukset katoaa ja vointi paranee.