Tässä keskustelua seuranneena huomaa, kuinka rankasti yliopisto- ja korkeakoulutuksen saaneet tai sitä käyvät mustasukkaisesti valvovat reviiriään. Hankilöiden, joiden luulisi olevan edelläkävijöitä kehityksen ja koulutuksen saralla, ovatkin suurimpia vastustajia koulutuksen kehittämisen osalta.
On todella mahtavaa, että ihmisillä on mahdollisuus valita erilaisia koulutusvaihtoehtoja ja että eri tyyppiset koulutukset arvostetaan niiden laajuuden perusteella. Elämäntilanteet muuttuvat. On hyvä, että myös niille, jotka ovat myöhemmin havainneet koulutuksen merkityksen, voivat kouluttautua ylempään korkeakoulututkintoon aloittamatta koko putkea alusta. On myös hienoa, että teoreettisen koulutuksen rinnalle on saatu käytännönläheisempi koulutus, jonka avulla on mahdollisuus saavuttaa myös virallisesti ylempään korkeakoulututkintoon verrattavissa oleva tutkinto.
Juuri tänään keskustelin henkilön kanssa, joka on opiskellut yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa. Hänen mielestään koulutuksen vaativuudessa ei ole mitään eroa. Ainoa ero on kuulemma siinä, että ammattikorkeakoulu tähtää osaamiseen enemmän tekemisen kautta kuin teorian kautta.
Olen hyvin läheltä seurannut erilaisten virkojen vaatimia työtehtäviä. Työ- ja virkatehtävät poikkeavat toisistaan usein todella rankasti. Tärkeintä niissä ei olekaan se, mitä tekijä osaa, vaan miten oppii ja pystyy toimimaan erilaisissa tilanteissa. Tässä mielessä riittävän laaja koulutus osoittaa vain sen, että henkilö pystyy oppimaan ja toimimaan. Ei sillä pitäisi olla merkitystä, onko tämä osaaminen osoitettu yliopistossa vai esim ylemmällä ammattikorkeakoulututkinnolla.
Tänään Aamulehdessä oli hyvä kirjoitus, josta seuraava lainaus: " Oppineen ja opetetun ero on suuri, sillä kannettu vesi ei kaivossa pysy"
On todella mahtavaa, että ihmisillä on mahdollisuus valita erilaisia koulutusvaihtoehtoja ja että eri tyyppiset koulutukset arvostetaan niiden laajuuden perusteella. Elämäntilanteet muuttuvat. On hyvä, että myös niille, jotka ovat myöhemmin havainneet koulutuksen merkityksen, voivat kouluttautua ylempään korkeakoulututkintoon aloittamatta koko putkea alusta. On myös hienoa, että teoreettisen koulutuksen rinnalle on saatu käytännönläheisempi koulutus, jonka avulla on mahdollisuus saavuttaa myös virallisesti ylempään korkeakoulututkintoon verrattavissa oleva tutkinto.
Juuri tänään keskustelin henkilön kanssa, joka on opiskellut yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa. Hänen mielestään koulutuksen vaativuudessa ei ole mitään eroa. Ainoa ero on kuulemma siinä, että ammattikorkeakoulu tähtää osaamiseen enemmän tekemisen kautta kuin teorian kautta.
Olen hyvin läheltä seurannut erilaisten virkojen vaatimia työtehtäviä. Työ- ja virkatehtävät poikkeavat toisistaan usein todella rankasti. Tärkeintä niissä ei olekaan se, mitä tekijä osaa, vaan miten oppii ja pystyy toimimaan erilaisissa tilanteissa. Tässä mielessä riittävän laaja koulutus osoittaa vain sen, että henkilö pystyy oppimaan ja toimimaan. Ei sillä pitäisi olla merkitystä, onko tämä osaaminen osoitettu yliopistossa vai esim ylemmällä ammattikorkeakoulututkinnolla.
Tänään Aamulehdessä oli hyvä kirjoitus, josta seuraava lainaus: " Oppineen ja opetetun ero on suuri, sillä kannettu vesi ei kaivossa pysy"
Vastaukset 27
Vanhimmat
Joo, olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Mielestäni muuten tuo kyräily koskettaa lähinnä sellaisia oppialoja, joiden kohdalla on jossakin määrin liikakoulutusta, eli kaupalliset alat ja teknilliset alat. Itselläni on tradenomin tutkinto, mutta sen lisäksi piakkoin myös FM tutkinto humaniselta alalta.
Tradenomina olen tietenkin kiinnostunut jossakin määrin kauppatieteellisen alan kehittymisestä. Ja kyllä aika selvät sävelet näyttää olevan siihen suuntaan, että amk-tutkinnon suorittaneen on tulevaisuudessa mahdollisuus hakeutua yliopistojen maisteriohjelmiin ja amk-tutkinnosta aletaan myöntämään korvaavuuksia aiempaa paremmin. Ei nimittäin ole kovin pitkä aika siitä, kun tradenomiliiton kautta tuli HKKKn lähettämä viesti tradenomeille suunnatusta maisteriohjelmasta.
Humanistin näkökulmasta asia taas näyttää aika erilaiselta. Ammattikorkeakouluissa kun ei opeteta sellaisia oppiaineita, jotka oikein mitenkään soveltuisivat yliopistoissa opetettavien humanististen oppiaineiden pohjaksi. No eräänä poikkeuksena ovat ehkä erinäiset viestintä- ja media-alaan liittyvät opinnot.
Hei! Oli ihan mukava lukea positiivinen viestisi. Tällä palstalla asioista keskusteleminen menee liian usein ala-arvoiseksi kinaamiseksi, jossa ei näy jälkeäkään perustelluista mielipiteistä tai toisten kunnioittamisesta. Haluisin ottaa kantaa kirjoitukseesi, sillä olen periaatteessa kanssasi samaa mieltä siitä, että koulutussektorin monipuolisuus on hyvä asia. Mutta haluaisin kuitenkin nostaa esille muutaman pointin. Jos "kaikki väylät käytettävissä"-politiikalla tähdätään samoihin päämääriin lainkaan laadusta piittaamatta, on jotain pielessä. On hyvä ja suotava asia, että kansalaisille tarjotaan mahdollisuuksia päivittää osaamistaan tai vaikka opiskella uutta alaa ja samalla pätevöityä erilaisiin tehtäviin.
Olen kuitenkin eri mieltä seuraavasta kirjoituksessasi esiintyneestä kohdasta. Kirjoitit: "Juuri tänään keskustelin henkilön kanssa, joka on opiskellut yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa. Hänen mielestään koulutuksen vaativuudessa ei ole mitään eroa."
Itse olen valmistunut amk:sta ja opiskelen parhaillaan yliopistossa. Mielestäni opiskelu yliopistossa on huomattavasti vaativampaa kuin ammattikorkeakoulussa. Pelkästään kirjallisuutta on enemmän ja se on usein paljon teoreettisempaa ja syvällisempää kuin amk:ssa käytettävä kirjallisuus. Lisäksi kurssien sisällöt ovat laajempia. Amk:ssa moniin asioihin perehdyttiin mielestäni melko pintapuolisesti kun taas yliopistossa yleensä tutustutaan ilmiöihin paljon moniulotteisemmin. Tämä on tietenkin vain oma mielipiteeni, mutta ihmettelen miten jonkun mielestä amk:n ja yliopiston vaativuustaso olisi sama.
Tämä mielipiteeni ei ole tarkoitettu ottamaan kantaa siihen kumpi koulutusmuodoista on parempi, sillä koulutuksen paremmuus on subjektiivista. Yksi pitää teorioiden pohdiskelusta ja tutkimisesta, toinen haluaa oppia työelämässä tarvittavia käytännön taitoja eikä välttämättä halua kuluttaa opintoihinsa montaa vuotta. Hyvä ja taitava amk:n tai yliopiston kasvatti on varmasti kysytty työmarkkinoilla, kun taas huono amk:sta tai yliopistosta valmistunut voi pilata muidenkin saman koulutustaustan omaavien maineen.
Kaikki väylät käytettävissä on mielestäni periaatteessa hyvä ja kaunis ajatus. Koulutuspolitiikan ja korkeakoulujen vastuuhenkilöiden tulisi kuitenkin huolehtia siitä, että opetuksen laatu ja etenkin vaatimustaso säilytetään korkeana. Oikea karhunpalvelus koko yhteiskunnalle saadaan aikaan sillä, että tuotetaan liukuhihnalta korkeakoulutettua kansaa, jonka tuoma lisäarvo työmarkkinoilla ei ole suuren suuri. Mielestäni tässä on terästäytymisen paikka niin amk- kuin yliopistosektorillakin. Ammattkorkeakoulujen sisäänottomääriä tulisi pienentää ja koulutuksen vaativuutta kiristää, jotta koulutus pysyisi jatkossakin arvostettuna eikä kärsisi inflaatiota. Opetuksen aineelliset resurssit pitäisi pystyä pitämään korkeina ja tällä hetkellä niiden häilyvä toimintapolitiikka vuoroin käytännön ja tutkimuksen puolella ei ole omiaan edistämään amk-opiskelijoiden monipuolista työelämäosaamista. Yliopistopuolella tulisi myös varoa tusinamaistereiden tuotantoa. Sen sijaan poikkitieteellisyyttä tulisi lisätä entisestään. Lisäksi Suomen taloudellisen kehityksen turvaamiseksi tutkimusta tulisi kehittää ja tukea enemmän.
Ymmärrän kuitenkin sen, mikä monesti hiertää amk- ja yo-opiskelijoiden välejä. Ammattikorkeakoulun kasvattien mielestä heille kuuluu korkeakoulu-status siinä missä yo-opiskelijoillekin. Tämä on suurelta osin amk:iden oman markkinoinnin tulosta. Toisaalta taas yo-opiskelijat tuntevat (ainakin tietyillä aloilla) olevansa kilpailullisesti uhattuina työmarkkinoilla. Ymmärrän myös, että tuntuu varsin epäreilulta, että koulutuksesta joka kuitenkin on vaatimustasoltaan huomattavasti alhaisempi, olisi samanlainen pääsy niihin asemiin ja palkkatasoon, mihin yo-koulutuksen kautta päädytään. Tavallaan tuossa samanarvoisuus-ajatusmallissa toteutuu koulutuksellinen "kommunismi": "ei ole väliä minkä koulun olet käynyt, kaikki me olemme samanarvoisia ja siksi saamme samanlaista palkkaa, nautimme samoista eduista ja meillä on yhtäläiset mahdollisuudet edetä urallamme". Kyllähän tämä tuntuu hieman epäreilulta, eikö vain? Joten tältä kantilta ymmärrän kyllä yliopistoväen huolen ja amk-vastaisuuden.
Silti asiallinen keskustelu on tässäkin asiassa paikallaan. Fiksu yliopisto- ja amk-väki kyllä pystyvät siihen. Valitettavan usein keskustelu kuitenkin sortuu haukkumisiin ja yleistyksiin. En mielestäni ole luokkayhteiskunnan kannattaja, päinvastoin. On hienoa, että Suomessa jokaisella on mahdollisuus koulutukseen ja että meillä on (toistaiseksi vielä) laadukas korkeakoulujärjestelmä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että korkeakoulutuksen duaalimalli tulee säilyttää, sillä erikoistumalla saadaan aikaan tehokkuutta opetukseen ja tulokset ovat laadullisesti parempia. Tästä hyötyvät sekä opiskelijat että työelämä.
En perustanutkaan mielipidettäni omaan kokemukseeni, vaan sellaisen henkilön kokemukseen, joka on opiskellut molemmissa.
Tämä em. henkilö taitaa kuitenkin olla sellainen, joka pyrkii omasta henkiökohtaisesta halusta opiskella asiat kunnolla, vaikka sitä ei ehkä vaadittaisikaan.
Taitaa olla aika henkilökohtaista, miten opiskelun ottaa ja mitä siitä hakee. Ilmeisesti yliopistoihin ja korkeakouluihin hakeutuu opiskeluun paremmin motivoituneita henkilöitä. Ja täytyy muistaa, että AMK on kuitenkin ALEMPI korkeakoulututkinto. Uskon kuitenkin, että ylempi AMK-tutkinto työkokemusvaatimuksineen vastaa vaativuudeltaan ylempää korkeakoulututkintoa.
Itse olen olosuhteiden pakosta tai sattumasta käyttänyt pitkää tietä, eli ammattikoulutusta 3 vuotta, opistotutkinto 3,5 vuotta, 11 vuotta työelämää ja sitten toiselta alalta ammattitutkinto ja AMK. Nyt taas työelämässä ja hankkimassa pedagogista pätevyyttä työn ohessa ja tavoitteena ylempi AMK-koulutuspaikka ensi syksynä. Perheellisenä ja asuntovelallisena ei olisi mitään mahdollisuuksia (eikä järkeä) lähteä lasten kanssa lukioon opiskelemaan asioita, jotka on jo suurimmalta osaltaan koulutuksessa ja työelämässä tullut opiskeltua ja ennen kaikkea opittua.
En ehkä kuulu aivan valtaväestöön tavassa, miten opinnot on tullut suoritettua, mutta tapa, jolla ei ylioppilaita tai AMK-tutkinnon suorittaneita tällä palstalla käsitellään, loukkaa myös meitä.
Hei taas! Kirjoit: "Taitaa olla aika henkilökohtaista, miten opiskelun ottaa ja mitä siitä hakee."Olen kanssasi samaa mieltä siitä että ihmisten suhtautumisessa opintoihin on paljon eroa. Jotkut haluavat saada tenteistä aina parhaimman arvosanan, toisille riittää kun pääsee läpi. Näitä tyyppejä löytyy sekä yliopistosta että ammattikorkeakoulusta. Amk:ssa tentit olivat niin helppoja, että niistä pääsi melko vähällä lukemisella läpi saaden arvosanaksi 4 tai 5. En uskalla edes kuvitella kuinka pienet tiedot riittävät 1 tai 2 arvoiseen suoritukseen. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että asiat, jotka pitäisi hallita, ei välttämättä osatakaan niin hyvin kuin on tarkoitus. Tässä piilee mielestäni yksi amk-järjestelmän suurimmista ongelmista. Valitettava ilmiö on se, että kun huomataan kurssien vaatimusten minimaalisuus, mennään juuri siitä, mistä aita on matalin. Tätä ei pitäisi sallia varsinkaan järjestelmässä, jonka tarkoituksena on kouluttaa työelämävalmiuksiin! Ne opiskelijat, jotka oikeasti tekevät töitä opintojensa eteen, ansaitsevat kyllä menestyksen työelämässä!
Ylemmästä amk-tutkinnosta en osaa sanoa kovinkaan paljon, sillä en ole perehtynyt sen sisältöön. Mielestäni on vielä liian aikaista rinnastaa ylempi amk-tutkinto
yliopiston maisterintutkintoa vastaavaksi, sillä kyseessä on uusi koulutuslinja, jonka näyttöjä työelämässä ei vielä ole hankittu.
Minulla on amk:n käyneitä kavereita, yliopistossa opiskelevia kavereita ja muutama ammatillisen koulutuksen hankkinut kaveri. Ikinä ei tulisi mieleenikään ruveta arvottamaan ihmisiä koulutustason ja statuksen perusteella. Ihmisiä kun kiinnostavat eri asiat ja sehän se pitää tämän maan pyörimässä! Se ei silti muuta sitä tosiasiaa että yksi koulutus on vaativampi kuin toinen. Ja mielestäni tällä vaativuudella tulisi olla oma asemansa siinä mielessä, että se tunnustetaan työelämässä! Eri työnantajat tarvitsevat erilaisia työntekijöitä: rakennusalan yritykseen tarvitaan paljon ihan käytännön rakentamisesta tietäviä henkilöitä - niin raksamiehiä, rakennusinssejä kuin diplomi-insinöörejäkin. Toisaalta taas esimerkiksi valtiovarainministeriössä on tarvetta henkilölle joka todella tuntee kansantalouden toiminnan teoriassa ja käytännössä. Mutkat vedetään aika suoriksi, jos pidetään samantasoisina kahta eri tutkintoa jotka vaativuustasoltaan todellisuudessa eroavat toisistaan ja väitetään, että nämä antavat ihan samanlaisen pätevyyden saman alan kaikkiin tehtäviin.
Ja ihan vielä loppuhuomatutuksena - mielestäni on kunnioitettavaa että olet opiskellut noinkin monta eri tutkintoa, hankkinut työkokemusta ja elättänyt perhettä samalla! En halua ollenkaan väheksyä kenenkään tutkintoa, mutta haluan vain tuoda esille sen seikan, että koulutuspoliittisissa asioissa on monta puolta. Kun seuraavaksi hankit ylempää amk-tutkintoa, haluat varmaan, että sen asema tunnustetaan yhteiskunnassa. Et varmasti olisi kovin mielissäsi, jos saisit vastaasi joukon 2-vuotisen ammatti-instituutin käyneitä, jotka väittäisivät heidän tutkintonsa antavan samanlaiset valmiudet työtehtäviin, kuin sinun vaativuudeltaan ja sisällöltään paljon vaativampi ylempi amk-tutkintosi. Tämä oli tällainen karkea esimerkki, mutta ymmärrät varmaan mitä ajan takaa. Toivottavasti et loukkaantunut mielipiteestäni. Asiallista keskustelua aina tarvitaan ja vaikka emme olisikaan tietyistä asioista samaa mieltä, voimme silti kunnioittaa toisiamme ja työskennellä yhdessä. Aurinkoista viikonloppua toivottaen,
Minttu-Maiju
Rinnastelepa AMK:ta alempiin tai ylempiin korkeakoulututkintoihin vasta sitten, kun olet opiskellut sen ylemmän korkeakoulututkinnon - jota AMK:sta et tule koskaan saamaan. Mutu ei käy perusteluksi.
AJP kirjoitti:
"Ja täytyy muistaa, että AMK on kuitenkin ALEMPI korkeakoulututkinto."
Ja täytyisi myös muistaa tarkistaa väitteidensä oikeellisuus ennen kuin tarttuu näppäimistöön.
AMK-tutkintohan nimenomaan EI ole alempi korkeakoulututkinto (eikä ylempikään), vaan se on ammattikorkeakoulututkinto. Alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja voi suorittaa vain Yliopistolaissa erikseen nimetyissä yliopistoissa ja korkeakouluissa. AMK-tutkinto on amk-tutkinto, EIKÄ alempi korkeakoulututkinto.
Otapa AJP selvää asioista, ennen kuin ryhdyt jankuttamaan. Koko kirjoitustasi leimasi yleinen tietämättömyys: mm. vertailit AMK:n ja yliopiston opintojen vaativuutta suppeaan toisen käden tietolähteeseen nojautuen - siis sen perusteella miten itse tulkitset toisen henkilön sanomiset, tulkiten vieläpä ilman omakohtaista kokemusta aiheesta - ja peruskäsitteetkin tuntuvat olevan sinulla iloisesti sekaisin.
"---mutta tapa, jolla ei ylioppilaita tai AMK-tutkinnon suorittaneita tällä palstalla käsitellään, loukkaa myös meitä."
Suurin syy tapaan, jolla teitä käsitellään, olette te itse. Sääntö pätee kaikkiin ihmisiin ja myös tämän palstan ulkopuolella: itse voit vaikuttaa aika tavalla siihen miten ympäristö sinuun suhtautuu. Jos laatii kirjoituksia hatarin tiedoin ja varmoin mielipitein, tulee väistämättä leimanneeksi itsensä joksikin, mitä kukaan ei halua olla.
Toiseksi suurin syy ovat uhonomit (= typerimmät tradenomit - jotka toivakseni ovat vain äänekäs vähemmistö), jotka pyrkivät esiintymään jonakin mitä eivät ole. Uhonomien naurettavuus kulminoituu siinä, että he yhtäältä mollaavat akateemista kansanosaa hyödyttöminä teoretisoijina ja samalla kuitenkin itse pyrkivät tulemaan luetuiksi siihen samaiseen heidän muka niin väheksymäänsä ryhmään. Niin toimien ei anna fiksua kuvaa itsestään - ja valitettavasti leimaa samalla koko oman ryhmänsä.
Eikä näitä ole sitä paitsi pakko lukea. Kyllähän uhonomitkin jaksavat jauhaa AMK-palstalla potaskaa siitä, miten paljon helpompi yliopistoon on muka päästä kuin AMK:uun, ja kuinka yliopistosta valmistuu mihinkään työhön kelpaamattomia teoreetikkoja, joille uhonomit joutuvat perusasiatkin opettamaan työelämässä. Mutta entä sitten? Eihän niitäkään ole pakko kenenkään lukea eikä ottaa vakavasti. Vai olisiko sinun mielestäsi oikea menettely se, että tiedekorkeakouluopiskelijat ryhtyisivät parkumaan AMK-palstalla kuinka heitä loukkaa uhonomien tapa käsitellä akateemisia?
Kyllä näin on. Kyllä nämä kaksi pilaria (yo amk) alkavat varmaan pikku hiljaa kietoutua toisiinsa, tulee maisterilinjoja tai ammatillisesti suuntautuneita lisätutkintoja.
Tämä on ihan hyvä kehitys, jo ihan kansainvälisesti ajatelen. Jostain luin (oliko EK:n aviisi), että AMK on tässä suhteessa yhteisönä tottunut jo jatkuviin muutoksiin ja sitä kautta vastaamaan tuleviin haasteisiin paremmin kuin perinteinen yliopisto. On mielenkiintoista katsoa miten tämä ylempi amk-tutkinto hakee paikkansa tutkintojen joukossa ja onko mahdollisia muutoksia taas tulossa.
Itseäni taas hävettää myöntää tämä, mutta mielestäni ihmisellä, jolla ei ole ylioppilastutkintoa, ei pitäisi olla mitään asiaa korkeakoulutasoisia opintoja suorittamaan. Ylioppilastutkinnon arvo ja lukio-opintojen arvostus vähenevät entisestään, jos yliopistoihin otetaan opiskelemaan ei-ylioppilaita. Myönnän että jopa itseäni hävettää myöntää että olen tätä mieltä, mutta pirulauta kun vain olen!
Jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Mutta miten sellaista mielipidettä voisi arvostaa, jota ei voi perustella ja esittäjää itseäänkin hävettää mielipiteensä.
Kerro, miksi kolmen vuoden lukio-opintoja ja ylioppilastutkintoa pitäisi arvostaa enemmän, kuin esim. 7 vuoden ammattikoulu-ammattikorkeakouluyhdistelmää.
Ehkä siksi sanoinkin että hävettää myöntää. Siis siksi ettei mielipidettäni edes tarvitse arvostaa. Joku minussa nyt vain pitää sitä vääränä että yliopisto-opintoihin pääsee ilman ylioppilastutkintoa. Varmaankin joku alkukantainen "suutari pysyköön lestissään"-ajattelu. Olen jopa yrittänyt muuttaa tätä ajattelutapaani, mutten tähän päivään mennessä ole onnistunut. Syy miksi kirjoitin kommenttini tähän topiciin, oli se, että uskon olevan muitakin kaltaisiani, joilla on jopa hyviä kavereita yo:lla, joilla on "pelkkä" amis-ja amk-koulutus, ja jotka siitäkään huolimatta eivät pääse ennakkoluuloistaan ja juurtuneista käsitteistään. Johonkin oli pakko purkaa, ja se sattui nyt olemaan tämä topic.
Kannattaisi miettiä asiaa toiseltakin kannalta: kaikenlaiset tradenomit ja muut mielestään hienon tittelin hankkineet vaativat itselleen "akateemista tunnustusta" huomattavasti yliopistotutkintoja pienemmällä ja laadultaan varsin vaatimattomalla opiskelukokonaisuudella.
Ammattikorkeiden ja yliopistojen vertailu ja etenkin kaikenlainen vaatiminen olisi jätettävä niille, jotka ovat joko valmistuneet kummastakin (nimenomaan valmistuneet - sisään pääseminen ja peruskurssien katselu eivät anna hääppöistäkään kuvaa opiskelusta) tai opettaneet kummallakin tasolla.
Jos ei asiaa ymmärrä, voi miettiä itsekseen, miksi AMK-palstalla on niin paljon "pääseeks opiskeleen 6,7 keskarilla" -kysymyksiä. Olisko tällä jotain tekemistä laadun kanssa?
Toki on kiinnitettävä huomiota opiskelun tasoon. Kyllä tradenomin tittelin saa helpostikin, jos menee läpi tyydyttävin arvosanoin. Mikäli olen oikein ymmärtänyt joidenkin ystävieni kertoman, on myös "oikea" akateeminen tutkinto suoritettavissa hyvinkin helposti, jos niin haluaa.
Ehkä osa haluaisi pitää tradenomin tutkintoa akateemisena, mutta uskoisin, että useimmat tradenomit eivät edes yritä väittää saaneensa
akateemista loppututkintoa. Tradenomin tutkinto on viralliselta määrittelyltään alempi korkeakoulututkinto. Kun sitten verrataan ylemmän amk-tutkinnon suorittaneen (sis. väh. 3 v. työkokemusta ko. alalta), voidaan koulutuksen tasoa varmasti verrata akateemisen loppututkinnon
vaatimuksiin. Akateemista koulutusta se ei kyllä silloinkaan mielestäni ole. Akateeminen koulutus ja ammatillinen koulutus tähtäävätkin aivan eri asioihin, joten on ihan sama, kuin vertaisi purjevenettä ja moottorivenettä (näin veneilijän näkökulmasta).
täällä kuin tuolla tiedeosaston ateismipalstalla: muutama riehaantunut kiihkouskovainen räksyttää oman lahkonsa tapojen mukaisesti päivästä päivään silmät ja korvat tiukasti suljettuina. Muutama tarpeeksi kovaääninen tradenomi paksukalloisine vaatimuksineen pystyy antamaan vääristyneen kuvan kaikkien muiden AMK-opiskelijoiden mielipiteistä. Onneksi suuri enemmistö sekä opiskelijoista, valmistuneista ja työnantajista ymmärtää asian ytimen ja erot. Tykkäisin kyllä nähdä jonkun näistä "tradeuskiksista" kasvotusten - ilkeäisiköhän esittää mielipiteensä ihan omalla naamallaan; kuinka monen oikeustradenomin kantti kestäisi vakuuttaa esim. juristille, että "samalla viivalla me tässä ollaan"? Keksisin muuten esimerkin omalta alaltani, mutta sitä ei ammattikorkeissa edes sivuta millään lailla.
"Tradenomin tutkinto on viralliselta määrittelyltään alempi korkeakoulututkinto. "
Tiedän että moni amk antaa esitteissään ymmärtää näin, mutta amk-tutkinto ei ole viralliselta määrittelyltään alempi korkeakoulututkinto, vaan nimenomaan amk-tutkinto. Se että amk-tutkinto avaa pääsyn samoihin virkoihin, joihin vaaditaan alempaa korkeakoulututkintoa, ei kuitenkaan tee siitä alempaa korkeakoulututkintoa. Ei edes, vaikka amk-tutkintojen englanninkieleiset käännökset ovat tyyliä bachelor jotain.
" Kun sitten verrataan ylemmän amk-tutkinnon suorittaneen (sis. väh. 3 v. työkokemusta ko. alalta), voidaan koulutuksen tasoa varmasti verrata akateemisen loppututkinnon vaatimuksiin."
En osaa oikein käsitellä näitä uusia opintopisteitä, mutta jos puhutaan vaikkapa vanhoista opintoviikoista ja otetaan vaikkapa terveydenhuollon tutkinnot esimerkiksi, niin sairaanhoitajaksi pääsi 140 ov, josta 50 noppaa tuli harjoittelusta eli työssäoppimisesta. Eli varsinaisia teoreettisempiä opintoja oli vain 90 ov:a. Jotta pystyttäisiin vertaamaan yliopistotutkintoon, niin tuosta vastaavan tasoisesta 50 opintoviikon amk-harjoittelusta voitaneen saada parhaassa tapuksessa ehkä 15 vanhaa noppaa maisterin tai kandin tutkintoon. Eli tällöin olisi vertailtava tutkinnon laajuus noin 105 noppaa. Mutta myöskään nuo teoreettiset opinnot eivät vaativuudeltaan vastaa toisiaan, sillä osa amk-tasoisestakin hoitajien opinnoista on silti lähempänä koulutason lähihoitajien kuin yliopistotason opintoja.
Itse tunnen erään henkilön joka on opettanut ensin sekä yliopistossa ja nyt myöhemmin yliopettajana amk:ssa. Hän ei tietenkään tyrmännyt oman työpaikkansa opetusta, mutta myönsi, että jos samasta tentistä, mistä hän antoi yliopistossa 2 noppaa, niin amk:ssa voi helposti antaa 4-5 noppaa. Lisäksi myös arvostelu oli yliopistossa tiukempaa, eli suorituksella millä yliopistossa ei päässyt edes läpi, voi amk:n puolella saada jopa hyvän arvosanan.
Eli jos pitäisi jotenkin verrata eri tutkintoja, niin ainakin teoreettisen osaamisen kohdalla, ylempi amk-tutkinto voi juuri ja juuri olla alemman korkeakoulututkinnon tasoinen. Mutta myönnetään, että amk- ja ylemmän amk-tutkinnon suorittaneella on varmasti keskiverto akateemista parempi käytännön ammattitaito. Itse kuitenkin katsoisin että ylemmälle amk-tutkinnolle ei pitäisi antaa yleistä rinnastettavuutta ylempään korkeakoulututkintoon, vaan ainoastaan alakohtainen, eli ylemmät amk-tutkinnot hyväksyttäisiin ylempinä korkeakoulututkintoina vain oman alan tehtäviin, jossa vaaditaan myös alan ammatillista osaamista.
"Ehkä osa haluaisi pitää tradenomin tutkintoa akateemisena, mutta uskoisin, että useimmat tradenomit eivät edes yritä väittää saaneensa akateemista loppututkintoa"
Minä taas en ole tavannut vielä yhtään amk-insinööriä, joak ei pitäisi tutkintoaan akateemisena. Tradeista en sitten niin tiedä, mutta tuskin he kovin paljoa vaatimattomampiaakaan ovat. Mutta periaatteessa koko kysymys "oikeasta akateemisuudesta" on kylläkin aika yhdentekevä.
Soisi monen lukevan tarkasti ja ajatellen.
En tiedä mutta ihme porukoissa pyörit, jos amk-inssit itseään akateemisiksi kutsuvat, lienevät mukuloita? Itse päivitän tutkintoani opistosta AMK:ksi ja ei ole tullut itselleni eteen vielä sellaista kaveria, joka itseään akateemiseksi kutsuisi amk-pohjalta.
Voi hel...ti tätä keskustelua, AMK:t ovat toimineet Suomessa jo yli 12 vuotta ja debati on tällä tasolla "musta se ei oo korkeakoulu, yliopisto on akateeminen" ja sitä rataa. Herätkää, koululaitos nyt vaan sattuu kehittymään ja piste. Onkohan muissa maissa samanlaista aivotonta keskustelua "on-off"-korkeakouluista, ei varmaan. On lait ja asetukset asiata, mutta ei mene kaaliin, ei mene kaaliin.
Katsokaapas vähän muita maita, esim.Ranska, jossa on erityiskorkeakoulut ja yliopistot, erityskorkeakoulut kouluttaa opettajat yliopistolle ja ovat peräti arvostetumpia kuin yliopistot, harjoittavat korkeinta tutkimusta jne. Esim. hallintokorkeakoulusta valmistuvilla ei ole varsinaista "titteliä", heillä on vaan tutkinto tästä kyseisestä koulusta, mutta silti se paperi on kovempaa valuuttaa työmarkkinoilla kuin yliopiston loppututkinto (master). Ne tunnustetaan kuitenkin samantasoisiksi.
Joten onko sillä niin hel...vetin väliä, onko se korkeakoulututkinto akateeminen vai ei-akateeminen.
Mitä tulee ylempään AMK-tutkintoon, niin ei ole olemassa vielä varmaa dataa kyseisestä tutkinnosta, siihen menee vielä aikaa. Siitä saattaa muodostua ihan hemmetin hyvä "korkeakoulututkinto", kunhan pitävät tason vaan korkeana ja sisäänpääsyn rajoissa. En yhtään ihmettelisi, vaikka siitä tulisi kovempi juttu kuin näistä "rivimaistereista". Opintopisteitä saisi tosin olla pikkasen enemmän!
"Itse päivitän tutkintoani opistosta AMK:ksi ja ei ole tullut itselleni eteen vielä sellaista kaveria, joka itseään akateemiseksi kutsuisi amk-pohjalta."
Kertooko tuo jotain minun vai sinun tuttavapiiristäsi? Perustelu on kyllä yleensä ollut tyyliä, kun insinöörit kuuluu AKAVA:n, niin silloin ollaan akateemisia;) Mutta kuten sanoin, en ymmärrä miksi tuosta akateemisuudesta yleensä tehdään elämää suurempi kysymys, jos joku amis tahtoo olla akateeminen, niin ainakin omasta puolestani siitä vain.
"On lait ja asetukset asiata, mutta ei mene kaaliin, ei mene kaaliin."
Niin on ja missään laissa ei edelleenkään väitetä, että amk:ssa voisi suorittaa alempaa tai ylempää korkeakoulututkintoa, vaan kyllä siellä lain mukaan edelleenkin ainoastaan amk-tutkintoja.
"Katsokaapas vähän muita maita, esim.Ranska, jossa on erityiskorkeakoulut ja yliopistot, erityskorkeakoulut kouluttaa opettajat yliopistolle ja ovat peräti arvostetumpia kuin yliopistot, harjoittavat korkeinta tutkimusta jne. Esim. hallintokorkeakoulusta valmistuvilla ei ole varsinaista "titteliä", heillä on vaan tutkinto tästä kyseisestä koulusta, mutta silti se paperi on kovempaa valuuttaa työmarkkinoilla kuin yliopiston loppututkinto (master)."
Kun sattuu ala omaani sivuamaan, niin voin sen verran kertoa, että tietääkseni kaikilla ENA:n opiskelijoilla on jo suoritettuna joko ylempi tai alempi korkeakoulututkinto. Joten ENA:n opinnot ovat luonteeltaan jatko-opintoja, jotka tähtäävät hallinnon alan ammatillisen pätevyyden hankkimiseen.
Sen sijaan muista ns. erityiskorkeakouluista kyllä valmistuu myös ihan perinteisiä maistereita ja tohtoreita. Lisäksi näiden erityiskorkeakoulujen asemasta käydään varsin kovaakin keskustelua Ranskassa, kun on havaittu, että niiden oppilaiden menestys näyttää perustuvan enemmänkin siihen, että saman opinahjon opiskelijat suosivat ja tukevat toisiaan, kuin varsinaiseen korkeaan opetuksen laatuun. Joka tapauksessa kyse on yliopistojen ja tiedekorkeakoulujen sisäisestä jaosta, vai yrititkö jotenkin rinnastaa Ranskan erityiskorkeakoulujen ja Suomen ammattikorkeakoulujen asemaa toisiinsa, suhteessa yliopistoihin?
"Siitä saattaa muodostua ihan hemmetin hyvä "korkeakoulututkinto", kunhan pitävät tason vaan korkeana ja sisäänpääsyn rajoissa. En yhtään ihmettelisi, vaikka siitä tulisi kovempi juttu kuin näistä "rivimaistereista"."
Kyllähän se on mahdollista, kunhan vain vaativia teoreettisia opintoja laitetaan kunnolla lisää, että ylemmän amk:n rinnastamisella rivimaisteriin olisi todellista pohjaa, niin kelläs siinä mitään moittimista on. Mitäs herra(?) insinööri siitä tykkäisi, jos ammattikoulun käyneet mekaanikot ja asentajat alkaisivat suorittamaan vuoden täydennysopinnoilla insinöörin tutkintoon rinnastettavaa ylempää ammattikoulututkintoa?
Eipä sen kummempaa kuin että julkisoikeuden maisterin kanssa samaa mieltä. Mistä yliopistosta muuten maisteri valmistuit? ;)
Valmistumispaikka oli Vaasa, ja tiedekuntana oli silloinen yhteiskuntatieteellinen. Entä sinä?
Vaasassahan minäkin. Nykyään tiedekunta on tosin hallintotieteellinen. Kandin papereita hamuan jo ensi syksynä (vuoden opintojen jälkeen ihan ok vauhti siis päällä).
Kyllä, tunnen ihmisiä eri sosiaaliluokista, niin akateemisia kuin ei-akateemisia kunnon ihmisiä, hyvä niin.
Kyllä, tuon ENA:n muistin väärin, sieltä valmistuu kahdessa vuodessa ylemmän kk:n jälkeen, se on siis vähän niin kuin "MBA", mutta ei sinne päinkään.
Muutoin koulutus näissä kestää keskimäärin 3 vuotta.
Kas tässä;
"Ranskan korkeakoulujärjestelmän yksi erikoisuus ovat Grandes Écoles -korkeakoulut. Ne ovat yliopistoista
RIIPPUMATTOMIA korkeakouluja, joihin pääsy on erittäin vaikeaa. Grandes Écoles -korkeakoulut,
joita on yli 300, ovat erittäin arvostettuja OPPILAITOKSIA, joilla on usein elitistinen leima. Koulutus
niissä kestää yleensä KOLME VUOTTA, ja niihin pyritään useimmiten valmentavan (usein samaan aikaan lukion kanssa) kaksivuotisen
koulun (classes préparatoires) jälkeen osallistumalla concours-pääsykokeeseen.
Tyypillisiä Grande Écoles -korkeakouluja ovat insinöörikorkeakoulut, opetusalan tai julkiselle sektorille
virkamiehiä kouluttavat korkeakoulut ja kauppakorkeakoulut. Yliopistokoulutus suuntautuu
enemmän TIETEELLISEEN tutkimukseen, kun taas Grande Écolesta valmistuneet tähtäävät pikemminkin
YRITYSMAAILMAN huipulle."
Voi olla, että ranskalaisilla on puurot ja vellit sekaisin, mutta jos koulutus tähtää yritysmaailman huipulle eikä tieteellisyyteen, onko se akateeminen vai ei? Ainakin Suomessa tästä varmaan vinguttaisiin.
En minä rinnasta AMK:ta Grandes Ecoleihin, ainakaan vielä, mutta nousujohteesta voisin skenaroida, että näin voi hyvinkin tapahtua tulevaisuudessa, kun esim. nämä ylemmät amk-tutkinnot saadaan pyörimään ja puututaan tähän ylikouluttamiseen.
Itselläni on opintoja kumpaiseltakin sektorilta, joten katsantokantani on tällainen makroteoreettinen.
Tuota vuoden asentajakoulutus jne. -vertausta en edes viitsi kommentoida, niin onneton se oli!
Hyvää viikonloppua!
"Voi olla, että ranskalaisilla on puurot ja vellit sekaisin, mutta jos koulutus tähtää yritysmaailman huipulle eikä tieteellisyyteen, onko se akateeminen vai ei?"
Siis nuo mainitsemasi ranskalaiset korkeakoulut ovat usein jonkin yliopiston erillisyksikköjä, eli ne ovat ilman muuta akateemisia. Tuo kolmen vuoden valmistumisaika ei ole se merkitsevää, sillä opiskelutahti on näissä kouluissa erittäin tiivis, ja noissa edeltävissä opinnoissakin mennään jo varsin pitkälle teoriaan. Itseasiassa käsittääkseni varsin suurella osalla noihin oppilaitoksiin menijöillä on jo suoritettuna jokin korkeakoulututkinto, eli vain harvoilla varakkaimilla on varaa laittaa pilttinsä tarpeeksi korkealuokkaisiin valmentaviin opintoihin, jolloin noihin voisi päästä lukion jälkeen suoraan opiskelemaan.
"En minä rinnasta AMK:ta Grandes Ecoleihin, ainakaan vielä, mutta nousujohteesta voisin skenaroida, että näin voi hyvinkin tapahtua tulevaisuudessa, kun esim. nämä ylemmät amk-tutkinnot saadaan pyörimään ja puututaan tähän ylikouluttamiseen."
Lähin suomalainen vastine näille Ranskan Grandes Ecoleille on varmaankin tämä yliopistojen huippuyksikköjen rankkaus ja nimeäminen. Itse näen nuo ylemmät amk-tutkinnot onnistuessaankin lähinnä eräänlaisina ammatillisina täydennysopintoina.
"Tuota vuoden asentajakoulutus jne. -vertausta en edes viitsi kommentoida, niin onneton se oli! "
No mikäs siinä niin onnetonta oli;) Jos et sattunut tietämään, niin ennenkuin esim. sairaanhoito-opistot muuttuivat amk:si, niin perus- tai lähihoitajalta meni se vuosi opintojen täydentämisessä sairaanhoitajaksi, puolitoista jos halusi vielä erikoistua jollekin alalle erikoissairaanhoitajaksi. Jostain syystä sen jälkeen kun ne muuttuivat amk:si, lähihoitajan koulutuksella ei saa juuri mitään hyväksiluentoja, vaan opinnot kestävät, huolimatta siitä että lähihoitajienkin opintojen teoriapohjaa nostettiin, lähes yhtä pitkään kuin alalle tulleelle uunituoreella ylioppilaalla. Sairaanhoitajien opintojen sisältö ei ole kuitenkaan suuresti muuttunut.
Sitäpaitsi olen muuten nähnyt eräässä lehdessä kirjoituksen jossa ylemmän amk-tutkinnon rinnastusta maisterintutkintoon perusteltiin sillä, että siinähän suoritetaan enemmän opintoja kuin varsinaisessa maisteritutkinnossa, eli vaikkapa inssin kohdalla oli laskettu että 160 ov varsinainen tutkinto 40 ov ylemmän amk:n jatko-opintoja, jolloin saatiin 200 noppaa. Sitten vaan tämän jälkeen kerrottiin kylmästi että koska maisterin tutkinto on vain 160 noppaa, niin ylempi amk-tutkintohan on silloin laajempi tutkinto. Tämä esimerkki oli siis eräässä sanomalehdessä.
Joten jatketaan samalla linjalla, eli ammattikoulututkinto 3 vuotta a 40 ov, eli yhteensä 120 ov. Jolloin esitetyn logiikan mukaan varmaan riittänee että jo 40 ov:n jatko-opinnoilla päästään insinöörin tasolle, eikös niin?
Hyvää viikonloppua!
AJP kirjoitti: "On hyvä, että myös niille, jotka ovat myöhemmin havainneet koulutuksen merkityksen, voivat kouluttautua ylempään korkeakoulututkintoon aloittamatta koko putkea alusta." Hmm, en minä ainakaan päässyt opiskelemaan ammattikorkeaan alaa jota halusin. Onko yliopistoon helpompi päästä?
että sitä statusta jaetaan vasta työelämässä, ja sitä voi saada täysin riippumatta koulutustasosta.
"He who owns most when he dies, wins."
- Ivan Boesky
AJP kirjoitti:
"Juuri tänään keskustelin henkilön kanssa, joka on opiskellut yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa. Hänen mielestään koulutuksen vaativuudessa ei ole mitään eroa."
Minä totean:
JUURI TÄNÄÄN olen tiedustellut sellaisen henkilön mielipidettä, joka on VALMISTUNUT AMK:sta, ja jolla on saman alan yliopisto-opinnot puolessa välissä. Nimittäin itseni. Tämä henkilö - eli minä - on sitä mieltä, että AMK oli lastenleikkiä yliopistoon verrattuna. AMK:ssa
1) Teoria oli pintarääpimistä, ja ne, jotka eivät sitäkään vähää oppineet, saivat kuitenkin sääliykkösen - viimeistään uusintatentissä.
2) Nk. itsenäisen opiskelun ja itsenäisen tiedonhankinnan tehtävät olivat mekaanista jäljentämistä opettajan nimeämistä kirjoista tai copy-paste-esseismiä netistä opettajan antamista osoitteista. Minkäänlaista soveltamista tai ongelmanratkaisua ei tarvittu. Eikä asian sisäistämistä. Kaikki eivät edes lukeneet netistä kopioimaansa tekstiä läpi. Itsenäinen tiedonhankinta oli siis ohjattua nippelitiedon keruuta ilman varsinaista tiedonhakua, lähdekritiikkiä ja ilmeisesti myöskään oppimistarkoitusta.
3) Se kuuluisa käytäntökin tahtoi jäädä vimmaisen wannabe-korkeakoulu-meiningin jalkoihin - eli käytännön hommilta oli siirretty suuri määrä tunteja niille järjettömille nippelitiedon jäljentämistehtäville, joten rääpimiseksi jäi sekin.
Yliopistossa sen sijaan pääsee käyttämään päätään, tekemään hommia ajatuksen kanssa ja priorisoimaan itse mihin kannattaa käyttää tunteja enemmän ja mihin vähemmän. Tasoero on huikea.
Mitä tästä opimme? Minulla ja AJP:llä on yhtä kattavat - eli tilastollisesti täysin merkityksettömät - yhden hengen otokset, eikä sekään, että AJP:n tieto oli toisen käden tietoa ja minun tietoni ensikäden kokemustietoa, tee minun otoksestani yhtään sen kattavampaa tai kantavampaa pohjaa johtopäätösten tekemiseen. Mutta minä sentään tajuan tuon asian, AJP ilmeisesti ei.
Kiitos Joopajoopajoolle erittäin hyvin perustelluista kannanotoistasi. Itse en olisi paremmin pystynyt asiaa ilmaisemaan.