Kiinnostaisi tietää,että miten kovien(kehoa kuluttavien)lajien harrastajat suhtautuvat siihen,että kroppa ei enää kestä entisenlaista rasitusta(loukkaantumisia,palautumisongelmia)mitä
kova kontakti(lyönnit,potkut,heitot,lukot)aiheuttavat?
Tuleeko kysymykseen kamppailulajien lopettaminen kokonaan tai lajin vaihto vähemmän kroppaa kuluttavaan?
Ja mitä ne vähemmät kuluttavat lajivalinnat mahdollisesti ovat?
kova kontakti(lyönnit,potkut,heitot,lukot)aiheuttavat?
Tuleeko kysymykseen kamppailulajien lopettaminen kokonaan tai lajin vaihto vähemmän kroppaa kuluttavaan?
Ja mitä ne vähemmät kuluttavat lajivalinnat mahdollisesti ovat?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Joskus lajinvaihto voi onnistua, mutta kannattaa valita itselleen sopiva laji. Helpommin sanottu kuin tehty. Pehmeät lajit vanhemmalla iällä aloitettuna voivat olla myös hankalia. Jos ongelmia on polvissa, selässä tai niskassa joutuvat ne rasitukseen myös pehmeissä lajeissa. Heitto ja painilajeissa niska/selkä pitää olla kunnossa. Polvivammat vaivaavat kaikissa lajeissa. Joskus lajinvaihto voi onnistua. Parasta on oppia treenaamaan itseään säästäen omien edellytyksiensä mukaan. Ikä vaikuttaa myös palautumiseen joten vanhempana pitää panostaa enemmän itsensä huoltamiseen. Huoltamisella tarkoitan ruokavaliota, venyttelyä, hierontaa ja huolellista lämmittelyä ennen treeniä.
Itse vaihdoin Judosta Taekwondoon, koska niska ei kestänyt painia vamman vuoksi. Kyllästyin lopulta Taekwondoon ja hakeuduin lajin pariin jossa oli vaikutteita myös Judosta, se kiinnosti enemmän.
Vanhemmalla iällä ei ollut enää mielekästä harjoitella kilpaurheilumaisesti joten valitsin itsepuolustuslajin. Nykyisin harjoittelen Hapkidoa ja voin hyödyntää harjoittelussani aikaisempaa taustaani tehokkaasti itsepuolustukseen.
Kilpaurheilu ei sovi enää minulle, koska vikoja on tullut vuosien varrella. Harjoittelu silti kiinnostaa ja nykyisessä muodossaan se antaa mahdollisuuden soveltaa oppimaansa omien rajoitteiden puitteissa.
Suosittelen valitsemaan lajin joka tukee aikaisemmin oppimaasi vähemmän kilpaurheilumaisesti, niin mielenkiinto harjoitteluun säilyy ja taitosi kehittyvät saaden uudenlaista näkökulmaa harjoitteluun.
Länsimaiset opit on osittain tuonut asioihin järkeä. Mm. karate ei ole varmaankaan enää niin kuluttavaa kuin ennen, kun vedeltiin nivelet suorina täysillä ilmaan. On tullut pisteritreeniä potkutyynyä,...
Nykyinen lajini on jujutsu. Sitä voi harrastaa tavallaan omien ehtojenkin mukaan. Vahinkoja ei tule, kun seurassa ei ole tällä hetkellä kusipäitä oikeastaan ollenkaan ja asioita on käyty yhdessä läpi. Olen kyllä kuullut, että joissakin jujutsuporukoissa tämä homma ei toimi alkuunkaan. Siksi en suosittele yleisesti kyseistä lajia.
Olen hylännyt karateopit osittain ja ottanut vanhat, nuorena opitut hyvät nyrkkeilyopit ja harjoitusmetodit tilalle. Nyrkkeilyharjoitteet ei kuluta, kun älyää sitoa kädet ja pitää istuvia säkkihanskoja.
Eli välttämättä ei tarvitse vaihtaa lajia, jos jossain toisessa seurassa vedetään järjen kanssa hommia.
Itse vaihdoin aikoinaan karatesta nyrkkeilyyn urheiluvamman takia, joka häiritsi potkimista. Vamman sain kuntoon, mutta lajinvaihto jäi pysyväksi. Sorminivelet sain myös karatessa kisatessa paskaksi.
Nyrkkeillessä olen isommilta vammoilta säästynyt. Kunnolliset suojat ja riittävän suuret kintaat sallivat leveäharteisemmankin lyödä lujaa.
Ehdottaisin lajia jossa myös hoitaminen kuuluu vahvasti reenaamiseen. Kiinalaisissa lajeissa tämä on tietääkseni ainakin tavallista. Vanhatkin ukot pystyy vielä harrastamaan.
Monissahan kiinalaisissa lajeissa hoitamista painotetaan, mutta kannattaa ottaa selvää missä sitä todella tehdään.
Toivottavasti löydät lajisi. ( mikäli ongelmia on )
Itse vaihdoin karatesta thainyrkkeilyyn, koska karaten ufotarinat suurista senseistä ei oikein istunut siihen treenitapaan mitä salilla tehtiin.
Karatesalilla oli vielä yli puolet läskejä. Ihan rehellisesti. Nämä sitten selvittivät, että kun saa mustan vyön on kova jätkä. Elivät treeneissäkin treenaten vaan vyökoetekniikkaa, että pääsee hikisteen seuraavasta läpi.
Ei oikein natsannut se treeni, sentään vuosikausia treenasin aikanaan karatea ja siellä aikaisemmin oteltiin AINA täysiä (suojien kanssa) ja muutenkin matsia oli koko ajan, sekä muuta soveltava tekniikkaa. Vuodesta -01 eteenpäin treeni oli pääsääntöisesti ilmaan potkimista kohtuullisin nivelvammoin. Ei mitään järkeä siinä touhussa.
Siksi vaihdoin lajia thainyrkkeilyyn. Potkitaan täysiä, otellaan ja testataan tekniikan toimivuutta jatkuvasti, kaikki sallittua ja ennen kaikkea; KUNNON SUOJAT. Ei tule vammoja, eikä nivelet pauku niin kuin karatessa, kun hakataan ilmaa. Se kun ei hidasta potkun vauhtia sitten yhtään.
Karatekat voivat oppia potkimaan jollain tapaa, joskin yleensä aivan väärin. Eli siten, että todellisuudessa voi sattua itseä enemmän kuin vastustajaa, kun potkaistaan jalkapöydällä tai päkiällä niin, että varpaat ovat vaarassa (okei, yleensä tositilantessa kengät suojaavat varpaita).
Lyömään karatekat oppivat sen verran, että saattavat pystyä satuttamaan osaamattomia ainakin sucker punchilla. Torjuminen sitten ei luonnistukaan oikein ollenkaan, jollei vastustaja lyö "oikein", eli karatetyylin survaisuja.
Joskus on huvittanut katsoa, kun mustankin vyön karateka yrittää sparria nyrkkeilijän kanssa. Siinä on sitten ihmeissään, kun ei saa juuri yhtään lyöntiä torjuttua ja vielä vähemmän omia lyöntejään osumaan.
Ne karatetorjunnat siis eivät toimi, ne ovat suurinta humpuukia!
Potkutorjunnat toimivat vielä huonommin. Jos joku osaa potkaista oikein kiertopotkun, ja sitä torjutaan karatetyyliin gedanbarailla (se on se alatorjunta nyrkin pohjalla tai kyynärvarren alaosalla sivuun huitaisten), menee käsi helposti poikki tai vaikkapa kyynärnivel hajoaa.
Tuo torjunta toimii vain jollakin tapaa karatetyyliin tehtyä kiertopotkua vastaan, joka siis potkaistaan useimmiten jalkapöydällä tai jopa päkiällä, ja jossa ei ole voimaa. Jopa jalkapalloilija potkaisee vaistomaisesti paljon paremmin ja lujempaa, joten enpä suosittele gedanbarailla torjumaan sitä jalkapalloilijankaan potkua. Ne kun ovat karatekan potkuja paljon tehokkaammat.
Ja se salihiihto tekniikoineen, jotka pysäytetään eteen, käsi suoraksi iskuissa (hassuja kainalosta lähteviä survaisuja, kertokaa minulle MIKSI IHMEESSÄ!) tai käsi eteen jättäen kummallisissa torjunnoissa, jotka pitäisi kieltää yleisvaarallisena tekijälleen!
Mutta ehkä sillä salihiihdolla on muita arvoja, ehkäpä tanssillisia. Ehkä karateliitto voisi siis hakea tanssiharrastajille myönnettävää kulttuuritukea.
Ja sitten sille pakolliselle ruikuttajalle: Semmy Schildt EI käytä näitä karatetekniikoita kehässä, vaan kick boxing / muay thai -tekniikoita, joita varsinkin Hollannissa harrastetaan myös "karate"seuroissa. Siellä kun on monia seuroja, joissa on sotkettu keskenään karaten traditioita ja thainyrkkeilyn tekniikoita. Samaa on tehty eri asteisesti joissakin karatelahkoissa maailmalla, kyokushinkai variaatioineen lähinnä, mutta ne kehätekniikat varsinkin siis ovat tosiaan otettu muualta kuin karatesta.
Mutta terve menoa vain kokeilemaan niitä karatetekniikoita kehään. Jospa ne vaikka sittenkin toimisivat. Soto ukella ja uchi ukella torjutte, lyötte gyakutsukia zenkutsudachista jne. Onko kukaan kokeillut? Jos löytyy linkkiä videoon, jossa moista saisi nähdä (vastassa siis joku joka osaa toimivia nyrkkeily/thaitekniikoita), olisin kiinnostunut.
Karaten torjunnat ovat itseasiassa tehokkaita asetekniikoita. Jostain syystä tehokkaat asetekniikat naamioitiin torjunnuiksi, en muista miksi. Kerran joku karateka näytti minulle tonfan avulla, kuinka karaten tekniikat ovat sovellettavissa aseelliseen kamppailuun.
Jalkapalloilijat potkivat lähes tulkoon yhtä kovaa ja jotkut kovempaakin kun thainyrkkeilijät. Veikkaisin thainyrkkeilyn potkutekniikoiden kehittyneen jalkapallosta, koska ne kovasti muistuttavat toisiaan. Tosin potkujen korkeus on eri ja potkun osuma kohta on myös eri. J
Vaikka uskoisinkin tämän provoksi, niin vastaan nyt kuitenkin.
Thainyrkkeilyn tekniikat ovat kehittyneet aikalaisissa sodissa ja kahinoissa. Thainyrkkeily on todistettavasti yksi harvoja tuhansia vuosia käytetty sotataito. Otteluita on kuvattu tuhansien vuosien ajalta ja thainyrkkeily on thaimaalaisten kansallislaji.
Tosin thainyrkkeilyn potkut lähtevät samaan tapaan kuin jalkapalloa potkaisisi, mutta ihmiskeho ei kovin ihmeellisiä pysty tekemään, se jalka on kuitenkin aika yksinkertainen työväline. Mitä lujemman vauhdin sääriluu saa, sen kovempaa se tulee perille. Ei se sen vaikeampaa teoriassa ole.
Jotta futis lähtisi mahdollisimman lujaa, pitää sitäkin potkaista niin paljon kuin jalasta vauhtia irti saa.
, mutta esimerkiksi alatorjunta, tämä ihmeellinen gedanbarai, saa kyllä sisältöä esimerkiksi tonfalla tehdessä. Siihen se on ihan sopiva. Samoin jotkin muut torjunnat saavat enemmän sisältöä aseiden kanssa. En vaan koskaan sisäistänyt, miksi niitä pitäisi harjoitella kuin marginaalitekniikkana ilman aseita.
Kaiken kaikkiaan näin salilla tyyppejä, jotka veivasivat niitä ilmaan toistakymmentä vuotta, kun samaan aikaan thaikkusalilla kaverit nousivat kehään, voittivat otteluita ja heidän tekniikkansa meni parissa vuodessa ohitse karateharrastajien vastaavasta. Voima, teho ja tekniikka olivat aivan toisella tasolla. Voi tietenkin johtua myös siitä, että karatesalilla kävi tyyppejä, jotka olivat melko laiskoja treenaamaan - kerta viikossa kun ei oikein kehitykseen riitä.
Eli olisiko loppujen lopuksi kyse siitä, että nykyään karatesaleille profiloituu sällejä, jotka vaan harrastelevat kamppailua, mutta thaisaleille ja vastaaville menevät kaverit, jotka todella haluavat kehittyä mahdollisimman nopeasti hyväksi? Jotenkin sellainen tuntuma asiasta on jäänyt kun katselee oman paikkakuntani harjoittelijoita.
Ei sillä kyllä mitään kiertopotkuja torjuta. Tai sitten kyseessä on tosiaankin jonkun sekopään oma tyyli, tai mahdollinen virhe opetuksessa. Kyseistä liikettä en edes pitöisi torjuntana, vaan ohjauksena. Toimii lähinnä suoraan etupotkuun.
Salihiihto on tapa opettaa lyönnin tekniikkaa, ja voimantuottoa. Eri asennot pakottavat kropan käyttämään lantiota ja jalkoja jotta lyöntiin saadaan tarvittava voima. Tämä tapa tuo kyllä lyönteihin paljon tehoa, mutta ikävä kyllä se tuo myös paljon huonoja tapoja jos jää siihen jumiin. Mutta näiden tekniikoiden ei ole tarkoitus tulla esiin vapaassa ottelussa muuten kuin lyönnin tehokkuutena, itse asentoja ei juurikaan huomaa.
Monen traditionalistin mielestä karateliitto ei edusta karatea Suomessa, vaan lähinnä kamppailunomaista jumppaliikuntaa. Itse en ole traditionalisti, kun treenailen modernia japskikaratea, mutta en itsekkään henkilökohtaisesti pidä ollenkaan karateliitosta, ja sen matsista.
Jos karatesta haluaa keskustella niin potku.net on siihen hyvä paikka, sieltä saa varmasti hyviä vastauksia asiansa tuntevilta henkilöiltä.
Täälläpäin vaparitreeneissä on lähes kaikki paikalliset "kunnon" kamppailijat. Karatessa suurin osa on "teuraita", ja vain muutama kaveri on siellä sellainen joka oikeasti osaa jotain tehdä. Luonnollisesti laji sitten muuttuu jos harrastajakuntakin on pääasiassa reipasta jumppaa hakevia naishenkilöitä. Itse koenkin mielekkäämmäksi treenailla nykyisin enemmän vapaaottelua, kun aina saa hyvän sparrivastuksen, ja ei tarvitse pidätellä hirveästi taitoja. Ja kunnon hiki tulee joka treeneistä.
Vitutuksen multihuipennus tuli karatessa pari viikkoa sitten kun sain parikseni keltavöisen tytön jolla oli meikit naamassa. Mielestäni siihen profiloitui koko karaten tämänhetkinen ongelma.
Juuri noin. "Salihiihto" kaikki lyönnit, torjunnat, heitot jne ovat oikeastaan kataa eli muodollista harjoitusta, josta on tarkoitus soveltaa kunhan periaatteet on opittu. Se mikä aluksi opetetaan vaikka torjuntana, voi ollakin lyönti, heitto... jos kamppailu/ottelu- ( tai mikä vielä hirveämpää, ip- ) tilanteeseen mennään zenkutsudachissa, kädet väännettyinä muodolliseen torjuntaan, on opetettu tai ymmärretty väärin. Tuo "perinteinen" karate on Funakoshin kansakoululaisille kehittämää jumppaa ja poliittisista syistä se aikanaan opetettiin myös länsimaisille ihmisille karatena. Todellinen karate on jotain muuta - kovempaa, rumempaa ja realistisempaa. Nykyään nämä asiat ovat alkaneet valjeta myös länsimaissa. "Hippakarate" on tuosta kansakoulukaratesta johtunut karaten irvikuva.
Vitutusta aiheuttaa myös tommonen "meikit naamassa" jeesustelu... Ymmärrän kyllä tuon keltaisen vyön , mutta meikit... Mainittakoon nyt sit tässä vaiheessa että olen itse naispuolinen kamppailija ja voi kyllä käyn treeneissä meikattuna... Se vaa kuuluu naisen perusluonteeseen et haluu näyttää hyvältä, ainaki mennessä treeneihi. Tiedän kyllä kokemuksesta, ettei sieltä peilistä treenien jälkeen enää näy mitää nättiä naamaa, sen verran tulee hikoiltuu ja turpaan otettuu (koska treenaan pelkästään miesten kanssa). Asiahan on aivan toinen jos tuolla teidän karatessa ei "sääntöjen mukaan" si sais treenata pakkelit naamas.. Vaikee mun on tosta mitää tietää, en ole koskaan karatee treenannu. Ja jos nyt yhtää lohduttaa, kyllä nuo tuollaset "käymme vain näyttelees itteämme" -tytöt aika nopeesti lopettaa treenaamisen ku aletaan vetää kovaa, et ei niitä kauaa tartte kattella. Tuon voin luvata ihan kokemuksella, vuosien saatossa on tullut näihin aika paljon törmättyä.
Niissä meikeissä on semmoinen ikävä puoli, että ne tahraavat toisten harjoittelijoiden vaatteita. Erityisesti valkoisessa karatepuvussa tällainen on ikävää.
Niin tottahan tuoki... eipä tullu tuota ajateltuu sen enempää ku ite treenataan mustissa... Mutta asiaa sivuten, mitäs mieltä ootte si hiusten värjäämisestä??? Kävin tuossa vuosia sitten taekwondo treeneissä muutamaan otteeseen mut se loppu kyl siihen ku "master" -setä sano etten oo enää tervetullu ku värjään tukkaa... "ei sovi lajin kuvaan"... voi vittu... eix toi ny oo vähä hihhulointii jo???
Ei kait se hiusväri sentään mitään sotke. Aika tiukkapipoipen äijä siellä taekwondossa. Judossa mattorandorin jälkeen saisit kyllä käydä laittamassa uudet meikit naamaasi.
"Ja sitten sille pakolliselle ruikuttajalle: Semmy Schildt EI käytä näitä karatetekniikoita kehässä, vaan kick boxing / muay thai -tekniikoita, joita varsinkin Hollannissa harrastetaan myös "karate"seuroissa. Siellä kun on monia seuroja, joissa on sotkettu keskenään karaten traditioita ja thainyrkkeilyn tekniikoita. Samaa on tehty eri asteisesti joissakin karatelahkoissa maailmalla, kyokushinkai variaatioineen lähinnä, mutta ne kehätekniikat varsinkin siis ovat tosiaan otettu muualta kuin karatesta"
Annat itsestäsi aika heikkolahjaisen kuvan, mitä tulee älynlahjoihin ja lajitietämyksiin.
Etkö ymmärrä, että Suomessakin on mustanvyön vaatimuksena joissakin tyyleissä juuri Semmy Schildt tyyliset jutut. Ne on sen tyylin karatea tomppeli. Kaikki karatekat ei harrasta perinteistä karatea. Silti me sanotaan lajia karateksi. Sanottiinhan kickboxingia ennen kontaktikarateksi. Ihan Ok. Jotku vain haluaa käyttää sitä karate-nimitystä.
Turussa, pääkaupukiseudulla ja muistaaksen Vaasassa on vuosikymmeniä ollut karateseuroja, joiden dojolla on säkit katosta roikkumassa aina, hyllyt on täynnä pistareita ja potkutyynyjä. Jotku on hylännyt karatesanan, mutta jotku eivät. Sillä ei ole mitään merkitystä. Dojot on enemmän nyrkkeilysalin näköisiä. Sekaan tehdään paljon jujutsua, judoa ja painia....
Karateseuroista on kysymys ja vyökoevaatimuksissa ei ole perinteistä karatea katoineen. Tällaisia seuroja on aina ollut ja viimevuosina ne on vaan lisääntynyt.
Et sinä Thai-opeilla pelkästään enää pärjää vaparissa. Kyllä ne thai-miehet, jotka käy vaparissa sanoo itseään varmaankin useimmiten thai-mieheksi vielä, vaikka olisi hieman painiakin treenannut.
Ei aiheuta täälläpäin ainakaan närää, itse kävin viime vuoden loppupuolella treenailemassa irokeesi hiustyylinä, värjäsinpä vielä punaiseksi. Sain kyllä muutaman kehun kuulla hiustyylistäni mutten mitään muuta :)
Sen kyllä uskon... tai tiedän. Judoa en harrasta, mutta matossa tulee väännettyä paljon. Mut en mä sentää nii ämmä oo et enää treenien aikana lisään/korjailen meikkejäni :)
Onko oikeasti ikääntyminen syy vaihtaa lajia? Eikö aina voi muuttaa treenaamista enemmän tekniikkapainoitteiseksi? Jos treenaat luotettavien kavareidesi kanssa vanhenevan kehon lisääntyvät rajoitukset huomioon ottaen, ei lajinvaihtoon ole syytä. Sparraa älyllä, älä egolla ja muista antautua ajoissa. Mikäli salillasi treenataan senseiksi, guroksi,guruksi,sifuksi tai millä nimellä tahansa kutsuttavan luonnehäiriöisen johdolla, eikä edellä mainitut muutokset ole mahdollisia, on syytä vaihtaa treenipaikkaa.Ei välttämättä lajia.