Probleema kuuluu seuraavasti olen 23v ja tyttöystävää ei ole ollut ikinä. Syy siihen on ilmeisesti ujous. En pidä itseäni kyllä kovin ujona, en mene lukkoon juuri missään sosiaalisissa tilanteissa lukuunottamatta flirttailua sun muuta kiintymykseen viittaavaa. Siinähän se ongelma oikeastaan onkin tulen juttuun ihan mukavasti naisten kanssa, mutta iskeminen on kvanttifysiikkaa minulle. Hyppäisin vaikka basehypyn stadionin tornista ilman minkäänlaista kokemusta laskuvarjohypystä, ennemmin kuin pyytäisin naista treffeille selvinpäin.
Syitä ujouteeni olen miettinyt pääni puhki. Lapsuudenkodissani kaikki seksiin viittaava tuntui olevan tabu. En ole ikinä nähnyt vanhempieni suutelevan ja halaukset voi laskea helposti yhden käden sormin. Riitelystä he tuntuivat nauttivan sitäkin enemmän ja ottivat mielellään minut mukaan riitoihinsa haukkumalla toisiaan minulle vain loukatakseen toista. Koulussa minua on kiusattu esikoulusta lukioon, koska olin keskivertoa epävarmempi, kiltimpi ja herkempi penska. Olin kuitenkin hyvin suosittu koulussa, sain hymypoikapatsaan ja luottamusoppilaaksi minut äänestettiin peräjälkeen. Kiusaajanikin olivat kuin ylimpiä ystäviä kun olin kahden heidän seurassaan. Se kaksinaamaisuus satutti melkein yhtä paljon kuin kiusaaminen joka tapahtui aina jengillä. Tästä syystä suhtaudun varauksella ihmisiin ja olen hyvin epävarma heidän tarkoitusperistään.
Olen saanut kovetettua iseni ja nykyään mistään kiusaamisesta ei ole tietoakaan. Elämäkin on alkanut pikkuhiljaa maistumaan, mutta yksinäisyys ja oma kädettömyys naisten suhteen masentaa.
Mitä tässä voi oikein tehdä? Minulla on kuitenkin sellainen tunne, että joku nainen saattaisi nauttia kainalossani ja minä hänen.
Hyvää kevättä kaikille. Saisi alkaa lämpenemään..
Syitä ujouteeni olen miettinyt pääni puhki. Lapsuudenkodissani kaikki seksiin viittaava tuntui olevan tabu. En ole ikinä nähnyt vanhempieni suutelevan ja halaukset voi laskea helposti yhden käden sormin. Riitelystä he tuntuivat nauttivan sitäkin enemmän ja ottivat mielellään minut mukaan riitoihinsa haukkumalla toisiaan minulle vain loukatakseen toista. Koulussa minua on kiusattu esikoulusta lukioon, koska olin keskivertoa epävarmempi, kiltimpi ja herkempi penska. Olin kuitenkin hyvin suosittu koulussa, sain hymypoikapatsaan ja luottamusoppilaaksi minut äänestettiin peräjälkeen. Kiusaajanikin olivat kuin ylimpiä ystäviä kun olin kahden heidän seurassaan. Se kaksinaamaisuus satutti melkein yhtä paljon kuin kiusaaminen joka tapahtui aina jengillä. Tästä syystä suhtaudun varauksella ihmisiin ja olen hyvin epävarma heidän tarkoitusperistään.
Olen saanut kovetettua iseni ja nykyään mistään kiusaamisesta ei ole tietoakaan. Elämäkin on alkanut pikkuhiljaa maistumaan, mutta yksinäisyys ja oma kädettömyys naisten suhteen masentaa.
Mitä tässä voi oikein tehdä? Minulla on kuitenkin sellainen tunne, että joku nainen saattaisi nauttia kainalossani ja minä hänen.
Hyvää kevättä kaikille. Saisi alkaa lämpenemään..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Joopa liity kerhoon vaan. Samanikäinen olen ja samat vaivat. Ja syytkin varmaan aikalailla samoja. Paitti, että vanhemmat sitten kyllä erosivat siinä nuorempana. Tyttösten henkinen kiusaaminen kai pystytti aikamoisen muurin itseni ympärille. Vaikka lukiosta asti ei ole ongelmia ollut, ja naispuolisia ystäviäkin niin silti olen edelleen varauksellinen kun ajatellaan tyttöjä tyttöinä. Mitenkään en vain osaa olla "miehellinen" naisten seurassa, vaikka muuten tulen toimeen mainiosti, ja minusta yleensä pidetäänkin.
Minä ainakin vain elän ja yritän, vaikka juuri tulikin turpiin ja lujaa. Pääasia että vie omaa elämäänsä siihen suuntaan kuin haluaa, eikä jää liikaa vatvomaan muita ihmisiä. (Joo vatvonhan minä varmaan joka ilta, mutta silti otan iloni asioista joista pidän)
Tuota juuri tarkoitin. On kuin vamma aivoissa, että ei pysty suhtautumaan naisiin naisina, vaan suhtautuu heihin kuten muihinkin jätkiin. Ei voi muuta kuin suu auki sivusta seurata miten kaverit pelaavat peliään naisten kanssa. Itse sitten mongertaa jotain säästä kun flirttaileva nainen osuu kohdalle. Sitten jälkeenpäin saa kuulla kuinka ylimielinen on. Hellurei!
Olen samaa mieltä, että oman elämän ohjakset on pidettävä käsissään, mutta ihminen on kuitenkin laumaeläin jota ohjaavat vietit hyvinkin paljon. Yritä siinä sitten väsätä kompromissia kun haluat nauttia elämästä täysillä.
Näin on. Itselläni on ongelma se, että ei saa mitää aikaseks, kaikki jää vain katsekontakteiksi. Sitten seuraavan kerran kun näkee ko. naisen jonkun muun kanssa niin miettii, että olisi pitänyt vain toimia. Kaikki on niin v*** vaikeeta...
Mutta voimia keväääseen!
Jesh, ja sitten jälkeenpäin on hieno miettiä kuinka vähäpätöinen asia olisi ollut mennä juttelemaan sen naisen kanssa. Tämä meidän elämä on kuitenkin pieni hetki ikuisuudessa ja meidän planeettammekin on kuin hiekanjyvä avaruuden loputtomalla hiekkarannalla, silti kulutamme elämämme ujostellen ja päätä seinään paukuttaen, vaikka olisi mahdollista tehdä siitä hetkestä paljon mieluisampi. Onhan se tietysti aivan karmeeta saada pakit, mutta onko se tosiaan siistimpää olla tekemättä mitään ja miettiä sitä iänikuistä "entä jos". Jooh, ei ymmärrä, mutta jatketaan samaan malliin.
Hei kaikille!
Luin tässä ketjussa olevat viestit läpi. Itse en ole varsinaisesti mikään ujo, vaikka tällä palstalla pyörinkin joskus. Olen enemmänkin ahdistunut vieraista ihmisistä. Tarkoitan että mistä kukaan voi tietää, vaikka jollakin bussissa olevalla ihmisellä olisikin puukko povitaskussa tai joku mukavalta vaikuttava henkilö olisi sen sijaan oikeasti patologinen valehtelija? Ei voi koskaan päästä vieraiden ihmisten pään sisälle, joten siksi heidän kanssaan oleminen ei ole mitään herkkua minulle. Koen siis jonkinlaista arkuutta / epämiellyttävyyttä ventovieraisiin. En tiedä, onko se varsinaisesti ujoutta, mutta jonkinlaista estyneisyyttä kuitenkin.
Sitten itse asiaan: Mitä mieltä olen miehestä, joka on niin ujo, ettei uskalla olla naisten kanssa treffeillä?
Ainoa ajatus, joka vain pulpahtaa mieleeni, on että tuo mies on tunteikas :)
Miehen täytyy todella ottaa nainen tosissaan, jos ei uskalla lähteä edes treffeille hänen kanssaan. Se piirre paitsi hurmaa minua, niin saa minut myös jännittyneeksi! Jos havaitsen, että joku mies ujostelee minua, ujostelen yksinkertaisesti takaisin.
Älkää kukaan mies moittiko itseänne ujoudestanne, vaan uskokaa että se osaa naisista todella viehättää.
Kuinkakohan yleistä tuo vieraiden ihmisten aristelu on naisten keskuudessa? Usein kun kysyn vaikka kelloa tai yritän aloittaa jotain jutun juurta esimerkiksi bussibysäkillä, niin naiset tuntuvat hyvin varautuneilta, vastaavat nopeasti ja hiljaa, eivätkä katso silmiin. Sitä tulee miettineeksi onko omassa olemuksessa jotain vikaa.
Tottakai lämmittää mieltä, että ujous viehättää joitakin naisia, mutta se ei paljon autan, koska sitä ominaisuutta on niin vaikea kääntää eduksi. Jos treffeille pyytäminen ja flirttailu ylipäätänsäkin tuntuu lähes mahdottomalta, niin miten voi hurmata naisen? Sitä on kuin umpikujassa kun huomaa että nainen saattaisi olla kiinnostunut ja tilannetta vain pahentaa jos on itse kiinnostunut..
Minä luopuisin ujoudestani jos voisin. :(
Ihan ok tyypiltä vaikutat... Sun tekstisi perusteella kelpaisi ainakin mulle! =)
Mukava kuulla.. niin..
Joo-o, aika hyvä pickup-line, vai mitä?
:)
Kauankohan sitä vielä jaksaa nauraa itselleen..
Älä mussuta siellä...Syy on siinä, että vanhempasi eivät käyneet lapsuudessasi riittävästi ruotsin risteilyllä, etkä ollut tarpeeksi tekemisissä mummosi kanssa.
Jos ei lasketa että vanhempani eivät pahemmin riidelleet enkä ole saanut hymypoika patsasta, niin tuo on melkein kun olisin itse kirjoittanut.
Olen fiksu, hauska, energinen ja itsevarma ihmisten kanssa jotka on tuntenut minut pitkään. Mutta kyllä vaan kun huomaan päiväunieni söpöläisen (usein vaikuttanut olevan molemmin puolista) niin romahdan täysin. Olen niin kaukana siitä mitä normaalisti. Se on niin mukava huomata kun tämä tyttönen pikkuhiljaa kyllästyy katselemaan sitä hiljaista ja pingottunutta luuseria jonka "luuli" alussa olevan ihan erilainen=P Ihan erityisen mukavaa on nähdä tämä ihminen noin viitenä päivänä viikossa kun huomaa kokoajan miten samanlainen hän on kuin minä, mutta itse olenkin sitten jotain Ihan muuta!
Kaikenlaisia vastaavia on tähän mennessä käyny jo ihan liian monta. On niin turhauttavaa tietää miten onnelliseks pystys jonku tekemään jos ees Joskus sais mahollisuuden :(
kaikki jotka on ujoja niin tuntuu olevan aikalailla sama tarina iskemisen puolesta. Vaikka itse olenkin nyt 18 ja elämä edessä niin kyllä se naisen iskeminen on vaikeaa... vaikka olisi sitä "silmäpeliä" niin en vaan uskalla alotteita tehdä... kiitos ujouden =( vappuna seuraavan kerran yritän ujouden voittaa baarissa...
kerro naiselle, että olet ujo. hengitä syvään ja sano se. se ei ole pitkä lause, mutta voi helpottaa vaikka kuinka paljon.
sinä sentään pystyt puhumaan vieraille ihmisille. minä en. yritä edes joskus. mitä menetettävää sulla siinä on?